Ruokapyramidihuijaus eli oman järjen käyttö sallittu

Susanna Kovanen, Harri Lapinoja : Ruokapyramidihuijaus
Luettavaksi ja blogattavaksi Atenalta 

Ruokapyramidihuijaus on kirja, jonka luulisi houkuttavan lukemaan kaikkia vähänkään ruoasta ja terveydestä kiinnostuneita.
Kaikkihan me olemme kuulleet ruokapyramidista ja lautasmallista, vaan moniko tietää, miten kyseiset mallit on aikoinaan kehitetty ? Ymmärrämmekö laisinkaan, miten meihin vaikutetaan ? Monet itsestäänselvinä pitämämme ravinto-ohjeet muuttuvat vähemmän seurattaviksi, kun kuulee niiden määrityksen taustat.

Kovanen ja Lapinoja valottavat yleisimpiä ohjeistuksia kuvaten "myyttien" synnyn ja taustat. Osansa saavat niin maito terveysjuomana, kuidut kuin kalorimallikin sekä muutama muu jokaisen tuntema hokema. Kirjoittajien ote on mukavan raikas. Minä vierastan fanaattisuutta ihan kaikessa eikä siihen sorruta tässä kirjassa missään kohtaa. Tekijöiden mielipide tulee selväksi, mutta asioissa ymmärretään olevan monta puolta. Luomua ja tehotuotantoa ei aseteta vastakkain hyvän ja pahan ikuisen taistelun symboleiksi, vaan todetaan kummallakin olevan puolensa ja parantamisen varaa molemmissa.

Kirjassa on myös hurja lähdeviitelista. Kunnioitettavan määrä materiaalia on kahlattu läpi kirjaa varten. Se myös näkyy kirjan kirjoitustyylissä, joka on välillä ehkä hieman raskassoutuista tällaiseen laajemmalle yleisölle tarkoitettuun tietokirjaan. Toisaalta lähteiden määrä ja ehkä hieman kliininenkin kirjoitusote luovat myös uskottavuutta. En itse tiedä tarpeeksi pystyäkseni arvioimaan lähteiden tasoa, mutta enpä tiedä onko se niin tarpeenkaan. Tämän kirjan ansiot kun ovat mielestäni muualla kuin tarkan nippelitiedon opettelussa.

Minusta parasta kirjassa oli sen pysäyttävyys. Tarttumalla tuttuihin ja hyvin suomalaisiin määrityksiin kirja pakottaa tarkastamaan omaakin ajatteluaan. Olen aina ollut "kohtuus kaikessa" - ihminen. En ole hurahtanut ruokaismeihin oikein koskaan. Pyrin ostamaan ruokaa mahdollisimman ekologisesti ja varsinkin eläinten hyvinvointia ajatellen (mahdollisuuksien mukaan), mutta ehkä enemmänkin parhaan maun perässä kuin varsinaisesta ideologiasta. Kaikesta tästä "kuvitellusta valveutuneisuudesta" huolimatta huomasin kirjaa lukiessani nielleeni muutaman "myytin" ihan pureskelematta. Kyllä, tuputan lapsilleni maitoa. Lasken satunnaisesti kaloreita, kun farkut kiristävät ja kuvittelen suomalaisen maatalouden olevan puhdasta (tai no, ainakin puhtaampaa kuin monessa muussa maassa).

Ruokapyramidihuijaus loksautti ainakin minun päässäni muutamat palat paikalleen ja luukkuja auki. En tiedä muuttaako kirja varsinaisesti mitenkään radikaalisti omaa tekemistäni, mutta ainakin koen vapauttavana kirjan antaman luvan ajatella itse ja päättää omat syömiseni ihan sen perusteella, mikä saa minut voimaan hyvin - ei siksi, että joku jossain sanoo tietävänsä ainoan oikean vastauksen.

Kaikkiaan siis mielenkiintoinen kirja, joka herättänee mielenkiintoista keskustelua.
Tänään menen illalla kuuntelemaan yhtä keskustelunaloitusta eli tänne.

Luettavaksi ja blogattavaksi Atenalta