Lepohetki tulee tarpeeseen, sillä iän (ja stressin?) myötä yöni ovat muuttuneet katkonaisiksi ja aamun aikaisten tuntien uni pakenee toisinaan tavoittamattomiin. Ajatukset kiertävät kehää ja päivän puuhat ja huolet moninkertaistuvat. En ole halunut tarttua lääkepurkkiin, mutta keksin toisen keinon, josta olen tainnut kertoilla aiemminkin.
Kun pistää puhelimesta päälle podcastin tai äänikirjan, saa ajatusten sinkoilun fokusoitua ja uni pääsee useimmiten nopeasti niskan päälle. Pitää vain muistaa, ettei tarina saa olla liian jännittävä, liian koukuttava tai lukijan ääni energinen. Kaikkein parhaita ovat tietokirjat tai asiapitoiset podcastit.
Aihealueella ei sinänsä ole väliä sillä nukahdan vallan mainiosti mm. Rooman sotahistorian pariin (vaikka Spotifysta löytyvällä The History of Rome podcastilla on kyllä maailman ärsyttävin alku- ja loppumusiikki) ja nyt viimeksi uni löytyi kuuntelemalla aihealuetta, joka itsessään ei ehkä kuitenkaan ole sieltä rauhoittavimmasta päästä.
- äänikirja Podimosta (käännös Juuso Arvassalo, lukija Anna Saksman)
Tilasin Podimon palvelun parin podcastin vuoksi, mutta huomasin tilaukseen kuuluvan myös 20h äänikirjakuuntelua. Ensimmäisenä kirjaksi valikoitui mielenkiintoinen Agatha Christien dekkarien asiapitoisuutta ja asiantuntevuutta ruotiva Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin, jossa aihetta selventää itsekin rikosten uhrien ruumiinavauksia tehnyt, sittemmin kirjailijaksi ja tv-persoonaksi muuntautunut Carla Valentine.
Todettakoon heti akuun, että Christie on aikoinaan ilmeisesti tuntenut aiheensa siinä missä Waltari Egyptinsä. Kirja käsittelee kiinnostavasti eri rikostutkimuksen tieteenaloja patologiasta sormenjälkiin ja dokumenttianalyysiin ja vertailee Christien ajan tieteellistä tietoa ja sen soveltamista kirjailijan dekkarien juoniin ja kuvauksiin. Samalla tutustutaan myös aikakauden rikostapauksiin, jotka varmasti ovat vaikuttaneet myös Christien kirjojen juonirakennelmiin.
Rytmitys poistaa kirjan lukemisesta välillä makaaberiksi äityvien aiheiden tuoman raskauden. Erityisen mielenkiintoiseksi aihe toki tulee, jos on lukenut listattavat Christien romaanit ja novellit, sillä Valentine välttää spoilereita taitavasti viitatessaan dekkareihin. Alkoi myös tehdä mieli lukea dekkareita uudelleen ja kaivaa käsiin nekin, joita ei vielä ole tullut lukeneeksi, tai jotka ovat päässeet hivenen unohtumaan.
Christie oli nuorena töissä apteekissa aikana, jolloin apteekkarit vielä valmistivat lääkkeet itse, eikä vielä tunnettu kaikkien myrkkyjen vaarallisuutta tai oltu niin tarkkoja niiden jakelusta. Ei ihme, että myrkky on myös kirjailijan dekkareissa usein käytetty murhaväline. Ilmeisesti myös todelliset murhaajat olivat myrkyttämisestä nykyistä innostuneempia, sillä myös kiinnijääminen oli vähemmän todennäköistä. Toksikologiaa käsittelevä luku onkin Valentinen kirjan parhaita.
Toinen minut hieman yllättänyt luku oli teksti- ja dokumenttianalyyseista kertovassa luvussa mainittu "poison pen" epidemia, joka kuulemma Englantia vaivasi viime vuosisadan alussa. En tosiaan ollut tullut ajatelleeksi, että niin monessa vanhassa dekkarissa kuvattu häväistyskirjeiden kirjoittaminen olisi oikeasti ollut niin yleistä.
Kaikkiaan siis informatiivinen ja viihdyttävä tietokirja, jota toki malttoi kuunnella muutenkin kuin unihiekkaa Nukkumatilta maanitellessa. Eikä aihealue kaikessa karmeudessaan edes tullut mukaan uniin. Ainakaan sellaisiin, jotka muistaisin.
Suuri suositus kaikille Agatha Christien dekkarien ystäville tai muuten rikostutkimuksen CSI historiasta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti