Voin ja perunalumen ylistystä

Vuosien ajan kuulin itselleni kerrottavan, että parhaan muusin saa käyttämällä perunalumisurvinta. Vihdoin ja viimein sellainen tuli hankittua isännän gnoccheja silmällä pitäen. Tunnustimme vehkeen edut samantien, mutta todella siihen rakastuimme tehtyämme perunamuusia. Oi, sitä keveyttä ja pehmeyttä, jonka sai aikaan niin helposti.

Jos perheessä on vähänkään muusin ja gnocchien ystäviä niin perunalumipuristin on ihan ehdoton hankinta. Sillä saa ylimääräisen veden heti alkuun puristettua pois ja perunasta tulee sellaista ihanan "höhhöä".  Sen tosin huomasin, että perunalumen puristamisella voi korvata yhden kuntosalikerran. Vaatii meinaan vähän voimia. Minä ulkoistin isännälle. Kävi nopeammin.

Keveys tietysti ei ole se kuvaavin termi, kun kertoo toisesta keinosta nostaa muusi ihan uusiin sfääreihin. Tarkoitan tietysti voita. Minusta kunnon perunamuusi on hyvin suolattu, kuumalla maidolla ja voisulalla sekoitettu ja päälle tietysti kuuluu asetella vielä nokare sulamaan. Lautaselle pitää saada aikaiseksi sellainen kullankeltainen liemi, johon muusihaarukallisia voi kastaa.

Seuraksi voi sitten lisätä vaikka muutaman tunnin hautunutta Osso Buccoa ja parmesaanilla höystettyä maa-artisokkamuusia (joka muuten ei onnistu perunalumivehkeellä - tulipa sekin testattua).

Syksyn lohdullisin annos on siinä. Kuka tässä viitsii kaloreita laskea ?