Asfalttihippi

Hector on laulajana häälynyt jossain tietoisen tajuntani rajamailla niin kauan kuin muistan ja todennäköisesti enemmän kuin kuvittelinkaan. Tunnen nimittäin huomattavasti enemmän hänen musiikkiaan kuin olen osannut yhdistää itse tekijään. Siksi olikin mielenkiintoista kuunnella Heikki Härmän eli Hectorin elämäkerta, joka samalla kertoo myös Suomen kehityksestä ja varsinkin sen muusiikkiskenen eri vaiheista.

Heikki Härmä: Hector Asfalttihippi 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana : Heikki Härmä, Ville Tiihonen 

En itse ole ollenkaan varsinainen musiikki-ihminen. En itse asiassa edes kuuntele musiikkia kuin joskus vahingossa radiosta autolla ajaessa. Siinä mielessä Härmän elämäkerta oli minulle välillä vähän puisevaakin kuunneltavaa, kun nimet ja kappaleet ja musiikkityylit menivät iloisesti sekaisin ja ohi. Samalla kirjasta kuitenkin välittyy lämminhenkinen kertomus yhden ihmisen ja yhden aikakauden kehitysvaiheista.

Huomasin kuuntelevani kirjaa vähän pätkissä. Jutusta ei tipahtanut, vaikka väliin jäikin muutama päivä ennen kuin tarina jatkui. Tarina etenee osittain kronologisesti, mutta välillä hypitään teemojen mukaan ajassa edestakaisin. Tämä ei välttämättä ole huono asia. Huomasin yhdistäväni ihmisiä ja tapahtumia paremmin, kun ne välillä toistuivat eri näkökulmasta. Kokonaiskuva kirkastui.

Härmä kirjoittaa selkeästi ja samalla jännästi runollisesti. Tapahtumia ja ihmisiä listaava tyyli voisi olla tuskaista luettavaa, mutta tätä kuunteli ihan mielikseen. Kirjasta myös heijastuu vapauttava armollisuus. Hectorin elämässä on ollut niin viinaa kuin perhe-elämää, mutta hän ei sen pahemmin kehuskele kuin tuomitse. Toteaapa vain, että näin kävi, toisin olisi voinut jotain tehdä, mutta mennyt on mennyttä eikä muuksi muutu. Tärkeämpää on katsoa eteenpäin.

Lukijoita kirjassa on kaksi, tosin Härmä itse lukee vain ihan pienen pätkän. Tiihonen on kuitenkin luonteva lukija ja nopeasti hänen äänensä asettuu Hectorin ääneksi - varsinkin tällaiselle, joka on Hectorin puhetta kuunnellut lähinnä Vain elämää - sarjassa.

Minä en ehkä ole kaikkein otollisinta kohderyhmää muusikon ja lauluntekijän elämäkerralle, kun ennakkotietämykseni on melko olematonta. Toisaalta tämä tietysti tarkoittaa sitä, että opin kirjasta aikalailla suomalaisesta (ja kansainvälisestä) kevyen musiikin ja median historiasta. Musiikista enemmän tietävälle ja varsinkin kirjassa kuvattuja aikoja mukana eläneelle Asfalttihippi on varmasti ilahduttavaa ja nostalgistakin luettavaa.