Tarkan markan kokille - maukasta ja helppoa uunivuokaa kaurasuurimoilla

Paljaita ovat puut vielä 

Kuvassa tosin on satoa tämän aamun kävelyltä. Tämänkertainen ruokakuva nimittäin ei ole sen paremmin asettelulta, stailaukselta, valolta kuin miltään muultakaan kantilta ollenkaan kaunis. Oli vaan ihan pakko laittaa teillekin tiedoksi viimeisin villitykseni - tai no, eihän se ole mikään villitys vaan oikein kunnon ruokaa.

Mutta ensin on ihan pakko hehkuttaa, että tänä aamuna oli ilmassa ensimmäisen kerran kevään tuntua. Alkuviikosta sain viimein ostettua itselleni uudet tossut, joiden pitäisi pitää vettä ja paksumman materiaalin vähän vielä lämmittää kelirikkoajan yli. Ei mitään tekosyitä kävelyjen välttelyyn, varsinkin kun aurinko paistoi.

Tosiasiassahan varsinainen kelirikko on jo ohi ja meri vapautunut jäästä, mutta kävelypoluilla on vielä lätäkköä jos jonkinlaista (ja jonkinsyvyistä), loskasta puhumattakaan.  Kovin lämminkään ei vielä ole, mutta ulos pitää mennä. Joutsenetkin ovat palanneet. Odottivat mokomat minun pistävän puhelimen kiinni ja taskuun ennen upeaa ylilentoaan. Olisivat silloin tulleet, kun tuossa kuvailin.

Ai niin, se resepti. Se on vähän niin kuin nuo kuvan puut. Ei oikein minkään näköinen, mutta täynnä lupausta. Kuten lehdet vielä tulevat, lunasti tämä kauravuokakin odotukset. Maku oli kertakaikkisen herkullinen.  Kuva on kamala. Minun ei pitänyt sitä edes ottaa, kunhan räpsäisin, mutta sitten jälkikäteen (ja seuraavan päivän tähdeherkuttelun päätteeksi) totesin, että pakkohan tästä on blogiiin kertoa.

Maun lisäksi tämä on nimittäin edullista ja ravitsevaa. Vähän tiukemmallakin budjetilla ruokkii perheen helposti.
Ihan ilman noita tofujakin, jotka tuohon läväytin päälle, kun pöydästä loppuivat pannualuset.

Arvaisitko suoralta kädeltä, mitä sisältää ?

Kaura-kasvisvuoka 
(6 annosta)

6 kourallista kokonaisia kaurasuurimoita
4 porkkanaa kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa
3 isoa sipulia
pasta rossa -maustesekoitusta
pippuria, ripaus suolaa  maun mukaan
(1,5dl valkoviiniä)
kasvisliemikuutio ja kehuvaa vettä

Kirsikkatomaatteja
loraus balsamico-etikkaa

Ja mausteita ja kasviksiahan voi sitten säätää ihan oman maun mukaan. 

Leikkaa siis kasvikset samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Lorauta uunivuoan pohjalle hitusen öljyä ja levitä reunoillekin (ei täysin välttämätöntä, mutta ehkä se auttaa tiskiin...). Kaada kasviset vuokaan. Sekoita joukkoon kaurasuurimoit ja mausteita.

Meillä oli jääkaapissa pienestä valkoviinipullosta noin puolet (oli avattu jotain toista ruokaa varten). Lorautin sen pohjalle ja sitten kaadoin päälle kasvislientä (fondista) niin paljon, että ainekset peittyivät ja sormen verran nousi vesiraja niiden yläpuolelle.

Sitten vaan vuoka uuniin muhimaan 175 asteeseen 30-45min. Kannattaa vähän vahtia, ettei liikaa kuivu. Vuoka on valmista, kun suurimot ovat pehmeitä ja kypsiä.

Ota vuoka uunista ja lorauta joukkoon balsamico-etikkaa. Sekoita. Nosta pinnalle puolitettuja pieniä kirsikkatomaatteja ja laita uuniin vielä vartiksi.

Seuraksi voi tarjota tietysti vaikka kanaa tai tofua, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.


Tarkan markan kokille 

Ihan sika hyvää - eikä tosiaankaan riko budjettia sillä kaurasuurimopussi (alle 4€) kestää ikuisuuden eivätkä tomaatit, sipuli ja kurpitsa ole sieltä kalleimmasta päästä.

Ostoslista (ilman sitä viiniä) näyttäisi suoraan tältä (hinnat S-ryhmän foodie palvelusta)

Kaurasuurimot 1,5kg	3,84 €
porkkanapussi 500g	0,89 €
myskikurpitsa 1kg (käytin 1/4)	2,15 €
sipuli (3 kpl keskikoko)	0,56 €
pasta rossa maustemylly	4,35 €
pippuri, suola (oletan, että löytyy - ei lasketa tällä kertaa erikseen)
Kasvisliemifondikuutiot (4kpl)	1,45 €
kirsikkatomaatit (250g)	1,19 €
balsamico de Modena 2,5dl	5,85 €
Koko summa	20,28 €
per nuppi (6)	3,38 €

Viini ei tosiaan ole pakollinen. Mausteet ja etikka tietysti maksavat jonkin verran, mutta nekin kestävät kauan ja ilahduttavat aterioissa moneen kertaan.

Kaurasuurimot ovat ihania myös keitoissa. Talveen sopivaa tomaattista keittoa kaurasuurimoilla höystettynä on meillä tehty kerran jos toisenkin. 

(Julkisen) pihistelyn päätös

No niin, se on sitten viimeinenkin eli neljäs viikko pihistelyä plakkarissa. Ei tässä nyt oikein voi tuulettelemaan ruveta. Kyllä se taitaa olla niin, että pihistely käy jotenkin ylivoimaiseksi, jollei siihen ole todellista pakkoa - ainakin meillä.

Johtuu ehkä siitä, että niitä pihistelyaikojakin on tullut säännöllisesti koettua. On vaikeampi vastustaa houkutusta, kun tällä hetkellä pystyy mielihalujaan toteuttamaan. Toisaalta ostamisen jälkeen herkusta taitaa nauttiakin enemmän ja toisaalta "ostokrapula" on pahempi kulutettua summaa miettiessä.

Pitäisi oppia vain nauttimaan, jos kerran tulee jotain ostettua - ja kiristämään vyötä taas sitten toisina päivinä.


Viimeinen viikko 

Viimeiselle pihistelyviikolle osui syntymäpäiväni. Siksi viikonloppuna budjetti hieman paisui. Vaikka lauantaina olinkin illan Murhamysteeri-illallisella - oli sunnuntain brunssi tavallista runsaampi - ja lauantaina paikattiin tiukkaa aikataulua pizzoilla.

Perjantai-iltaan saakka tilanne näyttikin varsin suotuisalta. Viisi päivää, viisi henkeä (+sisko perjantaina) eikä lasku noussut yli 140 euron. On siis mahdollista syödä edullisesti ja kuitenkin nauttia maukkaasta ruoasta. Arki-iltojen ruokalistalta löytyi mm. mac'ncheese (taas), kasviskeitto ja meksikolainen riisi tuoremakkaroilla. Salaatteja ja hedelmiä syötiin ihan normaalisti. Kokikset jätin kokonaan, jälkkärit olivat yhden suklaapalan kokoisia (tai halvempaa jäätelöä paketista) ja liha oli minimissään.

Makaronit ja riisi pääosassa ja edullisista juureksista tehty keitto olivat ne punaiset langat, joilla perhe söi kukkaroystävällisesti. Varsinkin kun leivoin pari kertaa itse leipääkin. Ei hullummin.


Vaivannäköä se vaatii 

Noin yhteenvetona sanottakoon, että edullisesti syömisessä näyttävät olevan pääroolissa aktiivisuus, vaivannäkö ja luovuus. Herkkulöytöjä voi tehdä tarjouksissa, kunhan pitää silmät auki ja on valmis liikkumaan. Kauppojen välillä on myös suuria perushintaeroja esim. maitopurkeissa hintaero voi olla 20-30senttiä, mikä varsinkin lapsiperheissä voi tehdä tuntuvankin budjettieron viikossa. Toki sitten pitää tarkkaan suunnitella listat ja reitit, sillä aikaa saa kauppakierroksella kulumaan yllättävän paljon, eikä autolla kulkeminenkaan ilmaista ole.

Luovuus nousee kunniaan. Kun halvan ruoan perustuksena ovat tosiaan makaronit, riisit ja perunat / juurekset, saa mielikuvitustaan käyttää ahkerasti luodakseen pöytään vaihtelevaa makumaailmaa ja monipuolista ravintoa. Ei se varsinaisesti ole vaikeaa. Makuja saa luotua monella tavalla ja onneksi nettikin on reseptejä pullollaan. Pitää vain löytää aika ja inspiraatio.

Meillä myös suunnitelmallisuus ja kommunikaatio nousivat esille tärkeinä seikkoina. Jos olisi yhdessä sovittu muutaman päivän ruokalista ja käyty tiukalla ostoslistalla kaupassa, olisi huteja ja tuplaostoksia tullut varmasti vähemmän. Nyt välillä menivät ajatukset ristiin ja kaapista löytyikin sekalainen valikoima ruoka-aineksia useampaan ateriaan, mutta puuttui perusjuttuja (maitoa). Myönnän kiireessä välillä menneen pihistelykauden aikana ruokaa myös hävikkiin. Onneksi suurin osa tuplaostoksista sentään oli hyvin säilyviä kuivatavaroita, joita nyt sitten löytyy kaapista valmiina.


Pihistelyn loppu?

Mitä nyt sitten tapahtuu?  Pamahtaako ruokalasku ihan pilviin seurannan loppuessa?

Näin ensimmäisen pihistelynjälkeisen viikon perusteella ei pamahda. Kyllä näistä seurantajaksoista on hyötyä, sillä jotain aina opitaan ja muisti virkistyy. Tälläkin viikolla on syöty pastaa ja keittoa, eikä viikonlopuksikaan ole suureellisia suunnitelmia. Mitä nyt vähän vietetään kuopuksen synttäreitä.

Tosin täytyy myöntää pienen helpotuksen huokauksen päässeen maanantain kauppakäynnillä. Aktiivinen pihistely vie aikaa ja energiaa.

Pihistelyviikko 3 : Ei tästä tule mitään

Taitaa tämä olla aika epätoivoista. Ei edes käyty ulkona syömässä, mutta ruokalasku kipusi silti selvästi yli 400 euron (436€).

Tiedän, että jos olisi pakko, pystyisin pitämään laskun pienempänä. Tällä hetkellä kuitenkin taloudellinen tilanne sallii pienet mieliteot. Emmekä me näköjään pysty niitä pitämään kurissa sitten millään.

Toki viikolla täydennettiin vähän varastoja. Jauhoja, mausteita, oliiviöljyä, meksikoilaista riisiä ja ankankoipia tuli ostettua kaappiin. Sillä siis on varmasti pientä vaikutusta, tai no suurin piirtein 50 euron verran.

Kaikkein suurin vaikutus tuntuu kuitenkin olevan ruokalistalla. Se nimittäin sisälsi normaalia enemmän lihaa. Syötiin pasta bolognesea, itse tehtyjä kebakoita, kotihampurilaisia, ribsejä... Vaikka liha oli lähinnä jauhelihaa eivätkä ribsitkään sentään ole fileen hintaisia, vaikutus on yllättävän selvä. Enemmän kasvisruokaa siis, kun haluaa pitää budjetin kurissa.

Toki oma osuutensa on myös mieliteoilla. Ei saisi ostaa keksejä, ei saisi ostaa jäätelöä (kamalan kallista nykyään) eikä varsinkaan virvoitusjuomia (coca cola -tarjous on budjetin tuho) tai niitä ihania perunarieskoja, joihin olemme koko perhe koukuttuneet (5 pientä maksaa 2,60€ ja ne katoavat todella nopeasti). Itse vain leipomaan ja tekemään herkkuja, niin kulut saa paremmin kuriin.

 Nyt viedään viimeistä viikkoa. Alku näyttää suhteellisen lupaavalta sillä olemme huomenna perjantaissa ja menemme alle satasessa. Tosin viikonloppuna lasku meillä yleensä räjähtääkin. Saa nähdä, miten käy... Itsekuri on ollut parempi viimeisessä rutistuksessa. Sen tiedän jo nyt!

Edellinen viikko täällä

Pihistelyn toinen viikko ja puhumisen tärkeys

Nyt on sitten toinenkin  pihistelyviikko takana. Tämän piti olla sellainen viikko, jonka aikana saisin hienosti näytettyä toteen kurinalaisuuteni.

Alkuviikko menikin hienosti. Isäntä oli reissussa ja me poikien kanssa söimme kiltisti suunnitelmien ja budjetin mukaan. Halparuokakirjaakin hyödynnettiin. Sitten isäntä palasi kotiin.

Se olikin sitten tämän viikon pihistelyn loppu. Ei sen takia, että isäntä nyt erityisesti olisi kamalan tuhlaavainen (vaikka kyllä minä vähän niitä lauantailounaan ostereita ihmettelin, mutta teki kuulemma mieli). Lähinnä syynä oli se, että yhden ihmisen hoitaessa ruokaostokset, pysyivät suunnitelmat ja kauppalistat hyvin kuosissa. Kahden kiireisen ihmisen välillä menivät menut ristiin useammin kuin kerran ja lopputuloksena oli paisunut kauppalasku viikonlopulle.

Pelkkä suunnitelmallisuus siis ei riitä. Kaikkien kaupassakävijöiden pitää myös a) olla tietoisia suunnitelmista ja b) sitoutua niiden noudattamiseen.

Kuten kuvasta näkyy, ei pihistelyn epäonnistuminen sentään kuitenkaan ollut kokonaan isännän vika. Perjantaille oli jo aiemmin suunniteltu koko perheen ravintolailtaa ja se tietysti pamautti kulut kerralla kattoon. Se oli kuitenkin ehdottomasti hintansa arvoista. La Cantinen ruoka oli taas maistuvaa ja saimme istuttua iltaa ystävien kanssa ilman, että kenenkään piti kokata tai siivota. Ei tuo muuten kai olisi perjantai-iltana töiden jälkeen oikein onnistunutkaan.

Lisäksi oli "pakko" lauantaina napata esikoisen kanssa pienet pizzapalat matkalla Kansallisteatteriin. Muuten olisimme jääneet ilman lounasta.


Ei se  niin huonosti mennytkään

Itse asiassa, kun tuota kuvaa tarkemmin vilkaisee, niin huomaa kyllä sinisen palkin laskeneen aika roimasti.  Sehän siis tarkoittaa kotikokkauksen eli normiruokaostosten summan laskeneen huomattavasti tämän toisen viikon aikana.

Tämän kakkosviikon perusostosten osuus nimittäin oli 192 euroa, kun ensimmäisellä viikolla mentiin yli 280 euroon. Se tarkoittaa huomattavaa alennusta edelliseen viikkoon, vaikka olisi perjantain ruoka kotona tehtykin.

Laskuun vaikuttaa tietysti useampi seikka. Alkuviikosta oli yksi syöjä vähemmän neljänä iltana. Myönnetään, sillä oli varmasti jonkin verran vaikutusta. Uskallan kuitenkin väittää meidän syöneen hyvin halvemmalla. Maanantain munakas ei todellakaan kukkaroa rankasti laihduttanut ja tiistain keittokin oli tehty Halparuokakirjan reseptillä. Keskiviikon lammasmakkarapasta ja torstain couscous-salaattikaan eivät ole niitä kaikkein kalleimpia reseptejä.

Tuli myös todettua, että hyvän makuinen lihapala vie pieninä tarjoiluannoksina pitkälle halvempienkin lisukkeiden kera. Perjantaina oli lähimarketissa tarjolla savustettua possua, josta nappasin palan ostoskoriin. Se höysti mukavasti lauantain juures-speltittoa ja vielä sunnuntainakin saatiin possuleivät.

Nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet, Saas nähdä, miten homma jatkuu.

Ensimmäinen viikko täällä

Kuukauden keittokirjana Halparuokakirja ja kultaista soppaa

Tänään syötiin keittoa, joka ohjeen mukaan on "nestemäistä kultaa"- Väriltään piristävän keltainen keitto toi iloa harmaan päivän iltaan. Varsinkin, kun se kelpasi muksuille.

Matikkaintoisen ja lievästi keittokammoisen kuopuksen kanssa tosin jouduttiin menemään laskuharjoituksen kautta.

"Ottaisitko kolme lusikallista?" 
"Yksi.... kaksi.... kolme...." 
"Mitäs tulee, jos lisätään vielä kolme?" 
"No, kuusi!" 
"Oletko varma?" 
"Neljä... viisi.... kuusi!"
"Entäs sitten, jos...?"
"Ei enää, riitti (pieni tauko) - vaikka oli se parempaa kuin luulin"  
Ei huono tulos ollenkaan...

Eikä tuo soppa myöskään nostanut pihistelyviikon budjettia kattoon, sillä mikäpä sopisi  paremmin tämän kuukauden keittokirjaksi kuin Halparuokakirja?


Natalia Tomatsova & Alisa Wilska : Halparuokakirja 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta

Halparuokakirja kiinnosti minua jo ennen kuin olin edes päättänyt uuden pihistely-laskennan aloittamisesta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että hyvää ruokaa voi syödä myös edullisesti. Budjetin pienuus ei ole minkäänlainen syy antaa periksi ja siirtyä eineksiin - sitä paitsi, einekset tulevat loppupeleissä myös kalliimmiksi.

Toki ruokaan saa menemään rahaa ihan rajattomasti, jos niin haluaa. Mutta yhdistelemällä halvempia aineksia vaikka yhteen (tässä kohtaa Chorizoon) hieman hintavampaan, saa maukasta sapuskaa vaikka vieraille tarjottavaksi, Eikä kukaan tajuaisi, miten pienellä budjetilla herkut oikeasti valmistettiin.

Halparuokakirja on kahden bloggaajaystävyksen kokoelma reseptejä, joiden kohdalla nuppikohtainen annoshinta pyörii kolmen euron paikkeilla. Koko kirja kokattiin kuulemma alle 400 eurolla ja se tarkoittaa 47 reseptiä vähintään kahdelle syöjälle. Ei ihan huono saavutus.

Alhainen budjetti tarkoittaa tässä kirjassa kohtuullisen pituisia aineslistoja, markettiaineksia, säilykkeitä, pientä vaivannäköä ja malttia suunnitella hieman ruokalistaa ajatellen myös hävikinestoa eli purkkien ja pakettien loppuunkäyttämistä. Ei kuulosta yhtään huonolta tavalta laittaa ruokaa, vai mitä?

Reseptien joukossa on monia, jotka houkuttelevat kokeilemaan, Meillä nyt aloitettiin tuolla keitolla, mutta muitakin varmasti tullaan tekemään, Ei tämä ehkä varsinaisesti juhlaruoalta meidän huushollissamme näytä, mutta arki-iltojen vatsantäytettä saadaan vallan mukavasti. Sitä paitsi, kun viikolla pihistää, voi viikonloppuna pistää ranttaliksi... tai jotain sinnepäin.

Mitä ilmeisemmin pienen budjetin kokkaus ei tarkoita tylsää elämää. Ostaisin tämän kirjan vaikka kokkaavalle opiskelijalle, tai pientä piristystä kaipaavalle kotiäidille. Kirjassa on rentoutta ja modernia asennetta, joka vetoaa varmasti trenditietoisiin. Näin täti-ihmistä muutamat kuvat vähän tuppasivat hymyilyttämään (hyvässä mielessä!) eikä grillikioskin yövälttelyohjeistus oikein ehkä tuntunut omaan elämäntapaan tarpeelliselta, mutta sehän ei tietysti tarkoita, etteivätkö reseptit voisi olla silti käyttökelpoisia. Meillä vaan niitä syödään muksujen mättöiltana tai kun tekee mieli jotain pikaruoan tapaista.

Kirjaa on hauska lukea, sillä jokaisella reseptillä on kaverinaan pieni selitys (tai suositus) ja muutenkin tekstiä riittää. Kuvat ovat raikkaita ja joukossa on monia hauskoja otoksia. Niin, ja reseptit vaikuttavat toimivilta. Ainakin pakastemaissista, porkkanoista ja kikherneistä kasvisliemeen keitetty ja jugurtilla höystetty soppa oli oikein maukasta, puhumattakaan tietysti noista pannulla rapsakoiksi paistetuisa chorizosattumista. Suosittelen.

p.s. tästä kirjasta löytyy se kuuluisa "Panopastakin"... 

Niin, ja pihistelykuukauden ensimmäisen viikon onnistumisesta voi lukea täältä. 

Pihistely : Eka viikko - pohja valmiina

Pihistelyseurannassa ensimmäinen viikko asettaa pohjan eikös vain ? Tai tässä tapauksessa ylärajan, jonka alle pitäisi jatkossa jäädä? Syytä olisi. Aikamoinen ruokalasku syntyy, jos joka viikko pistellään masuihin yli 300 euron edestä. 

Kaiken lisäksi kuvittelin olevani kovastikin säästömoodissa. Leivoin leipääkin itse peräti pariin otteeseen. 

Tiedän kyllä senkin, mitkä seikat laskua todennäköisesti kasvattivat. Jos haluaa pitää ruokalaskunsa matalana, pitää herkummat kinkut unohtaa. Meillä taisi jääkaapista löytyä viikon aikana parikin pakettia parmankinkkua. Samoin pikaruokalat ovat jotain ihan muuta kuin halparuokaloita - melkein kolmekymppiä Mäkkäriin yhtenä viikkoiltana...

Niin, ja onhan sitten se porkkanakakku. joka oli ihan pakko tehdä vielä sunnuntai-iltana. Välttämättä halusin siihen tummaa muscovado-sokeria, eikä jääkaapista löytynyt myöskään jauhoja, kananmunia tai saksanpähkinöitä, kuorrutuksen Philadelphiasta puhumattakaan. Heti pamahti viikkolaskuun lisää melkein 16 euroa (toki siitä jäi käytettävää myös seuraavaan kertaan).

Mitä tästä opimme? 

Ainakin sen, että suunnitelmallisuus on valttia eikä pidä mennä mielihalujen mukana, jos mielii budjettiaan pienentää. Jos ei tiedä, mitä on ruoaksi laittamassa, tulee helposti mentyä jonnekin pikaiseen pohtimisen sijaan, eikä sitä kinkkua tarvitsisi ihan niin usein ostaa.

Muuten söimme aika maltillisesti. Mac'n cheese on edullista juustolaatikon jämistä ja tarjousmakaroneista tehtynä. Härkistortillatkaan eivät budjettia vielä kaataneet ja herneenversoista tehty pestokin oli enemmän hävikkiherkkua kuin kallista, mutta sitten oli niitä naposteltavia ylimääräisiä kuten oliivit ja sipsit perjantai-illan broilerinsiipivuoan lisäksi.

Tämän viikon menoista tiedän jo nyt sen verran, että perjantai-iltana pankki räjähtää. Olemme menossa tuttavaperheen kanssa ulos syömään... Muuten koitan olla tarkan markan äitinä, varsinkin kun isäntäkin on muutaman päivän työmatkalla. Katsotaan, miten käy.

p.s. tullaan kokeilemaan myös, millä summalla selvitään, kun käytetään uuden Halparuokakirjan reseptejä ja vinkkejä. Pysykää mukana :-) 

Maaliskuu ja mantelikorput

Maaliskuu on jotenkin jännä kuukausi. Sitä odottaa talven päättymistä ja toivottaa kauan odotetut lumet mielellään muihin maisemiin. Kevät saisi jo tulla, mutta tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Kevätväsymys iskee, kesälomaan on pieni ikuisuus. Budjettikin mietityttää alkuvuoden vakuutus-, autohuolto-, veromätky- ja muiden maksujen jäljiltä. 

Silloin pitää jostain kaivaa aika tehdä pieniä herkkuja. Itse tehtynä saa halvempaakin kuin ostettuna. Pellillinen näitä mantelikorppuja kustansi pyöristetyn laskelman mukaisena jotain viiden ja kuuden euron välillä. Määrä vastannee jotain neljän kaupan pussin määrää, joten kyllä siinä sellaisen neljänneksen pihistelyviikolla säästänee. 

Nämä cantuccini-tyyppiset korput muistuivat mieleeni, kun tuolla ruokablogin puolella pengoin "säästettäviä" reseptejä. Maaliskuussa näitä olen näköjään muinakin vuosina tehnyt, tosin kyllä aika monta kertaa jo siinä välissäkin. Taitaa jokavuotinen matalavire iskeä näihin aikoihin.

Croquants aux amandes

350g jauhoja
200g manteleita tai mantelilastuja
2 kananmunaa + 2 keltuaista
225g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin kuori
hyppysellinen suolaa


Paahda mantelit kullanruskeiksi. Jos käytät kokonaisia manteleita, pilko niitä pienemmiksi paloiksi. Pese appelsiini ja raasta siitä kuori. Sekoita kuori kulhossa jauhojen, leivinjauheen ja suolan kanssa.
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen ja lopuksi mantelit.

Pyöritä takina kahdeksi 3 cm paksuiseksi tangoksi. Litistä pikkuisen ja paista uunipellillä 18-20min, kunnes ne ovat pikkuisen ruskistuneita.

Ota tangot uunista ja leikkaa sentin siivuiksi. Levitä siivut  pellille ja laita vielä uuniin 5-10 minuutiksi. Ota pois uunista ja anna jäähtyä pellillä.

Nämä kahvihetken sulostuttajat säilyvät hyvin kannellisessa purkissa, paitsi meillä. Äiti popsii turhankin nopeasti. 

Pistetääns taas pihistelyksi

Aina säännöllisin väliajoin minulle tulee sellainen olo, että rahaa valuu taloudesta ulospäin hieman liikaa. Välillä löydän selityksen ylimääräisistä menoista, välillä taas ei mielestäni ole ollut mitään ihmeellistä tekeillä. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla pitää pistää pihistelykausi pystyyn. Koska meidän perheessä lainakulut, vakuutukset, puhelimet ja päiväkotimaksu ovat aikalailla vakioita, kääntyy katse perusmenoissa yleensä ruokalaskun suuntaan.

Pihistely ei tarkoita sitä, etteikö ostettaisi. Se tarkoittaa, että ensin katsotaan ruokalaskun viikottainen koko ja sitten vasta mietitään, mistä pihistetään vai pihistetäänkö, Kovin pieneksi ei ruokalaskua kahden teinipojan taloudessa voi saadakaan. Ihan varmasti määrät ovat välillä aika astronomiset.

Hedelmistä ei tingitä, että pidetään flunssapöpöt loitolla

Hyvä ruoka ei kuitenkaan tarkoita aina kalliita aineksia ja muutamalla kikalla saa ruokalaskua pienennettyä reippaastikin. Itse tekeminen, lihan (se on yleensä kallista) vähentäminen, erilaisten kuivatuotteiden suosiminen ja muutama muu kikka auttavat kummasti budjetin hallinnassa. Laadusta ei tarvitse tinkiä, eikä halvan perässä juosta  kuin tarjousten sopivasti kohdalle sattuessa.

Viimeksi laskeskelin kuluja aika tarkkaan vuosi sitten. Silloin koin lievän järkytyksen. Nyt on hyvä hetki tarkistaa tilanne taas uudelleen. Tuntuu, että syytä olisi. Vuodessa on tapahtunut pieniä muutoksia (tai ainakin kuvittelen niin)

1) Isommat lapset syövät helpommin erilaisia ruokia eli ei tarvitse ihan niin paljon säätää tarjonnan kanssa. Voi siis tehdä reiluja annoksia ilman hävikkipelkoa. Vaikuttaneeko kuluja laskevasti?

2) Lihansyönti on entisestään vähentynyt. Ei meistä kasvissyöjiksi ole, mutta liha on nykyään enemmän lisukkeena. Tästäkin voi olla iloa ruokalaskun kohdalla.

3) Kiire on kasvanut entisestään eli leipää ja muuta leivontaa tehdään harvemmin. Tällä saattaa olla ainakin jonkinlainen ruokalaskua kasvattava vaikutus.

4) Kuopuksen uhmakausi tasoittui viimein ja viimein eli uskallamme paremmin ja rennommalla mielellä lähteä julkisiin tiloihin - kuten nyt vaikka ravintoloihin...

Tästä se alkaa. Isäntäkin on komennettu ottamaan mahdolliset kuitit talteen.

Tosin viikko alkaa hyvällä tilanteella. Härkismoussakaa on jäljellä vielä reippaasti alkuviikolle ja muutenkin jääkaappi näyttää suhteellisen täysinäiseltä.

Pistetään pihistelyoperaatio pystyyn ja palaillaan viikon kuluttua ensimmäisen väliaikatuloksen kanssa. Saa nähdä, miten käy

Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.

Vaatteidenostolakko, lehtienostolakko, kirjojen... no ei nyt sentään liioitella

Minä en pahemmin ole ostanut vaatteita viimeisen vuoden aikana ja luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan olen ollut saamattomuuteeni vaateostosrintamalla oikein tyytyväinen. Lehtien, siis nimenomaan ruokalehtien, ostolakkoon taas on kannustanut jo kuopusta reippaasti korkeammalle ylettyvä pino vanhempia ostoksia. Kirjat... no, kyse on kirjoista. Niiden suhteen minun on turha kai edes yrittää.

Ruokalehtien ostolakon on tarkoitus kestää, kunnes nykyinen lehtipino on pienentynyt puoleen. Tämä tarkoittaa suuremman luokan karsintaa, joka taas vaatii tuntien lehtiselailua ja kivistävin sydämin tehtyjä päätöksiä. "Mutta kun tuokin resepti olisi houkutteleva, ja tuotakin pitäisi kokeilla..."

Vanhoista lehdistä myös löytyy oikeasti inspiroivia ohjeita. Niin kuin nyt esimerkiksi Glorian ruoka ja viini-lehden numerosta 7/2011 bongatut porkkana-cashewpihvit. Tosin lopputulos ei ollut ihan niin auvoinen kuin alkuinnostuksesta olisi voinut kuvitella. Maussa ei ollut mitään vikaa. Itse asiassa porkkanapihvit olivat superherkullisia. Haasteeksi osoittautui läpysköjen paistaminen yhtä kauniiksi kuin lehden kuvassa. Minulla ne tuppasivat hajoamaan. Lettupannu oli ihan katastrofi, keraamisella pannulla saatiin jotain sinnepäin... Tärkein asia oli kuitenkin kohdallaan, eli tarjoilulautasen nopea tyhjeneminen nälkäisen perheen toimesta. Ulkonäkö on siinä ihan toisarvoinen juttu.

Porkkana-cashewpihvit

3 isoa porkkanaa
1dl cashew-pähkinöitä
2rkl appelsiinimehua
2 kananmunaa
1rkl oliiviöljyä
2dl basilikaa, minttua ja korianteria hienonnettuna (tuoreita)
2tl hunajaa
1tl suolaa
1tl jauhettua juustokuminaa (ohjeessa luki myös lisäksi jauhettua korianteria, mutta sitä ei meiltä löytynyt)
3-4 rkl vehnäjauhoja

Laita pähkinät appelsiinimehuun likoamaan 10minuutiksi. Kuori ja raasta porkkanat.

Sekoita ainekset tehosekoittimsessa terän kanssa tasaiseksi taikinaksi. Jos koet sen liian löysäksi, sekoita joukkoon vielä hiukan jauhoja. (Minä mietin, että yksi lisämunakin voisi auttaa taikinaa pysymään koossa).

Kuumenna nokare voita ja oliiviöljyä pannussa. Lisää 3rkl verran taikinaa ja taputtele lätyksi. Anna kypsyä 3min per puoli. Tosin meillä kävi säännöllisesti niin, että ensimmäinen puoli paistui sen 3 minuuttia ja toinen sitten huomattavasti vähemmän. Hyvää oli silti.

Ja sitten lähti lehti kiertoon... vai oliko siinä sittenkin vielä se yksi resepti...?

Pihistelyn (raportoinnin) päätös - etiikka vs. budjetti ?

Olettamukset roskakoriin ? 

Se on sitten neljä pihistelyviikkoa takanapäin ja aika loppuraportille. Mitä opimme ? Miten tästä eteenpäin ?

Alkuolettamuksena pihistelyviikoille oli, että ruoan yleisen hintatason nousun takia perheen ruokamenot ovat varmasti kasvaneet. Olettamus ei pitänyt paikkaansa ollenkaan!

Jos edellisen pihistelykierroksen aikana (marras-joulukuu 2012) viikottaisten ruokamenojen keskiarvoksi päätyi 323€, niin tällä kertaa keskiarvoksi päätyi 215€! Miten ihmeessä tämä on mahdollista ?

Ruoan hinta on noussut, siitä ei ole epäilystäkään. Muistan vielä ajan, kun pojan voi lähettää kauppaan ostamaan maitolitraa euro kädessään. Ei onnistu enää. Syyn keskiarvobudjetin laskulle pitää siis löytyä muualta kuin hintakehityksestä eli perheemme ostotottumuksista. Jo ensimmäisen viikon jälkeen listasin tiettyjä ajatuksia aiheesta. Näin muutaman viikon seurannan jälkeen tuo listaus pitää edelleen paikkansa. Lihan syönnin väheneminen, itse leipominen ja ulkonasyömisen välttäminen ovat tehokkaita budjetin alentajia. Näiden lisäksi mieleen tuli muutama muukin ajatus.

Ensinnäkin, aiemmilla seurantakerroilla ei pihistelyyn ollut varsinaista ulkoista tarvetta. Toki meillä aina on menoja seurattu, mutta molempien vanhempien ollessa palkkatyössä, ei varsinaiseen säästämiseen ole ollut todellista pakkoa. Tuon viime seurannan jälkeen olemme molemmat päätyneet aloittaviksi yrittäjiksi ja sehän tiedetään, miten helposti ja nopeasti Suomessa yrittämisellä rikastuu. Suurin syy pihistelyn "onnistumiseen" on siis ollut se, ettei oikein ole ollut vaihtoehtoja...


Mitä tuo pakko sitten käytännössä tarkoittaa ? 

No, juuri noita aiemmin listattuja asioita. Emme käy ulkona syömässä juuri laisinkaan, heräteostokset on typistetty minimiin (esim. viikonlopun messuilta mukaan tarttui vain Väinönputkisuola ja kuopuksen kakkukynttilät) ja tarjouksia tulee oikeasti seurattua entistä huomattavasti tarkemmin.

Lisäksi pelkästään tuotteiden kilohintoja vertailemalla  saa oikeasti säästöä aikaiseksi. Meillä ei perheessä ole (onneksi) ruokarajoitteisia, joten esim. maitotuotteiden osalta säästöä kertyy yksinkertaisesti olemalla tarkkana kaupassa. Laktoosittomien tai kevyt-tuotteiden kilohinta on miltei poikkeuksetta reippaasti kalliimpi kuin ns."tavallisten" tuotteiden. Niitäkin hyllyistä onneksi vielä löytää, vaikka se vaatiikin tarkkaa silmää. Ennen meillä on varmaan napattu aikalailla se ensimmäinen käsiin osuva, nyt tutkitaan etiketit ja nimet tarkkaan. Brandatut uutuustuotteet jäävät kauppaan - vaikka sinne ne varmaan jäisivät senkin takia, etten yleensäkään usko mihinkään uusiin ihme-ismeihin.

Budjettirajoitus myös asettaa eettiset valinnat koville. Olisi kiva ostaa luomua, mutta hinta on useimmiten huomattavasti korkeampi. Kotimaiset kasvikset ovat kilohinnaltaan ruokamaileja kasvattavia tuontivastineitaan huomattavasti kalliimpia. Kompromisseja siis on pakko tehdä. Esim. kananmunissa en enää aina osta luomua, vaikka mieli tekisi. Olen vetänyt rajan häkkien kohdalle ja ostoskoriin lähtee vapaan kanan munia, jos luomun hinta tuntuu sillä hetkellä liialliselta. Lihaa yritämme syödä vähemmän, mutta sitten vähän parempaa. Ihan aina tämäkään ei pidä, jos tarpeeksi houkutteleva tarjous osuu vastaan.

Tällaisia pohdintoja meillä siis käydään ihan päivittäin, eikä vain meillä. Uskoisin näiden ajatusten olevan pinnalla aika monessa perheessä. Erilaisten suositusten, eettisten ohjeiden ja budjettirajoitusten ristitulessa muuttuvat yksinkertaiset ja jokapäiväiset valinnat kaupassa välillä yllättävän hankaliksi. Luin tuossa juuri Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjan Ruokapyramidihuijau, jossa käsiteltiin mm. erilaisten ohjeistusten alkuperää. Mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää lukemista, mutta kirjasta lisää vielä myöhemmin.

Näillä keinoilla siis jatketaan meillä edelleen. Mites muut ? Mitä muita säästövinkkejä löytyy ?

Ei se ollutkaan vahinko - ruotuun pihistelyssä

Ei se ensimmäinen pihistelyviikko ollutkaan vahinko. Minä jo luulin, mutta nyt tämä kolmaskin viikko jäi alle 200 euron. Silti on jääkaapissa ruokaa ihan kiitettävästi.

Ruokalaskun kokonaissummaksi jäi noin 193€

Myönnetään, äiti oli nuorimmaisen kanssa perjantaista lauantai-iltapäivään mummin ruokittavana, mutta silti. Sillä aikaa vanhempi miesväki pisti ranttaliksi ja mässäili rimpsuluilla ja broilerinsiivillä. Halpoja herkkuja tietysti nekin.

Noin muuten oltiin kiireisellä viikolla aikalailla pastalinjalla - jauhelihakastiketta poimittiin pakkasesta purkillinen. Lämmintä salaattia sentään nautittiin alkuviikosta. Äidin synttäri-iltaa juhlistettiin perhoskuppikakuilla ja viikonloppuna äiti palasi lapsuuteen lusikkaleipien kera. Siinä kai se viikko sitten olikin noin pääpiirteissään.

Tällä viikolla vietetäänkin sitten nuorimmaisen synttäreitä. Saa nähdä onnistutaanko silti pitämään kokonaislasku kohtuuden rajoissa - ihan näin viimeisen pihistelyviikon kunniaksi.

Takaisin maanpinnalle - pihistelyn vaikeus & luopumisen säästövinkki

No niin, näinhän se menee. Viime viikolla ihmeteltiin ruokalaskun pienuutta. Tällä viikolla sitten taas palattiin todellisuuteen.  Viikon ruokamenot kohosivat melkein 35% eli 66 euroa. Loppusummaksi päätyi 256€. Kulujen kasvuun löytyy yksi selkeä syy.


Viikon säästövinkki : tee itse ja syö kotona! 

Ulkona syöminen tulee kalliiksi. Äiti nimittäin humputteli keskiviikkona ja söi lounaan päivällä Kuppi & Muffini kahvilassa (13€) ja vielä illallakin Copas y Tapasissa (44€). Siinähän se erotus sitten jo melkein olikin. Jos olisimme käyneet syömässä koko perheen voimin, olisimme kevyesti TUPLANNEET koko viikon ruokabudjetin.

Kannattaa siis harkita tarkkaan, milloin lähtee ravintolaan ja mihin ravintolaan. Tiukan budjetin aikoina nousevat hyvän hinta-laatusuhteen omaavat paikat arvoon arvaamattomaan. Aina välillä kun on kuitenkin ihan kiva nauttia muiden tekemistä herkuista.

Vinkkejä saa mielellään listata kommentteihin! Minulla näin ensimmäiseksi tuli mieleen La Cantine Munkkiniemessä.


Mitä kotona syötiin ? 

Tällä viikolla oli aika kiiireistä työrintamalla. Ruokaa toki syötiin, mutta ruoanlaitto korvattiin kieltämättä useaan kertaan edellisen illan tähteitä lämmittämällä. Eikä siinä mitään, pienellä täydennyksellä tähteistä saa herkullista ruokaa koko perheelle.

