Ihan väkisin jäi mieleen soimaan se vanha lastenlaulu : "Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...". Meillä nimittäin oikeasti oli tosi mukavaa. Gummerus järjesti kirjabloggaajille mahdollisuuden viettää iltahetki Milja Kauniston kanssa yhdessä herkutellen ja Miljan kirjoista (Synnintekijä, Kalmantanssi) keskustellen.
Keskustelu velloi illan aikana vanhaleneista (pitkät kalsarit muusikkopiireissä - opin senkin) keskiaikaisen naiskäsityksen ja kirppujen kautta haasteisiin ranskalaiseen pikkukylään sopeutumisessa. Milja on sympaattinen tarinaniskijä, jolta eivät jutut lopu kesken.
Oli mielenkiintoista kuulla, miten kirjailijan nykyinen asuinpaikka Villecomtalin kylässä vaikuttaa kirjailijan tuotoksiin. Entinen noviisien asuinpaikka, luostarikoulu, ei ehkä ole nykyaikaisilta mukavuuksiltaan kaikken modernein, mutta mitä siitä, kun kellarista alkaa salakäytävä linnaan ja seinästä löytyy mielikuvitusta kutkuttavia aukkoja. Olisikohan seinään juuri siihen kohtaa joskus muurattu joku uskoton naisihminen ? Kylää ympäröivät mahtavat vuoristomaisemat taas toistuvat yhtä mahtavina Synnintekijässä ja vilahtavat myös Kalmantanssin miljöövalikoimassa.
Myös sattumalta kohdatuilla ihmisillä on ollut vaikutusta tarinan syntyyn. Olavi Maununpoika ilmaantui Miljan ajatuksiin kysyttäessä tiesikö hän Sorbonnessa olleen keskiaikaikana Suomalainen rehtori. No ei tiennyt (en minäkään) vaan ryhtyi sitten ottamaan miehestä selvää. Tarinan aiheita voi löytyä niinkin proosallisessa paikassa kuin hammaslääkärin tuolissa - varsinkin, jos hammaslääkäri sattuu olemaan naimissa historioitsijan kanssa ja kertoo siinä purukalustoa viilatessaan mielenkiintoisista teorioista. Niin kuin nyt vaikka historiantutkimusen esittämistä eri olettamuksista liittyen Jeanne D'Arcin sukupuoleen.
Ihan pelkkien satunnaisten kohtaamisten varaan ei sentään historiallisia romaaneja kirjoiteta. Milja on käynyt läpi hurjat määrät vanhaa dokumentaatiota kirkkohistoriasta, teologisista teorioista ja kaikesta mahdollisesta keskiaikaan liittyvästä. Hattua täytyy nostaa varsinkin latinan- tai vanhojen ranskankielisten tekstien läpi kahlaamiselle. Kaikkea ei tietenkään kirjoituksista edes löydy tai sitten löytyy samasta jutusta montakin versiota, mutta siitähän se kirjailijan työ sitten varsinaisesti vasta alkaakin. Aukot voi täyttää oman mielikuvituksen tuottamilla fiktiivisillä tapahtumilla ja Synnintekijässä ja Kalmantanssissa kirjailija on onnistunut "historianluonnissaan" hyvin uskottavasti.
Bloggaajat kysyivät myös Olavi Maununpojan kehityskaaresta. Naiivi ja levoton nuorukainen kun on Kalmantansissa jo pikkuisen järkiintynyt ja seestymään päin. Kovin vanhaksi hän ei kuulemma kuitenkaan kolmannessakaan osassa vielä ehdi. Juonessa taitaa olla luvassa myös jänniä tapahtumia aikaisempien osien tapaan. Milja sanoi jättäneensä Suomeen lähtiessään miehen hyvinkin kiperään paikkaan. Jäämme odottamaan tietoa siitä, miten kirjailija sankarinsa pelastaa. Toivottavasti kirjoittaminen etenee vauhdilla ja saamme Olavi Maununpojan tarinan jatkoa pian luettavaksemme.
Vilkkaan keskustelun lomassa ehdimme tietysti maistelemaan myös pöydältä löytyviä herkkuja. Mitä ilmeisemmin Kalevankadulta löytyy vierailun arvoinen kahvila. Kuppi&Muffinin täytetyt leivät olivat nimittäin herkullisia ja muffinssit veivät kielen mennessään.
 |
| Kiitokset Gummerukselle mukavan illan järjestämisestä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti