Näytetään tekstit, joissa on tunniste la cantine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste la cantine. Näytä kaikki tekstit

12.8.2013

Copycat trendien huipulla - nyhtöpossupurilaisia ja inkivääriolutta



Tämän kesän supertrendejä ovat olleet nyhtöpossuhampparit ja inkivääriolut. Pakko kai sitä on trendejä edes yrittää seurata ollakseen jollain tavalla varteenotettava ruokabloggari, joten tässä meidän otoksemme nyhtöpossupurilaisista ja inkiväärioluesta.

Copycat onkin noista hampurilaissämpylöistä aivan onnessaan. Vuosien tuskailun ja liian kovien, hötöisten tai isojen sämpylöiden jälkeen löytyi ihanneresepti ihan nenän edestä eli Puutarha ja hella-blogista. Vähän tosin tekotapa muuttui matkan varrella, mutta siitä lisää myöhemmin. Tämä resepti kun on vielä kirjattava tuonne lempileipiinkin. (Siellä onkin ollut kesän ajan vähän hiljaista).

Inkivääriolutta ja minttua

Inkivääriolueen minulla on ollut vähän kaksijakoinen suhde. Se kuulostaa ihanan raikkaalta ja virkistävältä, mutta aikaisemmat kokeilut ovat maistuneet vain isännälle, joka on totaalinen inkiväärifani. Tämänkertainen resepti tuli bongattua Glorian ruoka ja viini-lehdestä (nr5 eli tuo tällä hetkellä myynissä oleva) ja kelpasi nirsolle perheenäidillekin. Tämäkin simankaltainen juoma tosin oli parhaimmillaan tasan yhtenä päivänä eli toisena päivänä pullottamisen jälkeen. Tein juoman tiistaina illalla - pistin pulloon keskiviikkona ja perjantaina sekä kuplat että maun tasapaino olivat kohdillaan. Loput olivat sitten sopivasti käytettävissä viikonloppuna nyhtöpossun kastikkeeksi.

Myös nyhtöpossun perusohje on bongattu Glorian ruoka ja viini-lehdestä... tai siis lähinnä sen kastikkeen sillä kasslerin uunissapaistomausteet ovat meillä olleet standarikamaa jo ennenkin. (Samaa possua syötiin meillä jo kertaalleen kesäpiknikillä, mutta silloin tabbouleh-salaatin ja mansikka-briesalaatin kera) Muutenkin näihin hampurilaisiin yhdisteltiin ideoita vähän sieltä täältä - nuo jo mainitut Copycatin sämpylät, La Cantinen lounaasta muistuttava purilaispesto ja etikkamarinoidut sipulit. Lopputuloksena oli jotain suurempaa kuin osiensa summa.

Nyhtöpossupurilaiset

hampurilaissämpylöitä
nyhtöpossua
etikkamarinoitua punasipulia (siivuta punasipulia ja anna marinoitua tunnin verran punaviinietikan kanssa suolalla ja ripauksella sokeria maustettuna)
pestoa
salaattia, tomaattia ja kurkkua

Valmistele ainekset ja kokoa purilainen syöjien maun mukaiseksi.


Nyhtöpossu

Ota runsaan kilon verran possun kassleria ja hiero sen pintaan suolaa, pippuria, muscovado-sokeria ja savupaprikajauhetta. Laita 225 asteiseen uuniin 20 minuutiksi ilman kantta. Laske sitten uunin lämpötila 90 asteeseen ja jätä possu sinne kannen (tai folion) alle vähintään 6 tunniksi (tai yön yli).


Riivi possu suikaleiksi ja kiehauta kastike inkiväärioluesta (3dl), possun paistinliemestä (3dl),  muscovadosokerista (1dl) ja valkoviinietikasta (1dl). Anna kastikkeen poreilla kokoon jonkin verran ja maista. Lisää sokeria tai vaikka inkivääriäkin, mikäli maku tuntuu liian miedolta. Inkiväärioluen laatu vaikuttaa kastikkeeseen hurjasti. Piknikkiä varten käytin itse asiassa ihan Schweppesin Ginger Ale limonadia ja siihen piti lisätä inkivääriä. Tällä kertaa piti lisätä vähän sokeria.

Valuta kastiketta lihan päälle haluamasi kosteusasteen saamiseksi. Voi olla, ettet tarvitse ihan kaikkea. Se taas riippuu siitä, miten kuivaksi possu on uunissa mennyt ja miten mehukkaaksi sen tarjoilua varten haluat. Anna seistä ja maustua vähän aikaa ennen tarjoilua.

Purilaisen kavereina meillä syötiin tällä kertaa kyssäkaalislawta ja polentaranskiksia.

18.5.2013

La Cantine - Munkkiniemen bistrohelmi



Perjantaina päätimme kokeilla pientä Munkkiniemestä löytyvää bistroa, jonka nimi on osuvasti La Cantine (kanttiini).

Meillä oli parin tunnin intensiivinen palaveri takana ja ihan kamala nälkä. Astuimme kodikkaaseen pieneen bistroon, josta tulviva tuoksu sai vatsan murisemaan jo ovella. Oli ihan täyttä, mutta meille järjestyi pöytä jakamalla yksi isompi kahtia. Ruoan valinta oli helppoa - perjantain plat du jour eli Burger provencal.

Voi, mikä burgeri se olikaan. Ihanaa rapean öljyistä foccaccia-tyylistä leipää täytettynä salaatilla, nyhtöpossulla ja paljon, paljon pestoa - ihanaa. Ehdottomasti hintansa (9,50 Eur) väärtti. Olihan tuo myös supertrendikästä, mutta hyvällä tavalla. Muoti ei tosiaankaan ollut ajanut maun ohi, vaan jokainen suupala oli herkullinen. Kyllä tällä lounaalla taas jaksoi loppupäivän.

Isäntä kärräsi onnesta hyrisevän ja kylläisen
rouvansa kotiin ja totesimme, että onneksi ensi viikolla on taas palaveri samoilla kulmilla. Tuonne palataan uudelleen. Ja ensi kerralla testaamme sitten sitä jälkkäripuoltakin, joka nyt jäi väliin.

La Cantine siis lunasti odotukset ja enemmänkin. Toivottavasti tällaisia pikkubistroja saadaan vielä paljon lisää. Kysyntää ainakin olisi - nytkin oli bistro ihan piukassa porukkaa. Pientä lukkarinrakkautta paikkaan toi meille tietysti sekin, että palvelua sai ranskaksi ja ihan natiivichefiltä.

Edellisen kerran innostuin yhtä paljon Mikkelissä käydessäni.