On kolme poikaa, tai ainakin kaksi ja sitten on heijastus. On tyttö ja sitten ei ole, mutta jälki jää. Ovat huoneet ja niiden valokuvat. On kaupunki ja kaupungissa vuori.
Marisha Rasi-Koskisen REC on pelottavan tarkkanäköinen kuvaus, mutta mistä kuvassa on kyse? En ole edelleenkään ihan varma.
Valokuvat ja visuaalisuus nousevat keskiöön. Meidän maailmamme on kuvien maailma, mutta voiko edes valokuviin luottaa. Kertovatko ne, mitä oikeasti tapahtui, vai kuvaajan tietoisesti tai tahtomattaan rajaaman tarinan ? Onko kyseessä tarina vai sarja irrallisia hetkiä ja tulkintoja?
Myös ihmiset rajautuvat. Meistä näkyy ulospäin vain se osa, jonka haluamme kertoa - tai sitten se osa, jota emme osaa piilottaa. Loput meistä jää peilikuvan taakse, tai kävelee kaksoisolentoinamme toisissa maailmoissa.
Onko ihmisillä lopulta edes merkitystä? Maailmassa kaikki liikkuu. Eniten aika. Vaikka vuori pysyisi räjähtäessäänkin paikoillaan, se muuttaa muotonsa. Kaikki on kiinni perspektiivistä. Vuorelta katsoessa ei vuorta näe, ellei heijastuksessa.
Marisha Rasi-Koskinen : REC
Oma ostos Elisa Kirjasta
Luin kirjaa isommissa paloissa. Lucin, Colen ja Nicin tarina koukutti, kuulosti tavanomaiselta teiniangstin maailmalta. Sitten se muuttui heijastusten ja kuvien ketjuksi, jossa todellisuus katosi kerroksiin. Juoni kaarteli ja kiemurteli, keräsi kysymyksiä. Kaupunki ilmaantuu tarinaan kuin varkain. Samalla näkökulma vaihtuu. Vastauksia ja linkityksiä listataan välähdyksenomaisten tarinoiden myötä, mutta kadotetaan kysyjät. Katoaa myös se, mihin vastauksia edes etsittiin. Lopulta on vain sarja kuvia ja kosketuksia.
En yhtään ihmettele kirjan saanutta innostunutta vastaanottoa. Rasi-Koskisella on taito kirjoittaa kerroksittain tarinaa, jota lukiessa kokee jatkuvasti olevansa jonkin suuremman ymmärryksen äärellä, melkein perillä. Sitten lopussa jää kuitenkin vähän hämmentyneenä miettimään, ymmärsikö sittenkään yhtään mitään ? Tai ymmärsikö erityisesti sitä, mitä kirjailija on tarkoittanut. Kertomuksen kudoksista kun voi itselleen luoda vastaukset useammanlaisiin kysymyksiin. Kaikki riippuu näkökulmasta, tai siitä, miten lukija oman katseensa rajaa.
Eikä RECiä lukiessa kuitenkaan koskaan kokonaan eksy. Aina löytyy jokin tuttu ihminen, paikka, linkitys, jolla löytää takaisin punaiselle langalle. On taitolaji hämmentää lukija ja sitten kuitenkin antaa hänelle tunne kärryillä pysymisestä - oli kyseessä sitten illuusio tai seuraavassa luvussa säröille isketty peilikuva tai savuna ilmaan haihtuva haamu.
On ihanaa joutua tuolla tavalla pyöritetyksi. Aivosolut lähtevät pikkuhiljaa liikkeelle ja törmäilevät toisiinsa. Lievästi epämukava olo virkistää. Sitä melkein kuulee verensä kohinan, elää pikkuisen enemmän. Sellaista kirjallisuus parhaimmillaan on ja REC on oikeasti hienoa kirjallisuutta. Tämän voisi joskus vaikka lukea uudelleen.
Kuulostaa yhtä aikaa houkuttelevalta ja pelottavalta! :D Tämä on minulla sellaisella henkisellä ehkä-listalla.
VastaaPoistaKannattaa tarttua kirjaan, ainakin kokeilla. Minulle tämä oli oikeastaan positiivinen yllätys ja pidin enemmän kuin alkujaan odotin.
PoistaAloitin tätä äänikirjana, mutta oli liian kunnianhimoista ja visuaalista kerrontaa siihen formaattiin. Jospa joku päivä saisin kirjan ihan fyysisenä kappaleena, niin voisin hiljentyä sen äärelle ja kokea eläväni vähän enemmän sen parissa. Hienosti oivallettu arvio!
VastaaPoistaOlen aika varma että ei toimi äänikirjana ollenkaan. Itse ainakin lukiessa selailin useampaan kertaan taaksepäin sisällysluetteloon, kertasin missä olen jo ollut ja missä olen nyt. Lisäksi oli pakko pitää taukoja lukemisen välissä, ja äänikirjassa on ehkä vaikeampi hahmottaa että missä kohtaa on luonteva sulattelutauon paikka.
PoistaOlen samaa mieltä, tämä olisi äänikirjana varmaan todella vaikea juuri tuon tietynlaisen sirpaleisuuden vuoksi.
PoistaEkirjana toimi ok ja painettuna varmaan olisi vieläkin parempi. REC on kirja, johon voi uppoutua, vaikkei ihan koko aikaa lukisikaan. Se valtaa ajatukset.
Lainasin tämän jo kerran, mutta varaukset puski päälle ja kirja piti palauttaa. Siinä näytti olevan paljon muunkinnäköistä tekstiä kuin ihan perus, joten äänikirjana voi olla normaalia haastavampaa pysyä kärryillä. Olen nähnyt tästä monia positiivisia postauksia, mutta mulla jäänee silti väliin.
VastaaPoistaEi tämä helppo ole, mutta erittäin mielenkiintoinen. Tosin REC on myös kokonaisuus eli elämys tuntuu täydeltä vasta, kun pääsee loppuun. Kerrankin kirjassa on kunnon kaari.
PoistaTästä on kuullut kyllä kehuja ja sinunkin kehusi kuulostavat sellaisilta että yrittää kannattaisi ainakin, hämmentävyys ja kerroksellisuus ovat usein erinomaisen kirjan ansioita, vaikka toki joskus myös vetävät lukukelvottomaksi :)
VastaaPoistaLaitetaan mentaaliselle "voisi lukea"-listalle.
REC on kerroksellinen, mutta kirjailijalta ei ote katoa missään kohtaa. Tarina pysyy kasassa eikä lukijakaan tipahda kokonaan kärryiltä.
PoistaOlen lukenut nyt tästä aika monta (kehuvaa) postausta, enkä ole oikein missään vaiheessa päässyt perille siitä, mistä oikein on kyse. Nähtävästi pitäisi lukea ja kokea itse, mutta tunnen hienoista epäluuloa. Pitäisi ainakin itse olla sellaisessa sheipissä, etteivät aivot ole väsynyttä mössöä, just nyt tuntuu uppoavan suoraviivainen lähestymisote paremmin.
VastaaPoistaTämä pitää lukea itse. Tarinaa on kovin vaikea kuvailla ulkopuolelta, eikä oikein kannatakaan, sillä osa viehätyksestä on yllätyksellisyydessä ja matkan varrella syntyvissä oivalluksissa.
PoistaSama juttu kuin Ammalla eli olen joitakin postauksia RECistä lukenut ja nyt tämän sinun ja edelleen olen hämmentynyt tämän kirjan edessä. Ei siis onnistu oikein minkäänlaisen mielikuvan muodostaminen, mutta kiinnostus kyllä jälleen heräsi. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka pitää ihan tietoisesti ottaa lukuun sellaisena ajankohtana, kun on valmis ottamaan vastaan… eeh, jotain hyvin epätavanomaista :D
VastaaPoistaMinäkin ajattelin, että voi käydä huonosti, kun luin aika väsyneessä olotilassa. Yllätyksekseni kirja kuitenkin enemmänkin piristi.
PoistaREC on huikea teos, ja oli suuri vääryys, että se ei ollut Finlandia-ehdokkaana. Onneksi voitti edes Runebergin.
VastaaPoistaLuin REC:in yksin, sitten sitä käsiteltiin yrityslukupiirissäni ja vielä kertaalleen Kirsin Book Clubin Airin kanssa, kun teimme podcastin. Valtavan vaikuttava teos, josta en tainnut vieläkään täysin päästä kärryille, mutta minähän rakastan teoksia, jotka haastavat käsityskykyäni! Jos tässä ketjussa on väkeä, jotka eivät ole vielä lukeneet RECiä, niin mars mars, sillä kannattaa!
REC on upea, enkä oikein ymmärrä minäkään, miksei se ollut enemmän esillä ja palkintoehdokkaana. Aivan mahtava lukukokemus ja todennäköisesti palkitsisi vielä toisellakin lukukerralla.
Poista