Vasemmanpuolisessa vain henkilögalleria ja asetelma on lainattu Austenilta - tarina on omanlaisensa. Jälkimmäinen puolestaan on ihan puhtaasti Austenin tarina, mutta zombeilla höystettynä. Ei liene yllätys, että pidin enemmän tuosta jotain omaakin käsittävästä romaanista, vaikka kuriositeettina tuo kopiokin menettelee. Hauskoja olivat molemmat. ¨
Nyt sitten silmiini osui Netflixistä Pride and Prejudice and Zombies - elokuva. Se oli tietysti ihan pakko katsoa lauantai-illan huvitukseksi - varsinkin, kun siskokin oli bongannut saman ja ehtinyt sen parissa jo huvittumaan.
En tiedä, onko elokuvalla mitään tekemistä kirjan kanssa. Minun (hatarien) muistikuvieni mukaan juoni ei ollut ihan samanlainen. Ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä. Darcy on komea, Elisabeth omapäinen ja kaiken ympärillä zombiet ovat valtaamassa Englantia.
Kliseillä leikittely ja tarinan päättömyyteen nähden tasokas näyttelijäkaarti sai elokuvan kuitenkin viihdyttävämmäksi kuin kuvittelin. Sitä ei onneksi ollut otettu liian vakavasti. Eikä mikään tietysti voi muuttaa Austenin asetelmien herkullisuutta, vaikka tässä olikin otettu vapauksia juonenkäänteiden suhteen.
Muitakin
Viime vuosina on muutenkin ollut päällä yllättävän vahva trendi klassikoiden ja satujen hyödyntämisessä sekä elokuvissa että kirjoissa. Tuhkimo-muunnelmia on tietysti tehty ajan sivu, mutta nyt on vaihdettu näkökulmia ja mm. Ruususen äitipuolikin saanut äänensä kuuluviin. (Maleficent).
Sadut toki ovat aina eläneet ja muuttuneet kertojien vaihtuessa. Miksi nykyaikana suullisen kertomaperinteen vähetessä lainat tuntuvat välillä turhalta kaupalliselta laskelmoinnilta ? Ehkä siksi, että tunnetun tarinan markkinointi uudessa paketissa on tietysti helpompaa kuin kokonaan originaalin. Pakostakin käy mielessä, että ainakin osasyynä tutun tarinan valintaan on juurikin tuo myynninedistäminen.
Myönnän toki itsekin tarttuvani helposti tarinaan, jossa vähintään viitataan satuun. Norma on toistaiseksi ainoa lukemani Sofi Oksasen kirja. Samoin tulin tarttuneeksi YA:ksi luokiteltavaan The Lunar Chronicles -sarjaan puhtaasti sen satuyhteyden vuoksi.
HelMet Overdrive -lainat
Cinder on tietysti Cinderella. Tällä kertaa tytärpuoli osoittautuu adoptoiduksi kyborgiksi eli teknisillä osilla onnettomuuden jälkeen korjatuksi ihmiseksi. Keisari Kain valtakunnassa kyborgit ovat toisen luokan kansalaisia, eikä Cinderillä tietenkään ole äitipuolensa kanssa helppoa. Muutakin maassa on vialla. Outo rutto tappaa kansalaisia eikä lääkkeestä ole tietoa. Lisäksi kuussa asuvat ajatuksia hallitsevat "lunarit" julman kuningattarensa kanssa uhkaavat vallata koko maapallon.
Cinder päätyy totta kai tanssiaisiin, mutta lopputulos on vähintäänkin yhtä katastrofaalinen kuin sadussakin ja toisessa osassa sitten koitetaan selvitä jälkimainingeissa.
Toisen osan päähenkilönä on Scarlet, joka tutustuu sudeksi geenimanipuloituun kuun soturiin. Kolmannessa kohdataan satelliittiin suljettu Cress (Crescent Moon), jonka pitkä letti on saanut kasvaa myyttisiin mittoihin... Maapalloa pelastaessa tarvitaan kaikki kolme tyttöä sekä tietysti keisari ja ainakin yksi prinssintapainen (ainakin olemukseltaan).
