Hannu Raittila : Terminaali
Oma ostos Punainen planeetta - antikvariaatista
Tämä kirja oli minulla kesken melkein kuukauden ajan. Sitten julkaistiin lista tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista ja totesin, että kaipa se pitää lukea loppuun. Tämä taitaakin olla eernsimmäinen vuosi, jolloin olen edes aloittanut jotakin kyseiseltä listalta löytyvää kirjaa... Ennätykset paukkuvat ja paukkuvat pian lisää, sillä olen parhaillaan lukemassa jo toista samaisen listan opusta.
Miksi minä sitten jäin niin pitkäksi aikaa jumiin ? Lähinnä varmaan siksi, että tuli niin paljon kaikenlaista muuta. Oli kirjamessuja ja niihin liittyvien kirjailijoiden kirjoja luettavana ja työkiireitä. Toisaalta myös tarina veti minut tosissaan imuunsa vasta niiden ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Siihen saakka valmisteltiin.
Laura ja Lara ovat olleet ystäviä lapsista asti. Toisen äiti on harhainen sekakäyttäjä, toisen taas haluaa osoittaa rakkauttaan lapseen antamalla tämän itsenäistyä ja kulkea maailmalla yksinään. Tytöt päätyvät seikkailemaan lentokentältä toiselle ympäri maailmaa. Sitten tapahtuu jotain ja he eroavat vuosien yhteisen vaelluksen jälkeen.
Sitten Laura katoaa. Hänen katoamisensa tuo yhteen ihmiset, jotka eivät ole puhuneet keskenään yli kymmeneen vuoteen. Tarinaa kertovat vuorotellen Lara, Lauran isä Johan ja äiti Pirjo. Välillä saamme lukea Lauran päiväkirjamerkintöjä vuosien varrelta. Samalla, kun mennään eteenpäin Lauraa etsien, katsotaan taaksepäin kaiken alkuun. Tarina kehkeytyy vähitellen auki aina vakoojaleffamaiseen loppuun saakka.
Olen aiemmin lukent Raittilalta kirjat Atlantis ja Pamisoksen purkaus. Pidin niistä juuri sen saman sekavuuden ansiosta kuin mitä Terminaalissa vähän vierastin. Terminaalin teemoiksi voidaan helposti käsittää vaikka Palestiinan poliittinen tilanne, ihmisten vierautuminen toisistaan, hylätyn lapsen elämänrakennus, lastenkasvatuksen periaatteet, lentoturvallisuuden todellisuus... Siinä on minullekin jo vähän liikaa kaikkea.
Onhan Raittila taitava kirjoittaja. Huolimatta näkökulman muutoksista ja lukuisista teemoista, tarina pysyi kasassa. Juoni kulki eteenpäin vaikka jopa tyylisuunnissa vaihdeltiin ihmissuhderomaanista matkakirjan kautta vakoojajännäriin. Tosin olisin odottanut tarinan tapahtumien rytmityksen vaihtelevan tyylin mukaisesti. Nyt jotenkin mentiin tasatahtiin halki kaikkien sivujen.
Yhtä kaikki, Finlandia ehdokkuus on tälle kirjalle tosiasia. Eikä minua mitenkään harmita, että tulin sen lukeneeksi loppuun alun jumituksesta huolimatta. Mielenkiintoinen kirja.
Terminaalista ovat bloganneet myös Morre ja Kirjakaapin kummitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti