Kesä meni sitten ja onhan tänään jo perjantai ? (No, ei ole)

Minun piti pitää vain pieni tauko blogista ja se venyikin yli kuukauden mittaiseksi. Hups! 

Siinä sivussa sitten kesäkin ehti vaihtua synkäksi syksyksi. No, nyt vähän liioittelen. Onhan ulkona sentään vielä ihan kivan lämmintä, mutta harmaus ja taivaalta jatkuvasti valuva vesi ovat saaneet syysfiiliksen päälle. Pitäisi varmaan ruveta jo polttamaan kynttilöitä. 

Kesä oli kuitenkin kesä. Lomasta ehdittiin nauttia muutama viikko - ihan kotimaassa eli käytiin isännän kanssa Savonlinnan oopperajuhlilla katsomassa riemastuttavan sekopäinen Sevillan parturi ja muksujen kanssa tutustumassa Turun turistitarjontaan keskiaikamarkkinoiden aikaan. Molemmista reissuista jäi kivoja muistoja. 

Ranskassakin kiepsahdin, mutta tällä kertaa hautajaisissa eli huvimatkasta ei varsinaisesti ollut kyse. Surullinen reissu ja kilometreja kului miehen kanssa niin lentokoneessa kuin autolla enemmän tarpeeksi. 

Takaisin tultua tuntui kesä jotenkin menneen. Epävakaat kelit tietysti vaikuttavat, mutta liekö ollut pahempaa matkaväsymystä, kun energiat ovat olleet koko elokuun enemmän tai vähemmän hukassa. Ei meinaa oikein töistäkään tulla  mitään. Kaipa se tästä taas. Sainhan minä nyt taas blogisivunkin avattua. Silti olen pettynyt, ettei tänään olekaan perjantai. Koko viikon olen ollut ihan varma... 

Lukenut olen, mutta hypellen ja vaihdellen. Sain jotenkin loppuun Proustin ensimmäisen osan lukupiiriä varten, mutta muuten ovat ainoa loppuun luetut olleet pelkkää fantasiahömppää tai cozy mysteryä, eikä niitäkään lopulta kovin montaa. Pitänee tehdä jonkunlainen summeeraus kesän luetuista, kunhan tästä syyskuukin alkaa. 

Onko Mikkeliin mänijöitä?

Me siis niin eläydyttiin rooleihin... 

"Onko Mikkeliin mänijöitä, juna män justiinsa?" (Savonmuan Hilima-laulun alku) 

Olihan noita, vaikka emme me tällä kertaa junaa edes harkinneet. VRn hinta kun oli tuplasti bussilippujen verran." Linja-autossa on myös tunnelmaa... "

Loma alkoi tiistaina ja jo samana päivänä kotona hengailu päätettiin  muuttaa äkkilähdöksi Mikkeliin. Keskiviikkona hypättiin Onnibussin kyytiin ja ei kun menoksi. Siis Toto ja minä tällä kertaa. Lähdettiin siskolle kylään. 

Ei me kyllä siskolla nukuttu. Joskus aikoinaan yövyttiin Mikkelin kasarmialueella juuri avatussa Huoneistohotelli Marjassa. Historiallisessa puistossa, vanhoissa puurakennuksissa sijaitseva hotelli houkutti tälläkin kertaa, varsinkin kun kävelymatka keskustaan sujuu Pokemoneja jahdatessakin noin vartissa. 

Hotellin huoneet ja ilmapiiri ovat persoonallisia ja palvelu ystävällistä. Aamupalassa olisi pientä petraamisen varaa (torstai-aamuna oli mm. pannukakkua, perjantaina tuo "pikkulämmin" osuus puuttui). Ihan ok aamupalapöytä, mutta "wow" puuttui. Kaikkiaan hotelli sopii tukikohdaksi historiallisesta tunnelmasta pitävälle, standardihotellista poikkeavaa kokemusta etsivälle matkailijalle. 

Keskiviikkona vain hengailtiin hotellilla, poikettiin siskolla, haahuiltiin keskustassa ja syötiin perinteisesti Rossossa (pizzoista riitti doggy bagiin ja seuraavan illan iltapalaksi).  Perjantaina sitten hypättiin rauhallisen aamun jälkeen Mikke-junan kyytiin ja köröteltiin sillä Mikkeli-puistoon ja Kenkäveroon. Junaoppaiden selostuksissa sai samalla rautaisannoksen Mikkelin historiaa ja kiersimme lopulta koko reitin myös takaisin hotellille.

Tarkoituksena oli ehtiä vielä samana päivänä Naisvuorelle kiipeilemään, mutta puistossa ja Kenkäverolla oli niin paljon touhua ja nähtävää, että jätettiin torni suosiolla perjantaille. Varsinkin Kenkävero oli viehättävä paikka. Toto olisi voinut viettää vaikka koko iltapäivän lampaita rapsutellen ja kanojen touhuja ihmetellen. 

Aikuisetkin kiertelivät erilaisia käsityöläisliikkeitä ja puistoa mielellään. Vanhan pappilan tunnelma on hyvin säilytetty ja vaikka parkkipaikat olivat täynnä autoja, väenpaljous katosi isolle piha-alueelle ja ravintolaan, eikä missään ollut ruuhkaa. 

Ruokakin oli miljöön arvoista. Emme tällä kertaa nautiskelleet lounasbuffetin antimista, mutta paikallisista aineksista tehdyt hampurilaiset olivat makoisia. Mitä nyt kasvispurilaiseen lisukkeisiin oli tainnut kokilta lipsahtaa vähintään tupla-annos chiliä... 

Perjantaina sitten kerittiin sopivasti vielä kiipeämään Naisvuoren torniin ihailemaan maisemia ja poikettiin Viestikeskus Lokin luolaa ihmettelemässä. Ei käy kateeksi luolissa työskennelleitä. Sen verran kosteat ja synkät tunnelmat siellä on varmasti sota-aikana ollut. Toto hieman aristeli isoja armeija-asuisia mannekiininukkeja, mutta sisällöllisesti museo on hyvin suunniteltu ja mielenkiintoinen. Erilaisissa viestintävempaimissa riittää ihmettelyä ja puhelinvaihteen toiminnasta puhuttavaa.

Tiedättekö muuten, mistä Naisvuoren nimen sanotaan tulleen? Sillähän on myös "sisarvuori" eli Akkavuori lähistöllä. Kuulemma Porrassalmen taistelun (1789)* aikaan Mikkelin naiset nousivat vuorille seuraamaan tapahtumien kulkua. Naineet naiset ja akat Akkavuorelle. Nuoret neidot Naisvuorelle... Että sellainen tarina. Tiedä sitten, miten tosi. 

Kaikkiaan Mikkelissä on mukava vierailla. Kaupunki henkii historiaa ja on osannut säilyttää aidot kasvonsa. Pidän paikoista, joilla on sielu. Toki Mikkelin historia on kovasti sotaisa, mutta sotavuosista kertovat Päämajamuseo ja viestikeskus Lokki kuuluvat varmaan kaikkien yleissivistykseen ja vanhan kasarmialueen puisto ja sieltä löytyvät tykit kiinnostanevat suurinta osaa nuoria vierailijoita. 

Ilman autoakin riitti puuhaa pariksi päiväksi vallan mainiosti ja bussimatka oli itse asiassa varsin rentouttava, kun Totokin keskittyi kirjaansa (tai puhelimen peleihin). Ei hullumpi aloitus kesälomalle. 

*Kustaan sodan aikainen Venäjän ja Ruotsin välinen sota. Tällä hetkellä minulla kesken oleva Niklas Natt och Dagin 1793 kertoo Tukholmasta muutama vuosi juuri tuon sodan jälkeen. 

p.s. Mikkelin historiaan blogissa tutustuttu aiemminkin, ja siirsin myös talteen vanhasta ruokablogista yhden reissun

Kesägrillausta ja munakoisoherkkuja

Keväällä meille hankittiin Kamado. Se onkin ollut kovassa käytössä, milloin milläkin menuvaihtoehdolla. Ollaan grillattu makkaroita, kasviksia, hampurilaispihvejä, pizzaa ja nyt viimeiseksi kokonainen broileri - aukileikattuna tosin.

Kunhan opimme, että hiilien kanssa ei pidä alussa pihtailla, on Kamado hehkunut tuntitolkulla. Siis ihan oikeasti. Kertalämmityksellä saa useamman tunnin kuuman grillin. Nytkin teimme kokonaisen grilliaterian rauhalliseen tahtiin ja silti jäi lämpöä niin, että vähän harmitti. Olisi pitänyt ostaa joku isompi lihapala, jonka olisi voinut sitten lykätä loppulämpöön kypsymään. Hyvin olisi Kamadon puhti riittänyt.

Vakkariksi meillä ovat jo aiemmin muodostuneet grillatut kasvikset. Kesäkurpitsat, sienet ja munakoisot sopivat gilliin - mausteilla, marinadeilla tai ihan ilman ja lopussa maustettuna. Aina tulee hyvää.

Tällä kertaa tehtiin nyyttejä ja piilotettiin sinne jostain kaupan maistiaisista mukaan tarttuneita chilimakkarapalojakin.

Tämän grillauskerran reseptikokeilusta vastasivat halkaistut munakoisot maustekastikkeella. Bongasin ohjeen Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Jännä miten näin vanhemmiten sitä jo lukiessa maistaa lopputuloksen. Kauas ei päädytty mielikuvasta ja tykättiin kovasti.

Munakoiso pitää ensin kypsentää lähellä hiiliä ulkoa ihan mustaksi ja sisältä ihanan pehmeäksi. Sitten vaan koiso halki ja perhoseksi. Kastike sivellää päälle (tomaattipyreetä, hoisin-kastiketta, makeaa chilikastiketta, muutama valkosipulinkynsi ja ripaus suolaa. Sitten nostetaan koko komeus takaisin grilliin ja annetaan kastikkeenkin vähän kypsyä ja imeytyä. 

Päälle olisi pitänyt vielä ripotella korianteria ja tomaattisilppua, mutta meillä kaavittiin vain pehmeä sisus grillikanan kaveriksi ihan sellaisenaan. Seurana raikasta salaattia.


Munakoisoherkkuja 

Munakoiso on jännä kasvis. Välillä se on totaalista herkkua ja välillä taas se on sellainen sienimäinen mössö, jota ei oikein viitsisi itsekään syödä, saatikka tarjota muille. Lapset säännönmukaisesti vierastavat. En tiedä, mistä moinen johtuu. Itse en munakoisoja itketä, eikä kitkeryys yleensä olekaan ongelmana - enemmänkin kommenttia tulee koostumuksesta.

Muutama repertuaariin vakkariksi jäänyt resepti on sentään löytynyt:
Munakoisotahnaa meillä tehdään säännöllisesti ja se onkin herkkua myös grilliruokien lisukkeena.
Karitsanjauhelihalla täytetyt munakoisot ovat ilmestyneet ruokapöytään useammin kuin kerran ja myös lapset rakastavat niitä.
Lämmin ja tulinen salaatti on ehkä enemmän talvinen resepti, mutta kelpaa se kyllä näillä kesän sadekeleilläkin.
Lämmittävää itämaista ja rapsakoilla seesaminsiemenillä höystettyä munakoisokastiketta on tehty muutamaan kertaan.
Leivätön voileipäkakku taas oli mielenkiintoinen kokeilu, joka pitää vielä toistaa. Tosin hylkäsin sen jo lauantain rippijuhlatarjoiluista - miksiköhän ?

Olisiko teillä pistää vinkkejä muista herkullisista munakoisoresepteistä ? Niitä kun ei ole koskaa liikaa. 

Kesälounaan herkullinen Burrata

Millainen on hyvä kesälounas?

Sellainen, jonka tekemiseen ei mene ikuisuutta. Kesällä en käki keittiössä, varsinkaan kauniilla kelillä.

Sellainen, joka pirskahtelee raikkaita kesän makuja ja maistuu auringolta.

Ainoan kesälomaa muistuttavan viikkoni aikana oli tasan yksi päivä, jolloin tarkeni lounastaa pihaterassilla. Hyödynsimme hetken. Pääsimme jälkiruokaan saakka ja sitten sadekuuro ajoi sisälle jatkamaan herkuttelua (jäätelöllä tietenkin!). Voimme kuitenkin todistettavasti sanoa lounastaneemme pihalla!

Alkupaloiksi testattiin monissa lehdissä hehkutettua ja nyt niin hehkutettua trendikästä Burrata-juustoa. Mozzarellasta ja kermasta valmistettu juusto on juuri nii pehmeä ja herkullinen kuin voisi kuvitella, eikä tarvitse seurakseen paljon mitään.

Me sekoitimme Burratan seuraksi pikaisen tomaattikimaran,  Makeita kirsikkatomaatteja leikattiin puolikkaiksi ja sekoitettiin yrttisilpun kera (timjamia ja minttua tällä kertaa). Vähän pippuria, 1 sitruunan kuori raastettuna ja loraus sitruunamehua. Lopuksi vielä valutettiin pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Lopputuloksena oli ihan täydellinen herkku kesälounaalle. Jos raaskii ostaa hintavaa juustoa useamman pallon, voi tällä ja rapeakuorisella leivällä korvata vaikka koko lounaan.

Me raaskimme tällä kertaa ostaa vain yhden juuston, josta kai kevyeksi lounaaksi riittäisi kahdelle. Pääruokana oli sitruunaista peruna-kana uunivuokaa - helppo herkku sekin.

Isäntä kokkaa: Kesän toinen paras salaatti

Tuossa jokin aika sitten hehkutin herkullista kesäsalaattia. No, salaattejahan voi tehdä monella tavalla ja nyt isäntä hemmotteli meitä kesäisen illan kevyellä menulla, jossa kunniapaikan nappasi raikas ja pirteä kesäsalaatti II (vuodelta 2017).

Kaveriksi sitten vaan juurella leivottuja sämpylöitä ja isännän makrillipateeta. Juomana jo aperitiivina palvellut seljankukkainen gintonic vadelmilla ja mintulla höystettynä, jollaisen tulin reissulla maistaneeksi ja hyväksi todenneeksi. Sekaan vielä vähän lämmintä keliä, auringonpaistetta ja rauhallinen lauantai-ilta reissustapaluun onnellisuudella.

Onko mitään parempaa?

Salaatin juju taitaa olla fetan ja sitruunankuoren yhdistelmässä. Tähän ei tarvita edes kastiketta.

Ota paketillinen hentoja salaattivarsia (sellainen versosalaatti on hyvää) Leikkaa joukkoon kirsikkatomaatteja ja kurkkupaloja. Silppua kourallinen minttua ja toinen basilikaa. Murusta joukkoon fetaa makusi mukainen määrä. Raasta lopuksi pinnalle hyvin pestyn luomusitruunan kuorta.

Virkistys ja makuhermojen herätys on taattu.

Kaveriksi itse tehtyä juurileipää ja isännän makrillipateeta.

Blogistanian Kesälukumaraton 2016! Tule mukaan!

Kuva: Niina Tolonen

EDIT 15.7.2016 : TULOSKOOSTE TÄÄLLÄ!
EDIT 8.7.2016 : LÄHTÖLAUKAUS JA RAPORTOINTI TÄÄLLÄ! 

Se on taas se aika vuodesta, kun kaikki kynnelle kykenevät ryhtyvät valmistautumaan Blogistanian kesälukumaratoniin. Kirjapinoja järjestellään, tankkausta suunnitellaan, perheitä on jo varoiteltu ja kalentereihin ympyröity punaisella paksulla tussilla päivämäärä

10.7. 2016

Kyseessä on perinne sillä kesälukumaraton järjestetään jo neljättä vuotta peräkkäin. Osallistujia on ollut edellisissä viitisenkymmentä per kesälukumaraton ja sivuja on luettu kymmeniätuhansia. (Ensimmäisen maratonin lähtölaukaukset kuultiin Kirsin kirjanurkassa jo heinäkuussa 2013, jolloin muuten maratonpäivä oli sama kuin tänä vuonna!)

Vuoden 2016 ensimmäinen kesälukumaraton järjestetään siis 10.7.2016. Ilmoittaudu mukaan kommentoimalla tähän bloggaukseen. Et tarvitse omaa blogia osallistuaksesi, vaan kaikki ovat tervetulleita mukaan! Bloggaajat kirjoittavat tuloksistaan blogissaan ja muut voivat käydä kertomassa maratonkokemuksestaan, luetut kirjansa sekä sivutuloksensa maratonin lähtölaukauspostauksen kommentteihin.

Säännöt ovat samat vanhat ja hyviksi todetut. Ne myös joustavat tuttuun tapaan: 

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton 


TERVETULOA MUKAAN! HAASTAKAA KAVERINNEKIN! 
Toivottavasti saamme sankoin joukoin maratoonareita. Saa nähdä vedämmekö yli edellisen ennätyksellisen 51 osallistujan määrän!

Tähän päivitän osallistujat sitä mukaa, kun ilmoittautumisia tulee. Muistattehan bloggaajat laittaa myös bloginne linkin, niin päädytte oikealle listalle!

Lukumaratonille ilmoittautuneet bloggaajat: 

1. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
2. A:n kirjat
3. Aina joku kesken
4. Anun ihmeelliset matkat
5. Bibliofiilin päiväunia
6. Bookishteaparty
7. Cats, books and me
8. Elämä on ihanaa
9. Hidasta matkailua aloittelijoille
10. Hurja Hassu Lukija
11. Hyllytontun höpinöitä
12. Hyönteisdokumentti
13. Iltatähden syttyessä
14. Ja kaikkea muuta
15. Kaikkia värejä
16. Kanava Klassikko
17. Kansientakaiset maailmat
18. Ketun luola
19. Kirjablogi Rouge (insta: @emilie.rouge ) 
20. Kirja hyllyssä
21. Kirjainten virrassa
22. Kirjanurkkaus
23. Kirjapallon kirjablogi
24. Kirjapolkuni
25. Kirjasatama
26. Kirjasfääri
27. Kirjavarkaan tunnustuksia
28. Kirja vieköön!
29. Kirjoihin kadonnut
30. Kirjoja ja kikatuksia
31. Klassikkojen lumoissa
32. KosminenK
33. Kuutar lukee
34. Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiiri
35. Les!Lue!
36. Lillin kirjataivas (insta: lilli_kirjataivas)
37. Lonkeropiirakka
38. Luetut.net 
39. Lukijan roolissa
40. Lukujonossa
41. Lukutoukan Kulttuuriblogi
42. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
43. Musteella ja hopealla
44. Mustetta paperilla
45. Nannan kirjakimara
46. Narserskan kirjanurkkaus
47. Neverendingly
48. Nuoren opettajattaren kirjablogi
49. Oksan hyllyltä
50. Pauline von Dahl
51. Pikun kirjablogi
52. Pinon päällimmäinen
53. Rapatessa roiskuu
54. Rinkka ja nojatuoli
55. Rouva Sana (insta: @rouvasana)
56. Satun luetut
57. Sinisen linnan kirjasto
58. Sivujen välissä
59. Sivutiellä
60. Storytime is Over
61. Taikakirjaimet
62. Taru ja kirja
63. Todella vaiheessa
64. Tuntematon lukija
65. Täysin arkista
66. Ullan luetut kirjat
67. Unan maailma
68. Unelmien aika
69. Villasukkamurmelin kirjablogi
70. Vinttikamarin ikkunasta
71. Yöpöydän kirjat

