Kesävakkari Hemingway

Kuvankin varastin aiemmasta postauksesta

Ernest Hemingway: Käärme paratiisissa
Omasta hyllystä

Minä en ole noin yleisesti ottaen mikään Hemingway-fani, mutta tämän luen yhä uudelleen ja uudelleen eli käytännössä joka kesä. Blogannut en yllättäen siitä ole vielä kuin kerran.

Ennen kuin luen tuota edellistä kirjoitustani niin mietin hetken, mikä kirjassa niin viehättää nykyistä minääni. Kyllä se on se, vapauden illuusio. Tarinan päähenkilö kulkee vaimonsa kanssa Etelä-Ranskan ja Espanjan seuduille asuen milloin hotellissa, milloin vuokratussa talossa. Päivät koostuvat kirjoittamisesta, uimisesta, ruskettumisesta - rytmittyvät aterioilla, siestalla ja paikkakunnan tunnelman mukaan vaihtuvilla drinkeillä. Kukapa sitä ei tuollaisesta elämästä olisi joskus unelmoinut? Minä ainakin olen, tosin vähän pienemmällä drinkkimäärällä kiitos.

Tunnelma ja maisemat siis vievät lukijan suoraan lomalle, mutta ei se siihen lopu. Hemingway kirjoittaa taitavasti. Se ei yllättäne ketään. Minua usein häiritsevän lievän toivottomuuden sijaan vain tällä kertaa hänen tarinassaan on sen traagisistakin käänteistä huolimatta toiveikas perusvire. Se kannattaa loppuun saakka.

David Bourne on nuori kirjailija, joka on häämatkalla kauniin nuorikkonsa kanssa. Eroottiset leikit vievät pariskuntaa yhä kauemmas alkuasetelmasta, kunnes paluuta entiseen ei enää ole. Älkääkä nyt sitten vain sekoittako Hemingwayn eroottisuutta nykykirjallisuuden kohukirjoihin. Tämä on sellaista hienovaraista, vihjailevaa ja aikansa asenteiden mukaista. Perversiotkin ovat nykymittapuulla kuitenkin aika kilttejä. Minä arvostan myös sitä, että tärkeää ei olekaan lopulta seksuaalisuus, vaan sen aiheuttamat muutokset ihmisen perusolemuksessa ja henkilöhahmojen välisissä suhteissa.

Lukukokemukseeni tietysti vaikuttaa jo sekin, että olen kirjan tarinan lukenut niin monta kertaa (varmaan lähemmäs 25) Voihan olla, että mielessäni siihen sekoittuvat jo kaikki ne omat kesät, jolloin kirjan olen lukenut. Silti, tämä on kaikkiaan aivan ihana kesäkirja, joka ei kuitenkaan ole niin kevyt, etteikö se joka kerta herättäisi uusia ajatuksia. Vai ovatkohan ne uusia? Pitääkin lukea nyt tuo aiempi kirjoitus ja katsoa, onko mikään muuttunut.