Ruokalistalta löytyi siis pestopastaa ja pestoa piirakan pohjassa, uunikanaa syötiin uunijuuresten kera ja seuraavana päivänä pastassa. Kala meni paneroiduksi pakastekalaksi ihan pelkästään nopeuden takia. Chili con Carnea syötiin parillakin aterialla, vähän lisukkeita muunnellen.

Viikon ylivoimaisesti paras pikaruoka oli uudenlainen papusoppa. Ei, tässä ei ole kyse perinteisestä purkkirokasta (hyvää toki sekin), vaan Master Chef -tason purkkioivalluksesta. Nopeaa ja herkullista - tästä tulee meidän perheen "äkkiä, hyvää"-vakio.

Makean herkutteluun riitti tällä viikolla banaanikakkua useammaksikin päiväksi ja viikonlopuksi tehtiin mustikkakakku. Tosin äiti oli leipomustensa kanssa myöhässä - kakku tehtiin vasta lauantaina, mistä tulikin noottia nuorisolta. Äkkiä näköjään tottuvat perjantaiherkkuihin, eikä saavutetuista eduista tingitä...

Tämä viikko alkaa edellisen viikon tähteillä. Tosin tähteet ovat kerrankin luksusluokkaa. Jääkaapista löytyy nimittäin kokonainen broileri... Salaattia tiedossa illaksi siis.

Pihistelyn vertailuviikko ja kuinkas sitten kävikään?

Kuinkas sitten kävikään ? 

Se on ensimmäinen pihistelyviikko takana. Tästä viikosta tulee referenssipiste seuraaville pihistelyviikoille. Edellisen pihistelykierroksen lopuksi päättelin, että viiden hengen perheessä olisi ahkeralla pihistelyllä mahdollista selvitä viikosta alle 200€ ruokalaskulla. Koska toisaalta on viime aikoina puhuttu paljon ruoan kallistumisesta, odotin tämän vertailuviikon asettuvan jonnekin 300€ huonommalle puolelle. Vaan kuinkas sitten kävikään ?

Lopputulos heitti häränpyllyä odotuksiin nähden. Selvisimme koko viikosta alle 200€! Söimme hyvin ja herkuttelimme jälkiruoallakin melkein joka päivä. Emme edes varsinaisesti vahtineet menojamme, vaikka kaikkein kalleimmat herkut (houkutuksista huolimatta) jätettiinkin kauppaan.

Viikon ruokalaskun loppusummaksi tuli : 189,80€

Summa sisältää kaikki ruokamenot (2 aikuista+ 2 koululaista + yks 3v + kissa), mutta ei kodintarvikkeita (esim. tiskiaineet, hammastahnat ja muut vastaavat).

Kun vertaa edellisten pihistelyviikkojen keskiarvoon (323€), niin ei voi kuin ihmetellä.


Mitä sitten syötiin ? 

Viikolla vanhemmat söivät lounaan joka päivä kotitoimistolla tai eväinä. Lapset söivät lounaansa tarhassa tai koulussa. Illalla syötiin joka päivä yhdessä. Lisäksi syötiin aamupalat ja välipalat sekä viikonloppuna tietysti kaikki ateriat yhdessä kotona. Keskiviikkona leivoin lisäksi Aleksanterinleivoksia koulun vanhempainillan myyntiin.

Ruokalistalta on viikolla löytynyt esim.seuraavanlaisia annoksia : bataatti-tomaattikeittoa, kanapastaa, mätitahna-kananmunaleipiä (aikuisten lounas), kääretorttuleivoksia, kesäkurpitsa-kikhernecouscousia lammaslihapullilla, linssi-punakaali-linssipaistosta chorizolla, aleksanterinleivoksia, toisenlaista kanapastaa, pannupizzaa, tonnikalatahnaleipiä ja smoothieta, uunikanaa ja gnoccheja, banana bread, sienirisottoa, sipulipiirakkaa...

Nälkää ei siis nähty.


Miten ihmeessä ? 

Miten ihmeessä lasku sitten päätyi noin alhaiseksi ? Piti oikein miettiä, onko jotain mistä jäimme paitsi. Lihan määrällisestä vähenemisestä jo mainitsin. Sen lisäksi...

1. Emme ostaneet vissyä tai limsoja - kyseessä ei ole pihistelypäätös, vaan noin muuten olemme halunneet välttää lapsilla makeita juomia. Eikä tietysti ole tuntunut sopivalta aikuistenkaan sitten juoda limsoja toisten nenän edessä. Viiniä sentään juotiin 1 pullo valkkaria viikonloppuna (vähennettynä risottoon kaadetulla). 
2. Emme ostaneet valmisruokaa. Tällä viikolla ei poikettu pikaruokaa ostamassa, vaikka olikin aika kiireinen viikko. Aina välillä sitä tulee valittua se helpompi ratkaisu, vaikka se poikkeuksetta onkin kalliimpi. (helpotusta vaikka täällä)
3. Emme ostaneet kuin yhden leivän kaupasta. Muuten on syöty äidin leipomaa ja viikolla löytyi uusi lempileipäreseptikin. 
4. Lihaa oli vain vähän - vaikka lihaa oli tarjolla monella aterialla, sitä oli määrällisesti vähän. Olemme huomattavasti vähentäneet lihansyöntiä ja se näköjään näkyy myös budjetissa.
5. Emme ostaneet kaupan leivonnaisia tai muita herkkuja - äiti leipoi kääretorttua, aleksanterinleivoksia ja banaanileipää. Jälkkäreitä höystettiin myös kermavaahdolla ja mascarponevaahdolla. 
6. Emme myöskään kerinneet kauppahalliin juusto-ostoksille... Se on meillä usein viikon suurin yksittäinen "luksus"ostos ruokapuolella.

Lisäksi jäin miettimään, että vuodenaika on itse asiassa aika otollinen pihistelylle. Ei ole niitä kaikkia ihania tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, joihin kesällä ja syksyllä tulee panostettua. Kaali, sipuli, pavut, risottoriisi jne. ovat loppujen lopuksi aika halpoja aineksia.


Mitäs nyt ? 

No nyt katsotaan sitten seuraava pihistelyviikko. Vertailupiste on aika kova. Tuota on vaikea alittaa. Saa nähdä, miten meidän käy.

Pihistelyn aloitusuho...

Pihistellään

Säästövinkkejä! Ruoka kallistuu! Makeisvero! - Ajat ovat kovat ja taloudelliset haasteet tosiasia monissa perheissä. Media suoltaa sekä pelotusuutisia kaiken kallistumisesta että tähtien (kuten Jamie Oliver) säästövinkkejä ruoanlaittoon. Minä mietiskelin pihistelyjuttuja jo yli vuosi sitten. Nyt lienee sopiva hetki taas päivittää lukuja ja katsoa, onko otsikoissa perää. Niin, ja onko meillä opittu mitään. 

Tämä viikko tulee siis olemaan pihistelyviikko numero1 - siis vertailuviikko. Käytössä ovat tutut keinot - tehdään itse mahdollisimman alusta, hyödynnetään mahdollisuuksien ja makujen mukaan sesonkituotteita (ei ihan helppoa tähän vuodenaikaan) ja mietitään tarkkaan hävikin minimointi. Tästä se alkaa. 

Viime kerran luvut näkyvät yllä. Alimmillaan selvittiin vähän yli 200 eurolla. Saa nähdä, onnistuuko tällä kertaa. Noin näppituntumalla tuntuu aika haastavalta. Pakkasessa ei ole tällä hetkellä suuria varastoja, eivätkä kaapitkaan pursuile. Niistä ei siis pahempaa vääristymää pitäisi lukuihin tulla, mutta koitetaan silti saada vielä useampi vertailuviikko aikaiseksi. 

Pihistellään!

Pihisteltiin ja käytiin kauppahallissa

Viime viikon pihistely meni ihan pieleen, mutta jotain vissiin opittiin. Tällä viikolla on itsekuri ollut ihan toisella tasolla. Ei ole harrastettu mitään ex tempore-lounaita eikä muutenkaan sen hurjemmin rellestelty herkkukaupoissa. Ainoa vähän erikoisempi oli käynti  vihdoin ja viimein Hietalahden hallissa, mutta sielläkin oltiin ihan kiltisti. SILTI...

Se 200 euroa tuntuu olevan varsinainen haamuraja.

No, myönnetään - kauppahallista lähti mukaan pakshoita, 1 kokonainen kani ja Comté-juustoa. Ilman tuota käyntiä oltaisiin alle 200 euron. Tosin sitä kania kyllä syötiinkin pari päivää... Ensin ihan sellaisenaan ja sitten pastakastikkeessa.

Hallissa käynti oli pikkuisen hämmentävä kokemus. Löysimme tutun juustokauppamme (Tuula Paalanen) - onneksi. Uusi halli on tunnelmallinen, mutta jotenkin vaikutti pienemmältä - vai ohitimmeko me jotain ? Kiertelimme alakerran, olisikohan toisessa kerroksessa ollut vielä jotain ?

Oli ilo huomata valikoiman myös kehittyneen muuton yhteydessä. Lihakaupasta sai ostaa valmista ruokaa (näytti herkulliselta) ja löysimme myös ihan uudenkin "kioskin". Ranskalaisen maahantuojan tiskiltä lähti meidän mukaamme kokonainen kani 25 eurolla ja muutenkin valikoimansa lintuja ja lihaa näytti mielenkiintoiselta. Harmi, että la bavette (kuve) oli loppu. Olisimme varmasti ostaneet sitä mukaamme. 

Pihistelyn kannalta oli tietysti ihan hyvä, että olimme vain pikavisiitillä. Emmkä me näinkään nälkää nähneet viikon aikana.

Sekaleipää padasta

Kaikkiaan syötiin taas ihan hyvin

Sinappikania ja sinihomejuustoperunoita
Omena-pähkinäkakkua
Fish & maniokkichips
Osterikastike-pakshoita riisin ja kanan kera
Tonnikalapastaa
Viinirypäle clafoutis
Lammaspataa ja kikherne-kesäkurpitsacouscousta

Leipää leivoin useammin kuin kerran. (VINKKI : pataleipä kypsennysmetodina toimii myös ihan sekaleivän reseptillä...)

Kasviksia saisi (taas) lisätä. Jotenkin vaan tämä vuodenaika on sellainen, etten oikein inpiroidu hevitiskeillä (paitsi noista kauppahallin pakshoista - ihania !). Liekö sitten vika tiskeissä vai kokissa ? 

Pihistely ei kyllä oikein onnistunut 

Nimittäin se alle 200 euron pysyminen. Näyttää siltä, että näillä asetuksilla (ja kaupassakävijöillä) emme tule tällä hetkellä tuohon pääsemäänkään. Syynä eivät varsinaisesti ole nuo viimeksi kiukuttelemani hinnannousut. Uskallan väittää, että onnistumiseen olisi pieni mahdollisuus, jollemme isännän kanssa söisi myös arkilounaita tällä hetkellä kotosalla.

Sinänsä 230 euroa ei sinänsä ole paha saavutus. Tarkoituksena ei nimittäin ollutkaan siirtyä kokonaan puuro- ja makaronilinjalle. Kokeilu kuitenkin loppuu tältä erää tähän. Minun nimittäin pitää käyttää lounaskorttini tyhjäksi ennen maaliskuun loppua. Sitten se ei enää toimi. Tämä tarkoittaa jonkun verran valmiin ostamista, mikä ei oikein istu pihistelyn periaatteisiin... Jatketaan harjoituksia sitten kesällä, kun saadaan omaa satoa pihalta ja mökiltä. Ihmetellään, miten paljon itse kasvattaminen (pienessä mittakaavassa) voi vaikuttaa - vai vaikuttaako se yleensä ollenkaan.

Tämä kokeilu pistää kyllä miettimään. Viime aikoina on ollut mediassa paljon puhetta asumisen kalleudesta täällä pääkaupunkiseudulla. En yhtään kadehdi  pienituloisia yksinhuoltajia, jotka yrittävät saada rahat riittämään. Vaatii aikamoista luovuutta saada pöytään ravitsevaa ja hyvää ruokaa asumiskulujen jälkeen käteen jäävästä summasta. Se vie myös aikaa. Minulla sitä tällä hetkellä on, mutta voin hyvin kuvitella ruokamenojemme tuosta vielä kasvavan tahdin tästä kiihtyessä. Pitänee tehdä valmiiksi jo lista nopeista ja edullisista perusruuista, jotka kelpaavat edes suurimmalle osalle syöjiä kerrallaan.

Pihistely on taitolaji

Pihistely on taitolaji, jossa minulla on vielä aika paljonkin opettelemista. Ainakin itsekuria pitäisi treenata oikein urakalla. Alkuviikosta olin oikein ahkerana ja leivoin kakkua ja leipää ja tein chili con carnea. Viikko alkoi siis hyvin. Sitten tuli liian kiire leipomiselle ja kaiken lisäksi osuttiin isännän kanssa keskustaan samaan aikaan ja päädyttiin Boulevard Socialiin lounaalle. Voisikohan sen lounaan laskea blogi-investoinniksi eikä ruokalaskuun ?

Mitä syötiin ? 

Viikon aikana on ruokalistalta löytynyt muunmuassa seuraavia sekalaisesti listattuina :

Chili con carnea
Taatelikaramellikakkua
Porkkana - tomaatti-linssikeittoa
Lihapullapastaa
Polentaa ja saltimboccaa
Tiramisua
Uunipannukakkua
Cevicheä
Itämaista lohta
Sitruunarisottoa
Tiramisumuffinsseja
Maalaissalaattia

Ei siis ollenkaan huonosti - tosin kasviksia voisi kyllä lisätä...

 
Miltä näyttää ruokalasku ?

Auts... Sovitaanko, että tämä oli taas sellainen "aloitusviikko" ? Todellinen pihistelyviikko alkaa vasta maanantaina ?

Ilman ravintolalaskuakin ollaan aika reippaasti yli 200 euron. Ruokalaskuksi kertyi 254 euroa ja siihen sitten ravintolalaskua 69 euroa. Hmmm... ensi viikolla täytyy kyllä petrata.

Mistä tämä sitten johtuu ? No, pakastimesta ei käytetty oikein mitään, kun ei sieltä löytynyt kuin marjoja. Nyt siellä on jauhelihaa ja lammasta, kun olivat tarjouksessa. Tuo ei tietysti selitä kaikkea, mutta pikkuisen kuitenkin. Syksyn pihistelyviikkoihin verrattuna ero on myös se, että sekä minä että isäntä syömme lounaat kotona myös viikolla (paitsi silloin kun eksymme ravintolaan ;-)... Tuohan se sentään 10 ateriaa viikossa lisää. 

Huomasin myös järkytyksekseni, että maidon hinta on noussut ihan poskettomasti. Syksyllä maitolitran sai alle eurolla. Muistan sen siitä, kun annoimme pojille euron käteen ja lähetimme kauppaan maito-ostoksille. Naapurikaupassa katsoin laskua viikolla silmät suurina, kun maitolitran hinta oli 1,09 euroa ja City Marketissakin ykkösmaidosta sai pulittaa 1,04 euroa.  Meidän maitovasikkamme juovat noin suurin piirtein 3 litraa maitoa päivässä. Jos lasketaan hintamuutokseksi tuollaiset  10 senttiä /litra niin se tarkoittaa sitten
30 senttiä / päivä
2,1 euroa / viikko
8,4 euroa / kuukausi

Alle kahdensadan euron tavoiteruokalaskusta pelkästään tuo hinnannousu tarkoittaa jo melkein 5% osuutta. Iso AUTS.

Muutenkin hinnat ovat syksystä nousseet. Naapurinmarketin itse jauhetun jauhelihan tarjouskilohinta on noussut yli eurolla ja varmasti monen muunkin tuotteen. Maidon ja jauhelihan vaan huomaa paremmin, kun niitä tulee ostettua aika säännöllisesti. Niinkuin varmaan muissakin lapsiperheissä.

Lopputuloksena tältä viikolta todettakoon, että jatketaan harjoituksia. Katsotaan, miten meidän käy ensi viikolla.

Palaamme asiaan.

Pihistelyn päätös

Se loppui nyt sitten tältä erää tähän tämä pihistely. Eihän sitä joulun alla viitsi, eikä omien hermojen säästämisen puolesta kannatakaan. Katsotaan sitten uudestaan ensi vuoden puolella, kun kauhistellaan joulun Visa-laskua...

Kolmas vertailuviikko meni sentään vähän paremmin kuin viimeksi. Itse asiassa olen aika yllättynyt siitä, miten hyvin. Perusmenoissa tästä viikosta tuli kaikista viikoista alhaisin. Jos olisi oikein tarkkana, niin viikon ruokalaskun saisi näin 5 hengen perheessä pysymään alla 200 euron. Varsinkin, jos unohtaisi kaikki spesiaaliherkut. Tällä viikolla erikoismenoissa on suklaata ja kaakaota tulevia leivontatarpeita silmällä pitäen vähän turhan kalliilla, mutta ei nyt välitetä siitä.

Kuitenkin ollaan syöty hyvin - viime viikonlopun lammaspataa, kasviskeittoa, pasta Bolognesea, mallasleipää mädillä ja savulohella, pizzaa, broilerinsiipiä fetaperunoilla... Ei voi väittää, että olisi jotenkin oltu huonommalla syömisellä. Suurin osa ruoasta tehtiin itse alusta alkaen (no, joo - lohta en ruvennut savustamaan) ja se mitä ilmeisemmin auttaa pitämään kulut kurissa. Niinpä tämän viikon pihistelyvinkki liittyikin pizzoihin. Perjantaiherkkujen lisäksi myös mallasleipä oli itse tehtyä, mutta siihen palataan vielä joskus myöhemmin.

Nyt siis huokaistaan ja aletaan valmistautumaan jouluun. Mitähän kaikkea kivaa (ja kohtuuhintaista) sitä tässä taas keksisikään ?

Pihistelyä perjantaipizzalla

 
Tällä viikolla sitä uskaltaa sentään antaa pihistelyvinkinkin punastumatta. Ollaan onnistuttu pitämään ruokakulut suurin piirtein kurissa, jollei nyt loppuviikonloppuna sitten ihan räjähdä käsiin. Tässä kuitenkin jo tämän viikon vinkki.

Pihistelyvinkki koskee itse tekemistä versus valmiina ostamista. Se on vanha klisee, että itse tekemällä saa halvempaa, mutta se pitää NIIN paikkansa. Alla ihan todistetusti laskettuna.

Syötiin siis koko perheen voimin perjantaipizzaa. Alla on laskettu neljän syöjän mukaan, mutta osansa sai myös nuorimmainen eli Toto 1,5v... On vaan sen verran pieniruokainen, ettei merkitty erikseen. Syöjinä siis oli 2 aikuista ja kaksi lasta (10v ja 8v) + pikku Toto.  Pikkupalat jäivät vielä huomiseksikin. (Pizzaa aamupalallaa - mikä ihana ajatus...)

Pizzoja oli kahta eri laatua.
Tomaattikastikkeella, mozzarellalla, pekonilla ja parmesaanilla höystettyä "punaista pizzaa" ja vanhempien luksusversio sitruunalla ja vuohenjuustolla maustetulla creme fraîchella, parmankinkulla, rucolalla ja parmesaanilla päällystetty "valkoinen pizza".

Totuuden nimessä on kerrottava, että alla näkyvästä laskelmasta puuttuvat tomaattikastikkeeseen lisätyt kuivatut yrtit, suola, oliiviöljy ja sokeri, mutta niiden hinta tuskin voi vaikuttaa tulokseen montaakaan senttiä. Niin, ja puuttuuhan tästä vielä paistamiseen käytetty sähkö. Silti.

Puuttuvista osista huolimatta, uskallan väittää näin todistetuksi, että itse tekemällä säästää. Meidän herkkupizzamme - ja ne olivat tosi herkkua- maksoivat alle 5 euroa nuppia. Näin vaikka joukossa oli parmankinkun tapaista luksustuotetta eikä täytteissä pihistelty.

Verrataanpa Kotipizzan ja Classic Pizzan hintoihin.
Kotipizzassa normaalipizzojen yksikköhinta vaihtelee 7-12 euron välillä
Classic Pizzassa pizzoista saa pulittaa 9-14 euroa kipale.

Ruoka myös tuli pöytään vähintäänkin yhtä nopeasti kuin tilaamalla.

Eiköhän vertailun lopputulos ole aika selvä. Tehdään itse pizzaa pihistelyviikkoina !


Entäs se työ  ? 

Monesti käy mielessä, että eihän sitä pizzaa millään ehdi tehdä, kun taikinan nouseminenkin vie niin paljon aikaa. Totta, että varsinkin arki-iltaisin tarvittavan ajan löytäminen on haasteellista.


Miten nämäkin perjantaipizzat kuitenkin onnistuivat kiireestä huolimatta ? No, tietenkin yön yli jääkaapissa taikinaa nostattamalla. Kun torstaina ennakoi ja nopeasti sekoittaa pizzataikinan jääkaappiin, on perjantaina töistä tullessa valmis taikina odottamassa. Sitten ei tarvitsekaan kuin kaulia pohjat ja antaa lasten levittää niille täytteet. Uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi. Ei mennyt puolta tuntia koko perjantain operaatioon.


Pohjataikinan ohje :

Ohje on hyvin yksinkertainen. Laitetaan kulhoon 4 dl lämmintä vettä ja ripotellaan pinnalle 1/4 pussia kuivahiivaa. Sekoitetaan joukkoon 1 tl suolaa ja vajaat 8 dl jauhoja. Vaivataan kiinteäksi taikinaksi ja lisätään jauhoja tarpeen mukaan. Lisätään vielä loraus oliiviöljyä ja vaivataan pikkuisen lisää. Laitetaan kulhoon kansi päälle ja nostetaan jääkaappiin.  Seuraavana päivänä siellä odottaa helposti kaulittava taikina, josta saa ohuenrapeita tai hitusen paksumpi pohjia ihan toiveiden mukaan.

Pihistely pielessä (viikko nro 2)

Ei tästä tule mitään. Pitäisi pihistellä ja kauppalaskut vaan paisuvat paisumistaan. Tietysti tänä viikonloppuna (teko)syinä olivat myös lauantain ruokavieraat ja leipomisvaatimus sunnuntaiksi koulun marrasmarkkinoille. Lisäksi ostettiin herkkuja Kala-autosta jo valmiiksi uudeksi vuodeksi pakkaseen, mutta silti...

Minä en taida kehdata tälle viikolle laittaa edes varsinaista pihistelyvinkkiä. Kunhan totean vain huomiona seuraavaa :

1. Pitää sopia kaikkien perheen kaupassakävijöiden kanssa, että oikeasti ollaan pihistelyviikolla. 
2. Pitää selvittää kaikkien kanssa, mitä pihistelyviikko tarkoittaa : Ei osteta ylimääräisiä ja vähän mietitään ostokset jo etukäteen
3. Huolehdi, että mies (tai kukaan muukaan) ei pääse kauppaan nälkäisenä
4. Muistuta, muistuta, muistuta !

 No, totuuden nimessä on sanottava, että ei tuo nyt ihan pelkästään ole miehen vika. Kyllä minä itsekin kaupassa erehdyin ostamaan suklaarasioita ("kun kerran olivat tarjouksessa") ja muutenkin vähän kaikkea, mitä sattui mieli tekemään.

Tästä viikosta voidaan siis vaan todeta, että pieleen meni... Syötiin kyllä ihan hyvin ja ruokaa on itse asiassa aika tavalla taas valmiina alkuviikkoa varten.




Että sellaista tällä viikolla. Toivottavasti nyt viimeiselle pihistelyviikolle sitten saadaan pieni kurinpalautus aikaiseksi, ettei tämä seuranta päättyisi ihan epätoivoiseen tilanteeseen.

Viime viikon tilanteen löydät täältä.