Punastuu, keltaistuu, ruskistuu... ehtii, ehtii...

Ihan varmasti ehtii ! Ainakin nuo pienet kirsikkatomaatit. Isoista en ottanut edes kuvaa, kun ovat niin vihreitä vielä...

Ihanaa on sekin, kun tomaatteja on niin montaa väriä - punaista, keltaista, ruskearaidallista... Kaikki maistuvat ihanilta ja omalta pihalta vieläkin paremmalta !

Chilit jätetiin kuvien ulkopuolelle tällä kertaa - aiheuttavat jo pieniä epätoivon väristyksiä elokuun kylmempien öiden saapuessa.

Vielä on kesää jäljellä...

Vielä on kesää jäljellä

Vaikka sade lyttäsikin upean syyshortensiamme... ehkä se siitä vielä nousee (?)

Ainakin toivomme vielä aurinkoa, jotta tomaatit punastuisivat

Vaan miten mahtaa käydä chilien ?

Herkkuja omalta pihalta

Kesälomamatkan jälkeen vähän hirvitti, että miten oli pihan kasveille käynyt. Kissavahdit tietysti vähän kastelivat, mutta eihän se ole sama kuin oma hoito - eihän ? Joka tapauksessa, piha voi oikein hyvin ja oli vähän villiintynytkin. Paluupäivänä tehty pikainen putsaus tuotti ison kasan herkkuja.

Ensimmäisen koti-illan ruoka siis saatiin suoraan omasta pihasta. Vain couscous, feta ja sipulit ostettiin (ja mausteet tietysti). Samalla päästiin myös kokeilemaan Ranskasta ostamaani pakettia Piment d'Espelette-chiliä. Se on oma lajikkeensa, josta tehty chilihiutale on vähän miedompaa ja jotenkin makeampaa kuin ne linnunsilmächileistä tehdyt hiutaleet.

Ensimmäiseksi perattiin härkäpavut. Yleensä poimin ne sellaisina aika pieninä, jolloin ei ole aivan välttämätöntä poistaa papujen päällä olevaa nahkamaista kuorta. Nyt olivat pavut kuitenkin päässeet aika massiivisen kokoisiksi, joten perkuutyö oli kaksivaiheinen. Ensin pavut pois kuoresta ja sitten papujen päältä nahka pois. Jäljelle jäi herkullinen ydin.

Että voikin yksinkertainen kasvispaistos maistua niin hyvälle Saksan halki kulkeneen ja aika pahasti roskaruokiin keskittyneen ajomatkan jälkeen. Laivaruokakaan kun ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä.

Oman pihan kasviskuskus
(neljälle päivälliseksi ja vielä kolmelle seuraavan päivän lounaalla lämmitettynä)

porkkanoita
kesäkurpitsaa
härkäpapuja
persiljaa
timjamia
punasipulia
valkosipulia
fetaa
1/2 pkt kuskus-ryynejä
0,5dl mietoa kasvisöljyä
0,5 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
Piment d'Espelette (tai muu haluamasi paprikan tai chilin sukuinen mauste)

Perkaa pavut ja puhdista ja leikkaa  porkkanat pieniksi paloiksi. Ota molempia yhtä paljon. Kiehauta vettä kattilassa ja kypsennä siinä porkkananpaloja ja härkäpapuja muutama minuutti. Valuta hyvin, valele kylmällä vedellä ja valuta taas.

Kaada kuskus-ryynit kulhoon ja kiehuvaa vettä päälle. Peitä kannella tai kelmulla. Jätä odottamaan muutamaksi minuutiksi. Sekoita kastike öljystä ja sitruunamehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Erottele ryynejä toisistaan haarukalla ja sekoita joukkoon kastike.

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi ja punasipuli suikaleiksi. Molempia yhtä paljon kuin porkkanoita ja papujakin. Kuumenna pannussa öljyä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää kesäkurpitsa ja sekoittele, kunnes se pikkuisen pehmennyt. Muistathan, että purutuntuman tulee säilyä. Nyt ei tehdä muussia.

Lisää pannulle muutama oksa timjamia ja nippu persiljaa. Sekoita.

Lisää porkkananpalat ja härkäpavut sekoita.

Tarjoile kuskus ja kasvikset yhdessä. Murenna joukkoon fetajuustoa haluamasi määrä. Ripottele päälle vielä piment d'Espelette - maustetta, lisää persiljaa ja nauti.

