Chimamanda Adichie : Kotiinpalaajat

Chimamanda Adichie : Kotiinpalaajat (suom.
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

No niin, nyt tästä pitäisi kirjoittaa vielä yksi blogikirjoitus kaikkien aikaisempien lisäksi. Chimamanda Adichien Kotiinpalaajat on herättänyt huomiota bloggaajien keskuudessa kahdesta syystä. Ensinnäkin, kirjasta on löytynyt virheitä bloggausterminologian osalta. Hoidetaan tämä kohta nyt heti alta pois. Kyllä, minäkin bongasin yhden - ihan yrittämättä. Lukijoiden kommentit oli muuttunut yhdessä kohtaa lukijoiden postauksiksi. Oikeastihan postaukset ovat näitä bloggaajien kirjoituksia, joita te lukijat sitten kommentoitte.

Kun tuosta nyt on päästy niin voidaan todeta se toinen syy blogisavuihin. Kirja on hyvä. Siis se on ihan oikeasti hyvä. Adichie kertoo vähän samoista teemoista kuin Marie Ndiaye (Kolme vahvaa naista) eli siirtolaisuuden syistä ja ongelmista, mutta kuitenkin eri sävyillä ja tunnelmilla. Ndiayen kurjuus ja jonkinlainen pateettinen passiivisuus ja kohtalonusko sai minut vähän vieraantumaan. Hänen kirjassaan vahvuus on kykyä sulkeutua itseensä ja jättää maailma pyörimään ulkopuolelle. Adichie taas kirjoittaa vaikeista asioista jotenkin helposti ja keveästi. Hänen päähenkilönsä toimivat ja tekevät päätöksiä. Lisäksi he osaavat nauraa, myös itselleen.

Toki myönnän, että Adichien siirtolaisten lähtökohdat ovat erilaiset kuin Ndiayen, heillä ei työntävänä tekijänä ole välttämättä elämän mahdottomuus, vaan enemmänkin halu parempaan. Myös lukija pääsee helpommalla - päähenkilöillä kun on elämässään vaihtoehtoja, joista yhtenä paluu kotiin, ja kotiinpaluustahan kirja kertookin.

Ennen kaikkea muuta kirja on kuitenkin tarina rakkaudesta. Ifemelu ja Obinze tapaavat teini-ikäisinä ja heistä tulee nopeasti erottamattomat. Nigeriassa ei kuitenkaan tunnu olevan nuorille tarjolla mitään. Kaikki unelmoivat lähtemisestä, viisumin saamisesta johonkin länsimaahan. Ifemeluakin onnistaa ja hän lähtee stipendin avulla opiskelemaan Amerikkaan. Obinzekin päätyy Isoon Britanniaan, tosin vähän toisenlaisin perustein.

Kotiinpalaajat kuvaa Ifemelun ja Obinzen selviytymistä poissa kotoa. Heidän tarinansa kertovat vaikeuksista, joita vieraalla maalla elämäänsä rakentava siirtolainen kohtaa. Ennakkoluulot, hyväksikäyttö, taloudelliset haasteeet ja vaatimukset muuttua joksikin muuksi aina riippuen keskustelutoverin näkemyksistä tekevät vaikeaksi tunnistaa oma itsensä. Ifemelu ja Obinze joutuvat kumpikin tahollaan miettimään, keitä oikein ovat ja mitä he ovat valmiita tekemään uuden elämän edestä. Adichie kirjoittaa ehkä tyyliltään kepeästi, mutta kirjan aiheet ovat kipeitä ja pistävät lukijan miettimään.

Ifemelu ja Obinze kohtaavat lopulta uudestaan Nigeriassa, jonne kumpikin on omista syistään palannut. Maa on kuitenkin muuttunut, ystävät tulleet erilaisiksi ja kotiinpalaajat kantavat mukanaan noita kaikkia vuosia muilla mailla. Ifemelu ja Obinze joutuvat pohtimaan löytyykö tulevaisuus kuitenkaan menneisyydestä.

Minä pidin kirjasta, jos ei vielä tullut selkeästi sanottua. Pidin tarinasta. Pidin se tavasta osoittaa epäkohtia ja kertoa kipeistäkin kokemuksista menettämätä rahtuakaan keveydestä ja uskosta tulevaisuuteen.  Surkeudessa ei tarvitse rypeä, vaikka haluaakin työntää muutosta eteenpäin ja paljon on Adichien maailmassa vielä parannettavaa. Pidin myös Ifemelun blogikirjoitusten pätkistä lukujen lopuissa - ne toivat hyvin hänen näkökulmaansa esille ja täydensivät tarinaa. Tosin blogin nopea suosio sai bloggaajan vähän hymähtelemään. Ei se nyt kai ihan noin helposti tapahdu.