Lukumaratonin muut osallistujat: 

1. Irene
2. Paloma
3. Mimsi (Insta: @lilymimssen)
4. Scart_t (Twitter:@Scart_t)
5. Anne 
6. Maija
7. Minna R
8. Janika
9. Elina
10. Merrulii
11. Henrika
12. Arja
13. Paula
14. Mansikka
15. Vilkku
16. Hanna (Twitter: @HannaKauppinen)
17. ST (Insta: @Tuulitraining)
18. Venla
19. Tuulia
20. Geo (Insta: @renttupentu, Twitter: @ruttokoira)
21. Vea (Twitter: @veafairytale)
22. Riksu
23. Nina Mari

Onko kesäkirjalla ja kesä(loma)kirjalla eroa?

Kesä ja grilli - ei mulla muuta

On kesäkirjoja ja on kesä(loma)kirjoja.

On niitä kirjoja, joista tulee aina kesäinen mieli ja aurinko tuntuu paistavan syysmyrskyn keskelläkin. Ne vievät suoraan siihen rentoon tunnelmaan, joka syntyy vain auringon lämmössä köllötellessä, kädessä kylmä juoma ja grillin savu kiemurtelemassa lähellä, meri ja lokit seurana...

Sitten on niitä, jotka joko viihdyttävät lomatunnelmissa tai joihin jaksaa paneutua vain leppoisina lomapäivinä. Viihdytyksestä pitävät minulla usein huolen järkälemäiset fantasiakirjat tai jännittävät dekkarit tai ihan perushömppä. Enemmän energiaa vaativaa lomalukemista edustavat raskaammat klassikot tai mielenkiintoiset tietokirjat.

Kelit ovat viimein muuttuneet kesäisemmiksi ja lomakin häämöttää enemmän uskottavana tulevaisuuden tapahtumana kuin kaukaisena haaveena. Nyt on aika luoda kesäistä lukulistaa.

Vinkkejä otetaan vastaan! Alla omiani. 

Kesäkirjat 

Kesäkirja ei välttämättä kerro kesästä, mutta usein siinä kai on ainakin jossain kohtaa vuodenaikana kesä. Tärkeää on kuitenkin se, että lukemisen jälkeen on sellainen kesäisen keveä olo, ihan kuin olisi saanut viettää hetken auringossa ja lämmöstä nauttien.

Kesälomamatkalla melkein Provencessa

Tässä muutama minusta ehdottomasti kesäinen kirja(sarja):

• Viime marraskuussa luin Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusio ja hups, ihan kuin d-vitamiinia olisi saanut. 
• Vera Valan dekkarisarja Arianna de Bellis-etsivästä vie minut aina kesäisiin tunnelmiin, vaikka kirjan Italiassa olisi jokin ihan muu vuodenaika. 
• Provence ja suurin piirtein kaikki sinne sijoittuvat kirjat ovat aina kesäkirjoja. Viimeisimpänä luin jo klassikkostatuksella olevan Petern Maylen Vuosi Provencessa. Jep, kesäinen olo tuli. 
• Toinen eteläiseen Ranskaan (osittain) sijoittuva ja ehdottoman kesäisen fiiliksen tuova kirja on Ernest Hemingwayn Käärme paratiisissa.
• Sitten on tietysti ihania ranskalaisia klassikoita, kuten Alphonse Daudetin Lettres de mon moulin eli Kirjeitä myllyltäni, jota häpeäkseni en ole tainnut koskaan edes blogata, kuten en tuota seuraavaakaan ihanuutta. Marcel Pagnolin omaan elämään perustuva Provence-sarja on aivan ehdoton kesätunnelman luoja. Sitä lukiessa melkein kuulee kaskaiden laulun vaikka kaupunkiparvekkeella. (ensimmäinen osa La gloire de mon père eli Isäni kunnian päivä).  
• Myös muumit jostain syystä tuovat minulle kesäisen fiiliksen. Liekö syynä sitten heidän rennompi elämänfilosofiansa. Niin, ja ovathan muumit tietysti selkeästi kesäeläimiä, vaikka Taikatalvi muuta ehdottaakin.  Vaarallinen juhannus ja Suuri tuhotulva ovat kesäisiä jo miljööltäänkin. 

Kesälomakirjat 

Nämä kaikki ylläolevat kesätunnelmaiset kirjat toki sopivat luettavaksi myös lomalla, mutta jotenkin en osaa niitä ajatella varsinaisesti lomakirjoina, paitsi ehkä noita Vera Valan dekkareita... 

Kesän parhaita hetkiä, kun omasta pensaasta saa poimittua punaista kultaa!

Dekkarit ovatkin ihan ehdottomasti kesälomakirjoja.

• Tietysti kaikki klassikot! Agatha Christie, Dorothy L. Sayers Ngaio Marsh ja muut ihanat ovat rantalukemiston aatelia. 
• Tässä viimeksi luin kevään uutuuden Nainen parvekkeella. Se on keveänä ja historiallista tietoa ja taidetta pursuavana varsin sopiva kesälomakirja. Suosittelen. 
•  Yleensäkin historialliset dekkarit ovat kesäloman lukulistan kärjessä ainakin minulla. Virpi Hämeen-Anttilan viime vuosisadan alkuun sijoittuva dekkarisarja, samoin kuin Nina Hurman vastaava, Jyrki Heinon vähän vanhempaan aikaan sijoittuvat Kellari ja Kello, sekä tietysti englanniksi vaikka Tudorien Englantiin sijoittuva Shardlake-sarja. 

Jollain tavalla historiaan sijoittuvia ovat näköjään tällä kertaa myös mieleen tulevat viihdesuositukseni:

• Kaari Utrio - tietysti. Viimeisimpänä kuuntelin Vaitelias perillinen -romaanin äänikirjana ja sitä suosittelen erityisesti riippumattokuunteluun. Jotenkin olen vielä enemmän tykästynyt näihin "kartanoromaaneihin" kuin aikaisempiin keski-aikaan sijoittuviin. Ihanan turvallisia ja aina mukana iso pläjäys myös perustietoa aikakaudesta. Utrio tuntuu myös olevan taas vaihteeksi tosi trendikästä luettavaa. 
• Milja Kauniston molemmat sarjat. Niin Olavi Maununpoika kuin ensimmäinen osa Purppuragiljotiinia eli Luxus. 
• Näistä ei puolestaan oikein tiedä, ovatko ne dekkareita vai viihderomaaneja. Romantiikkaa ja jännitystä, hauskoja hahmoja ja leppoisaa tunnelmaa. Nuori neiti etsivänä 20-luvun Englannissa. Ei paha ollenkaan. 

Niin, ja sitten niitä "tietokirjoja"
Minun täytyy kyllä ihan ensimmäiseksi myöntää, että olen tosi huono lukemaan tietokirjoja. Lähimmäksi taidan päästä elämäkertojen kohdalla. Jossain vaiheessa yritin haastaa itseäni lukemaan jotain fiktiosta poikkeavaa kirjan verran kuukaudessa, mutta aikalailla keittokirjoiksi on tainnut mennä. Niin, ja elämäkerroiksi.

• Elämäkerroista toki löytyy monenlaista kiinnostavaa, joihin keskittyminen on varmasti antoisaa kesälomalla. Esimerkiksi Panu Rajalan kirjat Mika Waltarista ja Olavi Paavolaisesta ovat varsin mielenkiintoista luettavaa. Ja perään sitten tietysti Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä (jonka taisin edellisen kerran lukea ennen blogia, eli kauan sitten)
• Yhtenä kesänä luin rannalla aina Stephen Jay Gouldin esseitä evoluutiosta ja etiikasta. Lukukokemus oli todella virkistävä ja ajatuksia herättävä.  
• Ruoasta olen lukenut muutakin kuin keittokirjoja. Ihmiskunnan syötävä historia oli täynnä mielenkiintoista nippelitietoa ja Ruokapyramidihuijaus sai miettimään omiakin valintoja
• Kesäloma on oivaa aikaa myös itsepohdintaan. Camilla Tuomisen Tunnekuvakirja kertoo yhden naisen tarinan ja filosofian, mutta auttaa varmasti myös hahmottamaan ajatuksia omista tunteista. 
• Tänä kesänä hankin käsiini Pohjolan leijona - kirjan. Se sai Tieto-Finlandian jo 2014, mutta on edelleen lukulistallani. Se sopisi oivallisesti muutenkin historiapainotteiselle kesälomakirjalistalleni.  

Kesämiehen kesäparta - lomafiilis!

Pääsisikö näillä alkuun ? Fantasiakirjat nyt jäivät uupumaan, mutta palataan niihin sitten vielä lähempänä lomaa.

Klassikoita voi käydä tarkastelemassa vaikka listalta 100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea ennen kuolemaansa... Minulta puuttuu vielä aika monta (42), joten sarkaa riittää niissäkin. Niin, ja onhan se klassikkohaastekin taas tulossa heinäkuun lopussa.

Sellainen ikävä tilanne minulla kuitenkin on noiden listaamieni kirjojen kanssa, että yhtä lukuunottamatta olen ne kaikki jo lukenut. Lukemisen puutteessa en varsinaisesti taida olla lomallakaan, mutta tosi mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan teiltä muilta.

Mitkä ovat teidän kesäkirjojanne? 

Mitä suosittelisitte kesälomalle luettavaksi? 

Mitä ihan itsestäänselvää jäi noilta listoiltani puuttumaan?  

Vartiovuoren Aarresaari riemastutti koko konkkaronkkaa

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella: Aarresaari 
Dramatisointi ja ohjaus Juha-Pekka Mikkola

Kesä ja kesäteatteri kuuluvat tiukasti yhteen, yleensä tietysti sateessa. Tällä kertaa sade koitti kastella meidät jo ennen teatterille ehtimistä, mutta itse teatterihetki vietettiin kauniin aurinkoisessa iltasäässä. Eikä sade Turun Vartiovuoren teatterissa yleisöä häiritsekään sillä katsomo on katettu. Näyttelijöitä voikin sitten huonolla säällä sääliä, sillä lavalle näytti taivaan tuotoksilla olevan ainakin osittain vapaa pääsy.

Meitä oli teatterireissulla äiti, täti ja kaksi vanhinta poitsua (12v & 10v). Aarresaarta katsoessa kaikilla oli hauskaa. Emmekä olleet ainoita. Koko katsomo hörähteli ja kikatteli säännöllisin väliajoin. Pienemmille oli tarjolla housut kintuissa huumoria, kolisevaa taistelua, hupaisia ilmeitä ja näyttäviä hyppyjä ja kaatumisia. Vanhempi väki nautti erityisesti viitteistä elokuviin (mm. kapteeni Flintin ulkonäöstä verrattuna Jack Sparrown habitukseen), kirjoihin tai musiikillisiin viitteisiin (arvaatte varnaan ainakin pari väistämätöntä). Esiteinimme tipahti vähän huumorilajien väliin, mutta viileän ilmeettömänä näytelmän katsottuaankin totesi kuitenkin nauttineensa esityksestä. "Oli tosi hyvä"

Robert Louis Stevensonin kirjan ilmestyttyä 1800-luvun lopussa, ovat Jim Hawkinsin seikkailut kapteeni Flintin aarretta etsimässäviihdyttäneet lukemattomissa versioissa niin televisiossa, valkokankaalla kuin näytelminä. Tällä kertaa tarina säilyy, mutta tekstit ja laulut oli kirjoitettu uudelleen. Näytelmän parasta antia olivatkin kielelliset kiemurat, joiden oivalluksista sai riemua vielä jälkikäteen. (Kyllä armas sisareni, sana "reivaus" voi tosiaan tarkoittaa pariakin asiaa, kuten seuraavana päivänä ansiokkaasti muistitkin..)  Lauluja ja niihin liittyvää koreografiaa kuunteli ja katseli tosi mielellään. Ne viihdyttivät ja välillä vähän liikuttivatkin, mutta ennen kaikkea sopivat tarinaan. Komeaa laulua näyttelijöiltä ja kyllä "movitkin" välillä lähentelivät jo melkein akrobatiaa.

Pientä hämmennystä ja vähän harmitustakin välillä aiheutui ainakin meille siitä, että äänentoisto ei oikein pysynyt näyttelijöiden vauhdissa. Osa repliikeistä puuroutui ja silloin taisi mennä muutama osuva laukaus ihan ohi. Vika saattaa tietysti olla laitteissa, mutta toisaalta tuntui siltä, että rytmityksessä olisi ollut vielä hieman viilaamisen varaa. Alkuosa näytelmästä välillä vähän junnasi ja tarinan odotti pääsevän vauhtiin. Sitten kiihdytettiin niin, että mutkissa jo suti ja repliikit muuttuivat osittain epäselviksi. Ei tuo varsinaisesti häiritsevää ollut, mutta huomasimmepa kuitenkin.

Näyttelijäcasting on oikein onnistunut. Hannes Mikkelsson Jim Hawkinsina on juuri nin suurisilmäinen ja viattomalta koltiaselta näyttävä kuin pitääkin. Rooli kantoi loppuun saakka ja erityismainintana täytyy sanoa, että Mikkelssonin repliikeistä sai kyllä aina selvää - olivat ne nopeita tai eivät. Rytmitys oli hyvin hallussa ja punchlinet selkeitä. Merirosvoista poikiemme suosikeiksi nousivat näytelmässä alun Billy Bones (Samu Loijas), jonka rouhea merirosvomaisuus jäi mieleen ja Dick (Antton Kainulainen), jonka nimen jostain syystä kaikki kuulimme koko ajan Digi boyksi... olikohan tuo tahatonta referenssiakrobatiaa? Tiedä häntä, mutta meistä se oli kuitenkin hauskaa...) Minä pidin kapteeni Smolletin (Sami Saikkonen) jäykästä jazzbaletista (ja muustakin esiintymisestä) ja tokihan John Silver on aina John Silver (Jukka Leisti), vaikka täytyy sanoa Tuttiritarin mieleenpainuvan hahmon ehkä hieman häirinneen keskittymistäni väliajan jälkeen, kun sisko yhteydestä minulle tuli maininneeksi... voi noita aivosolujen synapsiliittymiä...

Heinäkuinen teatteri-iltamme oli siis oikein onnistunut. Nauroimme, jännitimme, liikutuimme ja nautimme musiikin ja kielellisen iloittelun ilotulituksesta. Samassa näytännössä oli mukana myöskin Kujerruksia-blogin Linnea siippansa kanssa ja väliaikakommenttien mukaan hauskaa oli heilläkin. Meillä pojat innostuivat niin, että ryhtyivät jo suunnittelemaan ensi kesäksi seuraavaa Vartiovuori-keikkaa.

Niin, ja näin ruoastakin bloggaavana pitää lisäpointsit antaa erityisesti myös väliaikatarjoilujen markkinoinnista. Kojun edessä kiemurteleva jono, kertoi selvää kieltä tuoksujen hyödyntämisen vaikutuksesta. Vähän ennen taukoa katsomoon hiljalleen kiemurrellut grillimakkaran tuoksu veti katsojat vastustamattomasti  väliajalla herkuttelemaan - meidätkin. Hyviä olivat.

Kuukauden teatteri-haasteeni siis etenee tasaista tahtia, vaan vielä on elokuun teatteri päättämättä. EHDOTUKSIA? 

Muita Kuukauden teatteri-postauksia voit lukea vaikka tästä 
Turun Kesäteatterin kotisivu täällä ja FB-sivu täällä -  vielä ehtii katsomaan. Esityksiä on 10.8. saakka. 

Aikaa on, mutta mahdollisuus puuttuu

Joku osaa ottaa lunkisti...

Lomalla on ihanaa, kun ehtii tekemään kaikenlaista. Kirjapinossakin on monta kirjaa... Niinpä niin, illuusio lomalla ehtimisestä oli minullakin ennen sen alkua. Nyt on menossa viimeinen viikko. Paljon olen ehtinyt tekemään, mutta lukeminen on kyllä jäänyt aika minimiin. Aikaa ehkä olisi, mutta mahdollisuus puuttuu. Yleensä käy näin:

Kaikki lapset ovat omissa puuhissaan. Tunti aikaa. Äiti istahtaa sohvalle ja avaa kirjan. Kolmannen sivun kohdalla kuuluu: "Äiti, tule leikkimään legoilla" - No, mikäs siinä. Leikkiminen on kivaa, enkä normiarkena pahemmin ehdi osallistumaan. Lisäksi neljävuotiaan huomio siirtyy aika nopeasti muihin juttuihin ja äiti palaa vaivihkaa kirjansa pariin. 

Kuluu viisi minuuttia. "Äiti, missä minun uimahousuni ovat?" "Kulta, ihan siellä, mihin laitoit ne kuivumaan" (eli kassissa edelleen.) Kymmenen minuutin tohinan jälkeen ne löytyvät, ne on pesty ja kaapista löytyivät puhtaat uimashortsit tilalle. Äitiä tarvittiin vain kolmessa kohdassa.

Kahdeksan sivua luettuna. Keskimmäinen saatu kavereiden kanssa ovesta ulos suuntanaan uimaranta. Esikoinen tulee tiedustelemaan mahdollisuutta saada kuljetusta Magic-korttiostoksille. Ei tänään. Aikaa jäljellä vartin verran ennen kuin pitäisi kai laittaa ruoka alkuun... 

Puolet vartista on kulunut, kun kuuluu kamalaa huutoa. Isoveli ja pikkuveli karjuvat kilpaa. Riita pikkuveljen mukaan eksyneestä kortista, jota kumpikin väittää omakseen. Äiti nousee, pistää kirjan kiinni ja lähtee sovittelemaan, laittamaan ruokaa, komentamaan keskimmäisen kotiin ja pistämään uimahousunsa tällä kertaa kuivumaan, leikkii vähän lisää, ruokkii pesueensa ja lähtee hiekkalaatikolle. Saisikohan siellä hetkeksi istahdettua penkille kuuntelemaan äänikirjaa? 

Jep,jep - lomalla muuta olekaan kuin aikaa. Harmi vaan, ettei sitä riitä lukemiseen. 

p.s. tämän kirjoittamisen aikana ei kuulunut "äiti" kuin kaksi kertaa ja "pyyhkimään" kerran. 

Vielä on kesää jäljellä...

Vielä on kesää jäljellä

Vaikka sade lyttäsikin upean syyshortensiamme... ehkä se siitä vielä nousee (?)

Ainakin toivomme vielä aurinkoa, jotta tomaatit punastuisivat

Vaan miten mahtaa käydä chilien ?