Kesägrillausta ja munakoisoherkkuja

Keväällä meille hankittiin Kamado. Se onkin ollut kovassa käytössä, milloin milläkin menuvaihtoehdolla. Ollaan grillattu makkaroita, kasviksia, hampurilaispihvejä, pizzaa ja nyt viimeiseksi kokonainen broileri - aukileikattuna tosin.

Kunhan opimme, että hiilien kanssa ei pidä alussa pihtailla, on Kamado hehkunut tuntitolkulla. Siis ihan oikeasti. Kertalämmityksellä saa useamman tunnin kuuman grillin. Nytkin teimme kokonaisen grilliaterian rauhalliseen tahtiin ja silti jäi lämpöä niin, että vähän harmitti. Olisi pitänyt ostaa joku isompi lihapala, jonka olisi voinut sitten lykätä loppulämpöön kypsymään. Hyvin olisi Kamadon puhti riittänyt.

Vakkariksi meillä ovat jo aiemmin muodostuneet grillatut kasvikset. Kesäkurpitsat, sienet ja munakoisot sopivat gilliin - mausteilla, marinadeilla tai ihan ilman ja lopussa maustettuna. Aina tulee hyvää.

Tällä kertaa tehtiin nyyttejä ja piilotettiin sinne jostain kaupan maistiaisista mukaan tarttuneita chilimakkarapalojakin.

Tämän grillauskerran reseptikokeilusta vastasivat halkaistut munakoisot maustekastikkeella. Bongasin ohjeen Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Jännä miten näin vanhemmiten sitä jo lukiessa maistaa lopputuloksen. Kauas ei päädytty mielikuvasta ja tykättiin kovasti.

Munakoiso pitää ensin kypsentää lähellä hiiliä ulkoa ihan mustaksi ja sisältä ihanan pehmeäksi. Sitten vaan koiso halki ja perhoseksi. Kastike sivellää päälle (tomaattipyreetä, hoisin-kastiketta, makeaa chilikastiketta, muutama valkosipulinkynsi ja ripaus suolaa. Sitten nostetaan koko komeus takaisin grilliin ja annetaan kastikkeenkin vähän kypsyä ja imeytyä. 

Päälle olisi pitänyt vielä ripotella korianteria ja tomaattisilppua, mutta meillä kaavittiin vain pehmeä sisus grillikanan kaveriksi ihan sellaisenaan. Seurana raikasta salaattia.


Munakoisoherkkuja 

Munakoiso on jännä kasvis. Välillä se on totaalista herkkua ja välillä taas se on sellainen sienimäinen mössö, jota ei oikein viitsisi itsekään syödä, saatikka tarjota muille. Lapset säännönmukaisesti vierastavat. En tiedä, mistä moinen johtuu. Itse en munakoisoja itketä, eikä kitkeryys yleensä olekaan ongelmana - enemmänkin kommenttia tulee koostumuksesta.

Muutama repertuaariin vakkariksi jäänyt resepti on sentään löytynyt:
Munakoisotahnaa meillä tehdään säännöllisesti ja se onkin herkkua myös grilliruokien lisukkeena.
Karitsanjauhelihalla täytetyt munakoisot ovat ilmestyneet ruokapöytään useammin kuin kerran ja myös lapset rakastavat niitä.
Lämmin ja tulinen salaatti on ehkä enemmän talvinen resepti, mutta kelpaa se kyllä näillä kesän sadekeleilläkin.
Lämmittävää itämaista ja rapsakoilla seesaminsiemenillä höystettyä munakoisokastiketta on tehty muutamaan kertaan.
Leivätön voileipäkakku taas oli mielenkiintoinen kokeilu, joka pitää vielä toistaa. Tosin hylkäsin sen jo lauantain rippijuhlatarjoiluista - miksiköhän ?

Olisiko teillä pistää vinkkejä muista herkullisista munakoisoresepteistä ? Niitä kun ei ole koskaa liikaa.