Joka päivä jotain uutta

Ylikasvanut korianteri on kaunista katseltavaa

Nimittäin pihalla. Viimeksi hämmästelin korianteria, joka oli salaa venähtänyt ylipitkäksi.  En muistanutkaan, miten herkän kauniita korianterin kukat ovat - ihan kävisivät morsiuskimppuun (kestäkää klisee - se oli ihan oikeasti ensimmäinen mieleeni tullut ajatus.)

Herkkä kuin morsian

Niin, ja jossain välissä oli kirsikkatomaatteihin ilmestynyt näin paljon kukkia ! Jos ne kaikki vielä kypsyvät tomaateiksi, syödään meillä tomaattisalaattia, tomaattipastaa, tomaattivuokaa, tomaattijotainmuuta... paitsi että suurin osa taitaa kypsyä lomamatkan aikana. No, kissavahdille riittää sitten herkuteltavaa.

Tällaisia taimia meillä on nyt pari ruukkua täynnä

Villiä menoa ja lakritsijäätelöä, ei kun moussea...

Kipin kapin äänestämään

Ihan ensiksi tiedotus siitä, että se Ruoka.fi:n ja Dansukkerin jäätelökilpailu, johon kerroin osallistuneeni minttu-kookos-raparperi-mansikka-jäätelöllä on nyt avattu äänestykselle. Menkääpäs kipin kapin TÄNNE antamaan äänenne. Tuolle nimihirviölle kiitos :-) Ei vaiskaan, äänestätte tietysti omaa suosikkianne...

Lakritsijäätelö - ei kun mousse

Sellon Cittarissa käydessä silmiin osui hyllyllinen Valrhonan suklaata. Suklaan lisäksi hyllyssä kökötti erilaisia lakritsipurkkeja ja nappasin mukaani raakalakritsia jauheena. Minä kun satun kovasti pitämään lakritsijäätelöstä. Dansukkerin lähettämää glukoosisiirappia oli jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, joten jäätelöä piti tietysti ruveta heti tekemään.

Sitten kävi jotenkin vähän hassusti. Jo tekovaiheessa jäätelömassa muuttui ihan vanukkaaksi (tai mousseksi, jos halutaan hienostella). Glukoosisiirappia ilmeisesti käytetään vanukasmaisen rakenteen sileyttämiseksi, mutta kiinteyttääkö se myös ? Joka tapauksessa - lykkäsin vanukkaani pakkaseen ja sekoittelin sitä muutaman kerran.

Toinen hassahdus kävi sitten pöytään tullessa. Olin aloittanut jäätelökokeiluni vähän liian myöhään, eikä se ollutkaan ehtinyt kunnolla jäätymään. Siinä kohtaa se aiemmin hämmennystä aiheuttanut vanukasmaisuus oli tosi hyvä juttu. Illan juhlamenu vaan päivittyi lakritsijäätelöstä lakritsimousseen... eikä kukaan valittanut. Paitsi isäntä, joka periranskalaiseen tapaan ei voi oikein sietää sen paremmin lakritsia kuin salmiakkiakaan. Onneksi oli vielä Jaelin ohjeen mukaan tehtyä mantelikakkua jäljellä. Ei ole huonoa sekään mansikoiden kanssa. Oltiin kuin ravintolassa ikään. Sai valita ottaako lakritsimoussea ja mansikoita, pelkkiä mansikoita, mantelikakkua ja mansikoita, tai sitten voi tehdä niin kuin minä - ottaa sekä lakritsimoussea, mansikoita että sitä mantelikakkua :-)

Jäähdytetty lakritsimousse kotimaisilla mansikoilla

4 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
1 dl glukoosisiirappia
1 dl tomusokeria (kun tavallinen oli kaapista loppu) 
4 tl raakalakritsijauhetta 
1 tl vaniljauutetta

mansikoita palkoina ja kokonaisina mielentilan mukaan. 

Sekoita kattilassa kerma, keltuaiset, glukoosisiirappi, tomusokeri ja lakritsijauhe. Kuumenna koko ajan sekoittaen keskilämmöllä. Kun seos paksunee (tai niin kuin tällä kertaa - muuttuu vanukkaaksi). Nosta se pois hellalta ja sekoita siihen vielä vaniljauute. 

Kaada seos pakastimen kestävään kannelliseen kulhoon ja anna jäähtyä. Laita pakkaseen ja sekoita muutaman kerran sähkövatkaimella. 4 tuntia ei tässä tapauksessa riittänyt jäähtymiseen ja jäätymiseen, mutta kylmä mousse olikin herkkua mansikoiden kanssa. Itse asiassa paljon parempaa kuin se lopulta jäätynyt versio, jossa lakritsin jauhemaisuus tuli jotenkin hassusti taas esiin. Moussessa sitä ei huomannut ollenkaan...

Villiä menoa kasvulaatikossa ?

Meillä oli takana hyviä uutisia täynnä ollut viikko, jota juhlistimme vähän normaalia mietitymmällä menulla ja Bollingerin shamppanjalla. Lakritsimousse mansikoiden kera oli täydellinen jälkiruoka. Pääsinkin sen kanssa hyvään seuraan sillä muuten oli ateria tehty huippukokkien uusista kirjoista bongattujen reseptien mukaan. Niistä lisää vähän myöhemmin, kunhan saan ajatukseni purettua tekstiksi. 

Nyt on hyvä aloittaa taas uusi viikko avoimena uusille hyville jutuille ! Aurinkoista kesäviikkoa kaikille teillekin !

p.s. Se villi meno ei varsinaisesti kuvaa työviikkoamme, vaikka kiirusta pitikin. Olen vain tuon parin päivän sateen jälkeen ollut ihan ihmeissäni kasvulaatikon korianterin ja kukkamaan timjamin kanssa. Nehän ovat ihan villiintyneet ja pursuavat kohta kaikkien reunojen yli...

Kasvaa niin, että kohisee - ja juostessa korvissa suhisee

Ensimmäiset salaatit jo syötiin !

Pihalla kohisee ja kahisee tällä hetkellä joka puolella. Kasvit suurenevat silmissä - nämäkin pari päivää vanhat kuvat ovat jo ihan perässä. Enkä muista aiempia vuosia, jolloin kesäkuun alussa olisi jo nipsaistu kasvulaatikosta ensimmäiset salaatit ja korianterit.

Kahina taas on puoliksi totta ja puoliksi mielikuvitukseni tuotetta - se on se ääni, joka kuuluu kun etana-armeijat syöksyvät (no joo, tuo on ehkä vähän liioittelua etanoiden kohdalla) kohti kaikkia pihan hyötykasveja. Jostain syystä niille eivät rikkaruohot kelpaa.

Tomaatintaimet ja härkäpavut kasvavat silmissä

Kaiken maailman ruohot rehottavatkin vielä kasvulaatikot asukkeja rehevämpinä. Kukahan ehtisi ajamaan nurmikon ja siistimään kukkapenkin ja polkujen reunat ?

Meillä ei ole kesälomasta tietoakaan, paitsi koululaisilla. Tahti sen kun kiihtyy. Vähän pahaa pelkään, että kohta hidastuu blogin päivitystahtikin... Elämme ammattimielessä miehen kanssa yhdessä ja erikseen tosi mielenkiintoisia aikoja - henkilökohtaisella tasollahan meillä on ollut hauskaa yhdessä jo parikymmentä vuotta :-)

Tänä kesänä meillä ei taida olla kukkia

 
Paitsi nyt näin keväällä, kun ihan itsekseen kasvavat kevätkukat ovat nousseet viimein esille. Narsisseissa näkyy jo jotain keltaista ja tulppaaneissakin on nuput.

Kuvissa vaan ei kukkia näy - mustalta näyttää ennen kukkivan pensaan paikkana ollut terassin reuna. Siemeniä sinne kyllä on törkitty ja pari minimunakoison tainta. Tuo etualalla oleva vähän vihertävä risukasa on talvesta jonkun verran kärsinyt timjami. On se kuitenkin hengissä.

Meidän pihallamme on viime vuosina vallinnut suloinen sekamelska kasvien suhteen, kun kaikki ovat vuorotellen tiputelleet siemeniään vähän miten sattuu. Sanon aina, että meillä on sellainen hienostunut englantilainen romantiikan kauden puutarha - luonnonmukainen - tosin meidän pihallamme ei niinkään kasva kesäinen niitty vaan lähinnä villiintynyt keittiöpuutarha. Vähän sama tilanne on edessä taas tänä kesänä, mikäli säät suosivat.

Saa nähdä, miten mullan alla piilossa olevat siemenet lähtevät kasvamaan. Jolleivat lähde, niin sitten turvaudutaan johonkin kukkivaan ja valmiina taimena kaupasta saatavaan kesäkuun puolella...

Kasvulaatikoissakaan ei näy varsinaisesti vielä mitään, mutta tomaatin- ja chilintaimien kanssa otin tietoisen riskin ja siirsin ne jo ulos kasvamaan. Eihän enää tule kylmiä öitä - eihän ? No, meidän pihamme on niin suojaisa, että siellä on aina muutaman asteen lämpimämpää kuin portin ulkopuolella. Ehkä se pelastaa. Muutama chilintaimi kyllä vielä lekottelee kasvilampun alla - ihan vaan kaiken varalta.

Ajattelin seurata kasvun ihmettä täällä blogissakin tänä kesänä. Palataan asiaan uudella tilannekatsauksella viikon tai kahden kuluttua.Pitäkää peukkuja, että jotain olisi puskenut mullasta jo esiin siihen mennessä.

Auringon alla ja vähän kasvilampunkin

 Kun ostaa kasvilampun, niin kaikki kasvaa ja kukoistaa, eikös... ?

Itse asiassa ei se ihan niin mene. Kasvit näyttävät olevan keskenään ihan yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä miellytä toista.

Ylläolevat kuvat kertovat kaiken. Tomaatintaimista (ylempi kuva) oikeanpuoleinen on ollut kasvilampun alla ja vasemmanpuoleinen olohuoneen ikkunan edessä. Ihan selvästi kasvilamppu on ollut mieleinen. Tosin en ole ihan varma, pitäisikö noiden olla tuollaisia honteloita kuikeloita... no, kesällä sen sitten näkee.

Chilipaprikat taasen alemmassa kuvassa ovat toimineet ihan päinvastoin. Luonnonvalo on miellyttänyt huomattavasti enemmän. Ero ei ole ihan niin vaikuttava kuin tomaateissa, mutta sitä on kuitenkin ihan selvästi.

Nämä erot näkyvät muuten kaikissa taimissa eli testiotoksena eivät ole olleet vain nuo kuvissa näkyät.

Mitä tästä sitten opimme ? Todennäköisesti minä en opi mitään, jollen muista ensi vuonna vilkaista tätä tekstiä ennen kuin taimeni asettelen, mutta ehkä joku muu voi muistaa.

Onko teillä ollut  samantapaisia kokemuksia noiden lamppujen suhteen ?

Kyllä ne kasvavat

... ja kevät tulee, vaikkei ulos katsoessa uskoisikaan. Kuudelta aamulla näytti mittari -18C Espoossa...

Chilipaprikan taidonnäyte

Kyllä nyt kelpaa...

Siis chilien kasvaa. Ostin pitkään himoitsemani kasvilampun.

Alunperin olin ajatellut sellaista vesikasvatustsydeemiä, mutta kaupassa katsoessani se vaikutti jotenkin

1. pieneltä taimimäärääni nähden ja 
2. hankalalta & liian paljon ylläpitoa vaativalta.

Onko jollain sellainen ja millaiset kokemukset teillä siitä on ? Tarkoitan siis esimerkiksi tuota Zengrown järjestelmää.

Tällä kertaa ostin tuollaisen Kekkilän uuden lampun, jossa on "tarjotin" alla. Katsotaan, miten kasvatukset sujuvat ja palaillaan taimien pariin vähän myöhemmin uudelleen...

Pkkubasilika on jo hyvässä alussa

Pikkubasilika, minimunakoisot, miniporkkanat, korianteri, pyöreä chili, espanjalainen chilipaprika...

Kevät tulee ! Varma merkki siitä, ovat meille kotiin ilmestyvät siemenpussit. Tänä vuonna olen myös ollut ahkerana jo helmikuussa ja KERRANKIN on chilit kylvetty melkein ajoissa. Katsotaan, mitä niistä sitten tulee.

Vähän karkasi mopo käsistä siemenpusseja ostaessa sillä piha ei ole suuren suuri. Edessä on muutaman uuden ison ruukun ostaminen. Siemenpusseista löytyy pikkubasilikaa, minttua, korianteria, lehtipersiljaa, minimunakoisoja, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, miniporkkanoita, kahdenlaista chilipaprikaa, amppelitomaatteja, härkäpapuja, kiinansipulia... Katsotaan, mitä mahtuu ja mihin.

Kuten kuvasta näkyy, kokeilen tänä vuonna uudenlaista idätysmetodia. Löysin Cittarista sellaisia pieniä turvebrikettejä, jotka laitetaan veteen turpoamaan ennen siementen kylvämistä. Tarkoituksena on lisätä multaa noihin biohajoaviin purkkeihin sitä mukaan, kun taimet lähtevät alkuun. Näin vältämme jokavuotiset purkkisulkeiset ja muoviset jätteet, siis ainakin noin teoriassa.

Nyt sitten vaan kastellaan ja odotetaan. Ainakin maaliskuuhun saakka. Silloin on edessä seuraavien siementen kylväminen...

Voi hortensia-parkaa...

Nämä viimeaikaiset sateet eivät oikein ole kohdelleet pihamme kaunistusta lempeästi. Ihan ovat varret notkollaan ja kukat nuokkuvat ruohon tasolla. Kauniita silti ovat - nyt alka jo valkoisessa näkymään häivähdys punertavaa.

Ruukun metsämansikka taasen näyttää sateista nauttivan. Marjoja löytyy tasaiseen tahtiin vieläkin. Tarkoittaneeko kesän jatkumista ? Tai sitten tälläinen villimpi versio on innoissaan ruukkumullasta. Löysin taimet nimittäin tuolta hortensian takaa, kun rakennettiin edellisvuonna pihavarastoa.

Lukemistakaan en ole jättänyt, vaikka blogi onkin ollut kovasti hiljaa viime aikoina. Games of Thrones on vienyt mukanaan. Lisäksi on aika kulunut 7-vuotissynttäreitä viettäessä, kesän satoa pakastaessa ja säilöessä ja mieluisia vieraita kestitessä. Niin, ja läksyjä tarkistaessa. Tuntuu tuo koulun alku ottavan vähän koville...

Loppukesän nautintoja

Pihamme ei ole suuren suuri, mutta siellä kasvaa silti yksi loppukesän iloistani. Syyshortensian kukkien eri vaiheiden seuranta tuo iloa viikkokausiksi. Värimuutokset kertovat syksyn etenemisestä.

Vaaleanvihreään tunkeva valkoinen kertoo siitä, että keskikesästä siirrytään vähitellen loppukesään... mutta vielä on kesää jäljellä.

Noin muuten ei meidän pihasta tänä kesänä ole ihan hirveästi mitään "puutarhauutisia". Sehän ei ole uutinen ollenkaan, että hanhikit rehottavat ja ruoho on taas leikkaamatta.

Vadelmapensaita sentään voisi vähän kehaista. Ollaan saatu suu makeaksi jo parin viikon ajan. Joka toinen ilta olen kerännyt jälkiruoan ainekset pihalta. Lisukkeeksi kinuskikastiketta, kermavaahtoa, marenkeja, sitruunarahkaa tai muuta mieleen juolahtavaa, kaveriksi mökiltä poimittuja mustikoita. Pari pientä purkkia tuli keitettyä mustikka-vadelma-punaherukka hilloakin. Voiko lähiruoka enää herkullisemmaksi muuttua ?

Eiliseen herkutteluun...

Kurpitsanurmikkoa

Meillä tuo nurmikon leikkaaminen tuntuu jotenkin jäävän muutenkin, mutta nyt meillä on muutama oikea "tekosyykin". Vai mitä sanotte tästä pihanurmikosta ?

Aikaisessa ovat kurpitsat tänä vuonna kypsymisen kanssa...

Tänään heräsin taas sateen ropinaan. Pihaa ei ole tarvinnut kastella kohta pariin viikkoon, kun joka päivä saadaan vettä taivaalta. Tuleekohan syksystä yhtä märkä kuin mitä kesä oli kuiva ? Ja kylmäkin jo on... Koko viikon minulla oli töissä sukat jalassa ja takkikin harteilla. Mihin se kesä katosi?

Onnea on rauhallinen aamupala pihaterassilla

Sitä on sitten mukava muistella sateisina aamuina, kuten tänään. Terassillamme ei ole kattoa, joten en pääse edes nauttimaan lämmöstä kastumatta. Tällaisina aamuina tuo puute harmittaa erityisesti.

Aamuhetken aikana tuli pihaa tarkasteltua muutenkin. Kaikki on kasvanut taas aivan valtavasti. Ihmetystä tuottavat erityisesti kesäkurpitsat. Siemenpussin mukaan niiden pitäisi olla keltaisia, mutta kyseisestä väristä ei näy vielä pilkahdustakaan. Mokomat kasvavat vain kokoa. Kuvassa pilkahtava kesäkurpitsa on jo kyynärvarren mittainen ja reiden paksuinen, mutta keltaista ei löydy hakemallakaan.

Olikohan siemenpussissa vääriä siemeniä vai olenko vain kärsimätön ?

Oranssia pihalta löytyy maan sisältä. Keväällä lapset halusivat väen vängällä kylvää porkkanoita. Siinä menivät äidin viimeiset mahdollisuudet kesäkukkien kasvattamiseen ja väriloiston sijasta olemme ihmetelleet kukkapenkin korkeita naatteja. Nyt sitten saamme lisää ihmeteltävää, kun maan sisältä löytyy oransseja herkkuja. Hyviä nuo ovatkin, vaikkeivat kaiketi minkään EU standardin mukaisia ;-)

Kurpitsatkin olivat ihan villiintyneet lomamatkan aikana ja nyt meillä löytyy Halloween-lyhtyjen alkuja pitkin pihanurmikkoa. Aja siinä sitten ruohonleikkurilla...