Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Rakastuin Elenaan, jonka äänikirja-aalloilla koin jotain kaunista ja liikuttavaa. Odotin samaa myös Haahtelan uusimmalta. Tarina itsessään sisältää kaikki ihastuksen ainekset, aikajanan 1800-luvun lopusta nykypäivään, matkan Euroopan sydämestä Aasiaan, yhden irrallisen elämän tarinan. Viimeksimainitusta tosin taitaa löytyä myös tämän tarinan haaste minun osaltani.
Päähenkilö on eräänlaista päiväkirjaa kirjoittava mies tai sarja kirjeitähän lopputuloksena taitaa enemmänkin olla. Alussa vastaanottaja on kadotettu rakas, myöhemmin epämääräisempi hahmo tai ehkä päiväkirja itsessään. Mies kulkee ajassa ja maissa paikasta toiseen, häpeän takia kotoa karkoitettuna, ylpeydestä(kö?) poissa pysyvänä. Minä en oikein jaksanut sitä surkeutta. Ihan vaan saattumalta miehestä tulee toimittaja ja kaiketi vielä ihan hyvä sellainen. Ihan vain sattumalta hän on keskellä maailman polttavia tapahtumia, mutta mikään ei oikein kosketa. Ei siis koskettanut minuakaan.
Haahtelan kirjojen päähenkilöitä tuntuu leimaavan tietynlainen irrallisuus. Elenassakin mietin puolessavälissä, millaisesta hyypiöstä oikein onkaan kyse. Lopussa tarina kuitenkin kääntyi vähän päälaelleen ja lopputuloksena oli jotain kaunista ja kirkasta. Tästä tarinasta en saanut samanlaista elämystä.
Kuitenkin kirja on kirjoitettu taitavasti. Nautin tunnelmien muutoksesta ajan ja paikan vaihtuessa. Kieli on kaunista ja heijastaa jotenkin jännästi kunkin kuvattavan ajan tyyliä. Miljöö on kussakin osassa kiinnostava ja heijastuu kuvatuista ihmisistä. Arvostan Haahtelan kykyä tuoda lukija keskelle kertojan mieltä. Sitä voi vain antaa tekstin viedä.
Pidin siis kirjasta. Tunnistan kirjoittajan taitavuuden ja tarinan kauneuden kauheudessa (sillä kauheita asioitahan siinä myös tapahtuu). En vain tällä kertaa kokenut tätä ihan omakseni.
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti