Äänikirjakoukussa - Stieg Larsson : Miehet, jotka vihaavat naisia

Stieg Larsson : Miehet, jotka vihaavat naisia
äänikirja : lukijana Kari Ketonen
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Miksi siivoaminen ja silittäminen on nykyään kivaa? Miksi ei yhtään harmita, vaikka ruokaa varten pitäisi pilkkoa enemmänkin kasviksia ja juureksia? Miksi julkisilla paikasta toiseen siirtyminen on nyt hupia? No, siksi kun on äänikirjat! Minä olen äänikirjakoukussa. Vielä kun keksisi, miten voisi hyvin tiskata samalla... Nyt veden kohina vähän häiritsee ja märät kädet hirvittävät.

Viimeisimpänä olen kuunnellut Stieg Larssonin Millenium-sarjan ensimmäisen osan eli  "Miehet,jotka vihaavat naisia". Jo vuosia sarja on ollut lukulistallani. Jostain syystä kirjat vain eivät ole tulleet sopivasti missään vastaan ja ylenmääräinen kohkaus vähän harmitti. Sitä paitsi, minä kuvittelin kirjan jotenkin ihan toisenlaiseksi. Odotin sellaista kansainvälisen suurrikollisuuden kuvausta, joka veisi ajatukset enemmänkin James Bondin touhuihin kuin kotoiseen Ruotsiin. En tiedä, mistä tuollainen ennakko-odotus oikein on päässyt syntymään, mutta yllätyin mieluisasti.

Tarina kertoo taloustoimittaja Mikael Blomqvistin ongelmista lavastetun jutun parissa. Jutun mentyä oikeuteen, on edessä nopea alamäki. Sitten hänelle tarjotaan tilaisuutta ryhtyä tutkimaan teollisuusmagnaatti Vagnerin sukua kronikan kirjoitusta varten. Todellinen tavoite on kuitenkin selvittää vuonna 66 kadonneen Harriet Vagnerin kohtalo. Pian Mikael huomaa tarvitsevansa tutkimukseen lisäapua ja palkkaa assistentikseen Lisbet Salanderin, sosiaalisilta taidoiltaan vajavaisen, mutta tutkijana ylivomaisen nuoren naisen. Yhdessä he kokoavat palapeliä ja muodostuva kuva on karmeampi kuin kukaan osasi kuvitella.

Toki kirjassa on linkkejä kansainväliseen rikollisuuteen, mutta pääasiana ovat kuitenkin Vagnerin suvun ihmiset ja tapahtumat. Juoni on aika perinteinen, mutta sen eri haarat limittyvät sopivasti ja tarina pysyy hyvin kasassa. Rytmiltään kirja on aika verkkainen. Odotin enemmän suuntaan ja toiseen kohkaamista, mutta välillä tuntui, ettei tapahtunut yhtään mitään. Se on sekä hyvä, että huono asia. Kuunneltuina hitaus ja tarkat kuvaukset välillä kyllästyttivät, mutta toisaalta hitaus tuo ihan oman tunnelmansa. Lisäksi aika monisärmäisessä tarinassa on helpompi pysyä kärryillä, kun ei mennä ihan vauhkona.

Henkilöhahmoina Mikael Blomqvist on sympaattinen ritari valkoisessa haarniskassaan, välillä vähän ärsyttävyyteen saakka. Lisbet Salander taas on vastapainona hyvinkin epätodennäköinen kumppani moraaliselle reportterille, mutta onhan hän mielenkiintoinen hahmo. Muutkin kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia ja pääsevät vähän yllättämäänkin tarinan edetessä.

Juonesta ei nyt tässä viitsi kertoa sen enempää, jos jollain nyt on tämä vielä lukematta. Todettakoon vain, että onneksi en ole syntynyt rikkaaseen teollisuussukuun. Miljöökuvauksena oli mielenkiintoista lukea Ruotsista. Se tuntui jotenkin niin tutulta ja sitten ei kuitenkaan. Siinä tuli suomalaislukijalle varmaan ihan oma fiiliksensä - vaikka niinhän se tietysti tulee melkein aina skandidekkareita lukiessa.

Kaikkiaan hyvin tehty ja erittäin kuunneltava tarina - kaikki 19 tuntia. Silti en ehkä ihan ymmärtänyt, mistä se hurja hypetys silloin kirjan ilmestymisaikana oikein johtui. On niitä muitakin hyviä dekkareita. Ehkä kirjassa kuvattu teknologian hyödyntämien ja hakkerointi oli silloin vuosituhannen vaihteessa jotenkin vielä suhteellisen uutta ?

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta