Kuukauden teatteri : Lemminkäinen

Viime viikko oli kovasti kiireinen. Oli parikin kirjapitoista iltaa ja lauantaina teatteri. Sunnuntaina aamulla sitten lähdinkin työmatkalle Lissaboniin. Nyt olen takaisin kotona ja muistelen viikon takaista teatterielämystä. Hyvin on jäänyt mieleen.

Vuorossa oli Juha Hurmeen kirjoittama Lemminkäinen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Jo aiemmin kävin kuuntelemassa hänen jutusteluaan Finlandian voittaneesta Niemi-teoksesta ja samalla sitten (Kansallisteatterin tiloissa kun oltiin) kuulimme myös Lemminkäinen -taustoja.

Lemminkäisen tarina kuulemma löytyy myös Niemestä. Minulla kirja on vielä pahasti kesken (niin kuin parikymmentä muutakin), joten en voi sanoa missä muodossa, mutta sieltä taustan voi kuulemma käydä lukaisemassa. Toki mukana on myös Kalevalaa, muttei ollenkaan perinteisessä muodossa. Lähinnä vain hahmojen nimet ja olemus ovat tuttua.

Toinen Lemminkäistä muokannut taustatekijä oli Hurmeen mukaan teatterikoululaisten kanssa tehty kiertävä kabaree-tyylinen esitys. Ilman tiukkaa juonenkuljetusta voi kuulemma tehdä kiinnostavaa ja hauskaa teatteria. Lemminkäinen on tästä mainio esimerkki. Sinänsä hauskaa, että samanlaisesta rakenteesta assosioituu minulle heti lastennäytelmä Tippukivitapaus...

Lemminkäisessä on päähenkilö tuplana ja miljöönä myyttismystiseen ympäristöön sijoittuva sekundamiekkoja Virosta maahantuova yritys, jonka kilpailijaa hallitsee voimanainen pohjoisesta. Fleming on nuori naistennaurattaja tuuliviiri, josta tuskin on johtajan manttelinperijäksi. Kaksoissisko Lemminkäinen on pystyvä ja vahva. Silti on poika äitinsä suosikki. Jännästi tarina kertookin vahvoista naisista, joiden ainoa heikkous liittyy mieheen (Flemingiin) ja tämä heikkous saa heidät joko syöksymään tuhoon, aikaansaamaan radikaaleja muutoksia ja tekemään epäloogisia päätöksiä.

Lemminkäisen äidin heikkous on poika, Lemminkäisen vaimon hallitseva tunne viha mieheensä, Lemminkäisen siskon vie tuhoon rakkaus veljeen. Näinköhän meidän naisten elämää kuitenkin kieputtaa mies (tai miehet)? Häiritsevä ajatus. Vain Louhi on itsenäinen. Hän hyödyntää valtaa, voimaa ja naisellisia avujaan saadakseen, mitä haluaa. Hänen pelastuksensa on tunnekylmyys ja kylmästi toiset alistava tahto. Seksuaalisuus on Lemminkäisessän naisen vahvuuden perusta - hmm... tämähän on tietysti miehen kirjoittama näytelmä.

Menipäs pohdiskelevaksi - ja kuitenkin Lemminkäinen on kabaree, sarja löyhästi toisiinsa sitoutuvia pääasiallisesti koomisia kohtauksia. Juoni on hötöinen tarina valtapelistä ja kahden leirin taistelusta, petoksesta ja kuolemasta. Parasta olivat taas kerran laulut. Kansallisteatterissa on uskomattoman taitavia laulajia ja muusikoita. Olisi ihan pakko viedä esikoinen katsomaan kahden rytmisoittajan työskentelyä lavalla - ihan maagista. "Pullo ja puteli-laulussa olisi ainesta vaikka Euroviisuihin", todettiin väliajan keskusteluissa!  Vähintäänkin siitä tulee varmasti jonkinlainen hitti teatterinystävien keskuuteen.

Kaikkiaan Lemminkäinen on mielenkiintoinen kokemus. Kertaakaan en katsonut kelloa, nauroin ääneen useammin kuin kerran ja välillä mietiskelin viitteiden banaaliuden tarpeellisuutta.

"Aleksis Kivi, Marketta Vaismaa, William Shakespeare, Kai Nieminen, Henna Raatikainen, Eino Leino, Petra Poutanen, Quentin Meillasoux, Väinö Linna, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Lauri Viita, Väinö Nuorteva ja Suomen kansa ovat auttaneet käsikirjoituksen teossa."

Lainattu käsiohjelmasta... 

Lisää yksityiskohtia Kansallisteatterin sivulta