4.2.2014

Laatudekkari - Marko Kilpi : Kuolematon

Marko Kilpi : Kuolematon
Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta 

Minä lykkäsin tämän kirjan lukemista. Siinä tehdään lapsille pahaa ja minä välttelen sellaisia kirjoja. Olen vältellyt siitä saakka, kun nuorimmainen syntyi. Hyvä kuitenkin, että kirja tuli luettua. Joko herkkyyteni on pojan kasvaessa pienenemässä tai sitten Kilpi osaa kirjoittaa vaikeista asioista tavalla, joka ei ahdista. Veikkaan vähän molempia.

Kuolematon on ensimmäinen lukemani Kilven kirja, mutta ei varmastikaan viimeinen. Tarina on eheä kokonaisuus, jossa viimeisetkin langanpätkät solmitaan siististi yhteen. Perinteiseen dekkaritapaan myös erilliset tarinat liittyvät yllättävällä tavalla toisiinsa, mutta tässä kirjassa ei uskottavuus kärsi siitä piirun vertaa. Lukija nielee kaikki koukut tyytyväisenä.

Pidin myös kirjan sankareista, jotka ovat aika kaukana kiiltävähaarniskaisista ritareista. Silti heistä huokuu vastuuntuntoisuus ja halu tehdä hyvää. Välillä vain pienen ihmisen voimat eivät riitäkään maailman suurta pahaa vastaan. Vanhempi konstaapeli Olli Repo taistelee omien demoniensa ja yksityiselämänsä ongelmien kanssa ja hänen työparinsa Elias Kaski taas koittaa saada edellisen työalansa painajaismaisia tilanteita pois mielestään. Molemmat tekevät parhaansa.

Olen lukenut muidenkin pitävän Kilven realistisesta otteesta dekkarikirjoituksessa. Hän ei mässäile väkivallalla. Vaikka pahaa tapahtuu, kirjassa nousevat tärkeämmäksi ihmisten väliset suhteet, syyt tapahtumille, ja myöskin poliisien jaksaminen. Kun viettää päivänsä pelkästään kauheiden tilanteiden ja väkivaltaisten tapahtumien parissa, jossain kohtaa se alkaa syödä miestä. Kilpi selvästi tietää, mistä puhuu kuvatessaan poliisien arkea. Ei hän turhaan ole itsekin vanhempi konstaapeli.

Kuolematon käsittelee vaikeita teemoja lapsuuden traumojen vaikutuksesta aikuiselämään sekä lasten pahoinpitelystä. Kirja ei kuitenkaan ole vaikea luettava ja viimeinen sivu tulee vastaan yllättävän nopeasti. Ajatuksia se silti herättää, eikä vähiten kunnioitusta poliisien vaikeasta työstä selviytymistä kohtaa.

Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta


2 kommenttia:

  1. Pitääpä pitää Kilpi mielessä, tässä uudelleenpuhjenneessa dekkari-innostuksessani!

    VastaaPoista
  2. Kannattaa - oli oikeasti laadukas ja luettava vaikka vähän herkemmällekin.

    VastaaPoista