12.8.2017

Nuivalla tuulella : Jääkaksoset

Minä olen viime aikoina ollut kamalan kriittisellä tuulella. Tuntuu, ettei oikein mikään kirja saa armoa silmissäni, eikä innostusta sydämeen. Nytkin luin dekkarin, jota on kehuttu siellä ja täällä, mutta minusta se oli lähinnä sekava ja lievästi ahdistava.

S.L.Tremayne : Jääkaksoset 
HelMet Ellibs ekirjalaina

On pienet kaksostytöt ja heidän onnelliset vanhempansa. Sitten toinen kaksosista kuolee ja idylli särkyy, vai olikohan sitä koskaan ollutkaan. Vanhemmat muuttavat jäljelle jäänen kaksosen kanssa ränsistyneeseen taloon majakkasaareen Skotlannin perukoilla. Tarkoituksena on aloittaa uusi elämä.

No jaa, sitten aletaan ihmettelemään, kumpi kaksosista oikeastaan kuoli. Mielet vääntyvät entistä enemmän kieroon ja solmuja availlaan yliluonnollisen avustuksella - vai onkohan kyseessä sittenkin vain sairaan psyyken kuvitelmat ?

Vanhemmat osoittautuvat aikalailla rikkinäisiksi ja lapsi tietysti kärsii. Hämärät tapahtumat seuraavat toisiaan ja tunnelma muuttuu ahdistavammaksi.

Onhan tämä sinänsä taitavasti kirjoitettu ja lukijaa pyöritellään loppuun saakka epävarmuudessa. Minulla tämä nyt vain joko ei sopinut lukuhetkeen tai sitten en vain jaksanut pysyä pyörityksessä mukana. Kohtaukset tuntuivat seuraavan toisiaan vähän turhankin tiiviisti ja hypeltiin tunnelmasta, ihmisistä ja tapahtumasta toiseen. Välillä tipahdin ihan kokonaan siitäkin, kuka milloinkin oli äänessä.

Joku jossain sanoi tätä pelottavaksi. Minä koin tunnelmanluonnin vähän keinotekoiseksi. Monessa kohtaa vain jätettiin asioita sanomatta ahdistuksen lisäämiseksi, mutta minun rationalistista mieltäni tuo ehkä lähinnä lievästi ärsytti.

Sinänsähän aihe kaksosista on mielenkiintoista. Millainen on identtisen kaksosen identiteetti? Miten paljon on sisaruksilla yhteistä ja mikä on omaa? Kadottaako kaksonen osan itsestään toisen hävitessä viereltä vai voiko kyse olla ympäristön odotusten vaikutuksesta lapsen mieleen? Näillä elementeillä kirjassa leikitään.

Ehkä olen vain edelleen herkkä perhetarinoille, eikä lapsen kuolemaa kuvaava kirja kertakaikkiaan vain sovi lukulistalleni. Ehkä vika on vähän hyppelehtivässä lukutavassani ajanpuutteen vuoksi, mutta en oikein päässyt sisälle tarinaan. En samaistunut kumpaankaan vanhempaan ja tarinankin luin loppuun lähinnä sen takia, että halusin tietää ratkaisun - eli olin kuitenkin tarpeeksi kiinnostunut tarinasta ollakseni utelias.

Ei siis ihan kokonaan huono kirja, mutta minulle ainakin lukuhetkenään vääränlainen.

10 kommenttia:

  1. Mä harkitsin tuon lukemista, mutta 3-vuotiaan lapsen äitinä mietityttää aina tällaiset aiheet. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin olen vähän varovainen lapsijuttujen osalta vaikka kuopuskin on jo 6. Tuntuu, että nykyään dekkareissa lapsiuhrit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja siksi kai luenkin nykydekkareita suhteellisen harvoin.
      Tässäkin taisi ahdistus syntyä nimenomaan lapsen tilanteesta, mutta ei tämä silti ollut pahimmasta päästä.

      Poista
  2. Minulla on kaksospojat, joten kaksosista kertovat kirjat kiinnostavat.Tämä ei kuitenkaan kauheasti sytyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, minä en varmaan olisi tuota edes halunnut lukea, jos itselläni olisi kaksoset. Olisin saanut itseni ahdistumaan kirjan tasosta huolimatta.

      Poista
  3. Minä jaksoin lukea tätä noin puoleen väliin, ja sitten into hiipui. Selailin sitten loppusivuja ja totesin, että jaahas, näin tämä päättyy ja kirja oli minun osaltani siinä. :) En siis syttynyt tällä minäkään, ja pelottava tämä nyt ei ainakaan ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän minulla oli sellainen mielikuva, että tätä oli kauheasti kehuttu ? Tuntuu meitä nuivasti suhtautuvia olevan useampiakin :-)

      Poista
  4. Minäkään en suuremmin ihastunut tähän. En enää muista mitä bloggasin, mutta vahvimpana muistiin on jäänyt tekstin nahkeus. Yleensähän tällaisten jännäreiden pitäisi olla hyvin vetäviä ja koukuttavia, mutta minusta tämä ei oikein lähtenyt käyntiin missään vaiheessa. Kyllä minua välillä jännitti, mutta vielä enemmän ärsytti se, kuinka vanhemmat eivät vaivautuneet puhumaan melkeinpä mistään ja lapsi raukka oli jotenkin ihan yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aika töksähtelevää juonenkuljetusta ja tekstiä.
      Tämä voisi myös toimia varoituksena kommunikoinnin puutteen vaikutuksista.

      Poista
  5. Tarina on sellainen, että en tiedä haluaisinko siksikään tätä lukea. Sinä luet niin paljon, että aina ei voikaan tulla kohdalle vaan hyviä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, vaikka aika hyvin on alkuvuonna osunut pääasiassa mahtavan hyviä luettavaksi. Tähän ei kannata tuhlata aikaa, kun parempaakin on tarjolla.
      Tällä hetkellä luen yhtä, joka on aivan mahtava! Ihan eri genreäkin tosin mutta tulossa hehkutusta...

      Poista