Taustapeili : Käppyrät 2 eli genrekattaus ja suosikkeja

 

Nyt päästään ytimeen. Vuosi 2021 on ollut Cozy Mystery - dekkareiden vuosi. Olen näköjään vuoden aikana luokitellut Cozy Mysteryt dekkareiksi (riippumatta siitä, onko mukana pieniä fantasiaelementtejä), mutta pikaisella selailulla vain noin 6 / 37 olisi jotain muuta kuin helposti Cozy Mysteryksi luokiteltavaa. 

Ei liene myöskään yllättävää, että äänikirjat rulettavat. Dekkarilistalta löytyy 10 ekirjaa ja loput 27 ovat äänikirjoja. Sarjoja joukossa on 5, jokaisesta luettuna 2-7 osaa vuoden 2021 aikana. 

Mitä ilmeisimmin ainakin L.B.Hathawayn Posie Parker -sarja voidaan laskea suosikiksi sillä kuuntelin sitä peräti 7 osaa. 1930-luvulle sijoittuva naisetsivä on älykäs, kaunis, muttei raivostuttavan itsevarma. Parasta Posiessa on, että hänellä ei pääasiallisesti ole taipumusta hankkiutua liian tyhmällä tavalla vaaratilanteisiin, vaikka vaaroja toki riittää. Lisäksi jokainen osa on virkistävän erilaien miljööltään ja tarinaltaan, eivätkä miehetkään ole täydellisiä, paitsi ehkä välillä ulkonäöltään. Viihdyttävää eikä yleensä ärsytystä aiheuttavaa. Kannattaa kokeilla, jos pitää genrestä. Löytyy ainakin Storytelistä. 

Uutena tuttavuutena luettaviin päätyivät myös Anu Patrakan Portugaliin sijoittuvat dekkarit, mutta niissä olen nyt valitettavasti jumittunut kolmannen osan äänikirjan puoleenväliin. Henkilöhahmot tuntuvat liian elämäänsätyytymättömiltä ja epärakastettavilta, enkä juuri nyt kaipaa sellaista ajattelua elämääni.   

Että sellainen kirjavuosi... 

No, on siellä vähän jotain muutakin, kuten vaikka uusi genre!

Olen joka vuosi lukenut myös tietokirjoja, keittokirjojen lisäksi. Tänä vuonna lista on kuitenkin hieman muita vuosia pidempi ja joukkoon on ilmaantunut kirjatyyppi, joka on tavallaan myös uusi genre. 

Ajatellessani tietokirjaa, mieleeni tulee paljon lähteitä sisältätä, tutkittuun tietoon perustuva ja tarkoitukseltaan tiedon jakamiseen tähtäävä teos. 2021 tulin lukeneeksi peräti neljä kirjaa, joiden tarkoituksena on toki jakaa tietoa, enemmän tai vähemmän tutkittuun tietoon perustuen, mutta joissa mahdollisesta lähdeluettelosta huolimatta on sisällön perustana kirjoittajan omat kokemukset. Ne eivät kuitenkaan ole elämäntapaoppaita, sillä niissä ei ole tehtäviä eikä ohjeita lukijan toiminnan muuttamiseksi. Päätin nimittää tätä genreä kokemusperäiseksi kirjallisuudeksi, erotuksena autofiktiivisestä romaanista tai elämäkerrallisesta fiktiosta. 

Tähän genreen olen listannut seuraavat teokset: 

• Saku Tuominen : Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Ei keittokirja vaan kuvaus suhtautumisesta ruokaan ja ajatuksia siitä, höystettynä muutamalla ruoka-aineiden käyttöön liittyvällä ohjeella) 
• Joonas Suotamo / Hippo Taatila : Roar! - Elämäni wookieena (kertomus siitä, miten suomalainen koripalloilija päätyi Tähtien Sotaan ja mitä sitten tapahtui)
• Laura Friman:Tauko (eli vuosi ilman vaateostoksia)
• Cathy Rentzenbrink: Dear Reader The Comfort and Joy of Books (kuvaus kirjoista elämän eri vaiheissa)

Mitäis tuumitte ? Onko tällaiselle genrelle tarvetta ? Vai olenko unohtanut jonkun sopivan ? 

Tavallaan mietin sopisiko tähän myös Julia Thurénin Kaikki kuluttamisesta, mutta se on ehkä kuitenkin lähestymistavaltaan enemmän tietokirja, vaikka sisältääkin paljon kirjoittajan omia kokemuksia. 

Muuten vuosi on mennyt kirjallisuudenlajien osalta melkoisen samalla tavalla kuin edellisetkin. Sarjakuvien määrä vain oli entistä suurempi johtuen Biarritz-kuukaudesta. Löysin uudelleen lapsuuteni suosikit Alixit. 

Suosikkeja vuoden varrelta 

Olen huono listaamaan parhaita kirjoja, mutta tässä muutama lukemani, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet vuoden varrelta mieleeni. 

Ihastuttavin ja kenties ajatusmaailmaltaan kaunein 

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä on ehkä koko vuoden suosikkini. Sen kuvaus erilaisuudesta, rakkaudesta ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä on kaikessa osoittelemattomuudessaan ja tunteellisuudessaan kertakaikkisen koskettava. Lapsenomaisuus ilman naiiviutta toi taikamaailman lähelle lukijaa. Totokin tykkäsi. Kymmenvuotias viehättyi tarinaan yhtä paljon kuin äitinsä, vaikka ehkä hieman eri syistä. Myös esikoinen on kirjan lumoissa. Taika toimii.

Kiemurainen ja koukuttava juoni :

David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä - Mitchell on suosikkirjailijoitteni listalla aivan kärkikahinoissa todellisuuden rajoja venyttävillä romaaneillaan. Jacob de Zoetin tuhat syksyä on kirjailijan varhaisempaa tuotantoa ja ennemminkin historiallinen romaani kuin maagista realismia, mutta kirjava kudelma ihmisiä, tapahtumia ja sattumia on tutunoloinen ja koukuttava. 

Ajatuksia ja assosiaatioita hämmennykseen saakka : 

Marisha Rasi-Koskisen REC vastaa viime vuoden yhdestä vaikuttavimmista lukukokemuksista. Nautin hämmentävästä tarinasta ja sen tuottamista ajatusassosiaatioista aivan valtavasti. Voisi toki olla myös tuossa ensimmäisessä luokassa.

Toinen mukanaan vienyt ja pysyviä ajatusjälkiä jättänyt romaani viime vuonna oli Maisku Myllymäen Holly. "Se oli huikean hyvä. Kahden naisen kohtaaminen saarella on täynnä määrittelemätöntä jännitettä, joka vie ja kantaa aivan loppuun saakka. Upea kieli ja rytmitys sopivat mahtavasti kuunneltavaksi ja lukijana Outi Vuoriranta onnistuu tuomaan niin pään sisäiset ja henkilöiden väliset dialogit kuin kertojan äänenkin luontevina ja elävinä esiin." - Näin kirjoitin Hollystä elokuun lukumaratonin jälkimainingeissa. 

Rachel Cusk: Ääriviivat oli juuri sellainen lukukokemus kuin kaikki ihastelevat some-kommentit antoivat ymmärtää. En tiedä, miksen sitten hyvistä aikomuksistani huolimatta tullutkaan lukeneeksi trilogian jälkimmäisiä osia. No, on mitä odottaa tänä vuonna. 

Heidi Backström & Co: Jokin meissä valvoo eli "todellisuuden tutkimuskeskuksen esseitä hallinnasta ja hallitsemattomuudesta" toi minut alkuvuonna esseekokoelmien pariin. Nautin vaihtelevista tarinoista, vaikkeivat ne muodostaneetkaan kovin yhtenäistä kokonaisuutta. Ajatuksia herättävää luettavaa, Virkistävää. 

Viihdyttävimpiä 

Vera Valan Aprikoosiyöt ja Enni Mustosen Näkijä viihdyttivät toukokuussa. Ensimmäinen Italiaan sijoittuvalla rakkaustarinalla ja jälkimmäinen historiallisen Sivustakatsoja-sarjan osalla, jossa Hollywoodin kulta-aika lävähti tähtineen valkokankaalta suomalaisen puvustonhoitajan elämään. Elokuussa puolestaan Marika Riikosen Lasinen merenneito vei puolestaan Venetsiaan ja aikakausien välisille kujille. Pidin kirjasta kovasti ja se oli romanttisessa genressään virkistävän erilainen, kevyttä ja vihdyttävää ilman ylenpalttista sokerointia. 

Marisha Rasi-Koskisen REC vastaa viime vuoden yhdestä vaikuttavimmista lukukokemuksista. Nautin hämmentävästä tarinasta ja sen tuottamista ajatusassosiaatioista aivan valtavasti. 

Tietoa ja taitoa 

Tietokirjoista Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä oli riemastuttava tuttavuus. Historian henkilöitä kuvattuina kissojensa kautta. Must-luettavaa kaikille historiasta kiinnostuneille kissaihmisille. Otuksia kuvasi myös Miikka Tammisen Keskiajan hirviöt, joka oli erittäin helppolukuinen ahmaisukirja keskiajan ajattelusta kiinnostuneille. 

Ruokaan liittyen luin kolme mielenkiintoista teosta. Yllä jo mainitsin Saku Tuomisen kirjan. Lisäksi töistä kesälahjana saatu keittokirja The Blue Zones Kitchen oli  mielenkiintoinen listaus reseptejä niiltä maailman alueilta, joilla ihmiset elävät pisimpään. Samin Nosratin Salt, Fat, Acid, Heat - Mastering the elements of good cooking ei varsinaisesti muuttanut ruoanlaittotapaani, mutta sai kyllä huomaamaan monia asioita.  

Nuorempien lukijoiden valikoiman suosikit 

Totolta kun kysytään niin kaikki hänen lukemansa oli hyvää. Minulta jäi molempien lukemista kirjoista ehkä parhaiten mieleen juurikin tuo Talo taivaansinisellä merellä. Hyviä olivat myös Morriganin tarinaa jatkava Onttorokko, jonka molemmat ahmaisimme kesälukemisenä.  Uusina tuttavuuksina sekä Mikki Lishin ja Kelly Ngain Taikuuden talo sekä Anniina Mikaman Myrrys viehättivät ja tulemme varmasti hankkimaan seuraavat osat. Itse asiassa joulupukki jo toikin Totolle Taikuuden talon kakkososan Taikurin kartta. 

Siinäpä nuo. Piti kirjata muutama, mutta tulikin useampi. Ei haittaa. Tämän vuoden lukulistalla on myös paljon hyviä kirjoja, mutta niistä sitten myöhemmin. Vähän hitaanpuoleinen alku on lukemisella ollut. Lukumaratonkin jäi lähinnä mainintaan aloituksesta ja tuntiin äänikirjaa. No, vielä on vuotta jäljellä...