Mielenkiinto tarinaan ja hahmoihin kantoi minut kolmannen osan puoleenväliin. Sitten lievä naiivius ja tarinan turha venyttäminen veivät veronsa. Loppuratkaisu löytyy kuulemma neljännestä osasta, jossa Winter eli kuun prinsessa koittaa selvitä ilkeän kuningattaren armoilla. Taitaa olla Lumikista kyse tässä.
En tiedä pääsenkö koskaan neljänteen osaan. Todennäköisesti uteliaisuus voittaa ja haluan lukea loppuratkaisun. Eikä sarja missään nimessä varsinaisesti huono ole. Siinä on paljon oivalluksia ja satuviittaukset viihdyttävät ainakin osan aikaa. Olen kai vain yksinkertaisesti liian vanha. Tarina olisi minulle paljon kiinnostavampi ilman ihastumisia ja teini-ihkua, ihan vain pelkästään politiikan ja vallan kuvioiden osalta. Toki rakkautta saa olla, mutta tässä mennään ehkä hiukan helpolla.
"Satukirjoja" ja -elokuvia löytyy viime vuosilta varmasti monia muitakin.
Onko teillä omia suosikkeja ?
Huomasin Elisa viihteen vuokraamossa tuon elokuvan ja ajattelin, että sen kyllä voisi katsoakin. Tiedä sitten miten niin ihana leffa kuin Ylpeys ja ennakoluulo taipuu zombitarinaksi.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa sinulle <3
Tuota pitää katsoa vähän sillain kieli poskella meiningillä. :-)
PoistaMukavaa sunnuntai-iltaa sinullekin!
Satuin katsomaan tuon elokuvan toissailtana kämppikseni kanssa (ja läikyttämään punaviiniä hänen peitolleen hätkähtäessäni yhden zombin pään räjähtämistä kappaleiksi) ja ennen elokuvan aloittamista ihmettelimme sen sijoittamista komedioihin. Kaiken kauhuun vivahtavan välttelijöinä zombit ja komedia eivät tuntuneet sopivan yhteen, mutta kyllähän se ennen kaikkea komedia oli. Vannoutuneena Austen-fanina version poikkeamia ja samankaltaisuuksia oli hauska seurata, mutta leffa jäi mielestäni aika köykäiseksi - niin kuin sen tarkoituskin ehkä oli.
VastaaPoistaTykkään kovasti satujen uudelleenkerronnasta ja pääsin mainitsemassasi Lunar Chronicles -sarjassa muistaakseni Cressin loppuun asti, mutta sen jälkeen ei ole vain tullut jatkettua. Suosikkejani uudelleenkerronnoista on ollut One Upon a Time -niminen tv-sarja, jonka senkin seuraaminen taisi jäädä ihan tokan kauden alkuun, sitä kun piti yrittää muistaa katsoa jakso viikossa, eikä voinut maratoonata tuotantokausikaupalla Netflixistä :-D
Hih, kyllä tämä minusta on ihan selvä komedia, vaikka vähän makaaberia touhua sisältääkin. Ainakin minua hihitytti ja riemastutti aika monesa kohtaa, enkä osannut edes yrittää ottaa tuota vakavasti.
PoistaSaa nähdä saanko luettua jatkoon. Cressin luin minäkin loppuun.
Olin ihan unohtanut tuon Once Upon a Time-sarjan. Minäkin sitä hetken seurasin, mutta sitten jäi. (Niin kuin minulla käy useimpien sarjojen kanssa. Games of Thronesistakin on kaksi viimeisintä jaksoa edelleen katsomatta...)
Uudelleentulkinta ja vanhan tarinan tuonti nykyaikaan voi olla kiinnostavaa, mutta yhtä hyvin se voi mennä pieleen. Kyllä mullakin on tullut mieleen tuo, että mennään siitä, mistä aita on matalin saada rahoja kirstuun kilahtamaan. Tosin ei se uudelleentulkinta välttämättä ole helppo ratkaisu, mutta mutta ...
VastaaPoistaTunnetun tarinan uudelleenkirjoittamisessa on omat haasteensa (varsinkin osa Austen-faneista on noista kauhujutuista ollut kauhuissaan jo ennen lukemista) - toisaalta nimen saa helpommin esiin ja markkinointi käynee kevyemmin.
PoistaMinä kyllä tykkäsin noista zombeista - ne olivat jo tarpeeksi outoja ollakseen hyviä.
No huh, kaikkea sitä. Jane Austen ja zombit ei ihan ekaksi yhdisty päässäni samaan lauseeseen, mutta miksikäs ei. Zombit ei ole kyllä minun juttuni ollenkaan.
VastaaPoistaMinä pidin kovasti tuosta mainitusta Olipa kerran -sarjasta, taisin kolme kautta katsoa ennen kuin kyllästyin.
Satujen uudelleentulkinnoista kirjallisuudessa muistuu mieleen Michael Cunninghamin novellikokoelma Villijoutsenet ja muita kertomuksia, jossa tutkailtiin mitä saduissa tapahtuu onnellisen lopun jälkeen, kun lumous on särkynyt. Melko tummanpuhuvia ja kiehtovalla tavalla vinksahtaneita satuja ovat :)
Cunninghamin kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Pitääpä etsiä käsiini.
PoistaMinäkin olin ensin tosi epäluuloinen, mutta nuo olivat oikeasti aika hauskoja - samoin kuin elokuva. (ainakin minusta, mutta minulla nyt on tunnetusti vähän vinksahtanut huumorintaju ;-)
Zombiet eivät ole yhtään, ollenkaan, lainkaan minun juttuni.
VastaaPoistaSatujen kanssa on toisin. Oletko muuten lukenut Margaret Atwoodin Siniparran munan?
No enpä ole tuotakaan kirjaa lukenut. Listalle :-)
PoistaZombiet eivät kiinnosta yhtään. Sadut ja satuviittaukset kylläkin. Olen lukenut esimerkiksi Satuja aikuisille nimisen kirjan sekä Serena Valentinon kirjoja ja Simukan Lumikki trilogian. Once Upon a Time sarja oli myös ihan hyvä. Olen miettinyt Cinder kirjan lukemista, mutta robotit ja koneet tms eivät oikein kiinnosta.
VastaaPoistaNo eivät Zombiet kyllä ole minunkaan juttuni yleensä, mutta yhdistettynä Austeniin... Siinä kombossa vaan on jotain aika vänkää.
PoistaAh, kuulostaisi mainioilta valinnoilta Helmet-haasteen kohtaan, jossa pitää poistua totaalisesti omalta mukavuusalueelta! Hassua miten sitä onkin kovin ennakkoluuloinen ja sitä mieltä että aiheet X ja Y eivät kiinnosta yhtään, kun ei ole koskaan edes kokeillut kiinnostaisivatko, jos niistä oikeasti lukisi. :D
VastaaPoistaNo just noin. Minäkin olen aina ollut sitä mieltä, että kauhu ei ole ollenkaan minua varten (eivätkä varsinkaan zombiet) ja niin vain huomasin näille kirjoille ja elokuvalle käkättäväni.
PoistaVaikka ei noita kai voi kauhuksi luokitella - eikös sen pitäisi pelottaa?
Aah, Y&E:n zombiversiosta on tullut elokuva! Se täytyy kyllä jossakin vaiheessa katsoa, kirja oli muistaakseni oikein viihdyttävä.
VastaaPoistaTulee kyllä aika usein tsekattua klassikkosatujen uudelleenversioinnit. Osa jää fanifiktioksi, mutta monet ovat olleet oikein onnistuneita päivityksiä. Toki kaupalliset elementit varmasti ovat mukana, tutut tarinat kiinnostavat yleisöä.
Elokuvakin oli ihan viihdyttävä. :-)
PoistaKaupalliset elementit ovat kai nykyään aika välttämättömiä tuossa(kin) bisneksessä, vaikka välillä kyllä mietin tuleeko nykyään suuremman yleisön tietoon mitään todella originaalia...
Zombie-versio - miksi ihmeessä? No, taitaa olla, että jää minulta kokematta, sillä alkuperäisen Lizzien ja Mr Darcyn arvostus on aivan liian korkealla. Sinänsä satujen uudelleen kerronnat ovat mielestäni mielenkiintoisia, mutta no zombies for me.
VastaaPoistaVarmaan ihan vaan siksi... ;-)
PoistaMinusta tämä oli ihan hauska väännös, vaikka minäkin kyllä useimmiten vältän zombeja.