15.11.2013

LIz Williams : Aavekauppiaan tytär



Liz Williams : Aavekauppiaan tytär
Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Tällä kertaa vuorossa olisi yliluonnollista dekkaria Kiinaan sijoitettuna. Nuoria, viattomia tyttöjä on kuollut, mutta heidän aaveensa eivät päädykään taivaaseen vaan jäävät välialueelle harhailemaan tai katovat helvetin bordelleihin. Komisario Chen saa tapauksen tutkittavakseen ja päätyy seikkailemaan yhdessä helvetin siveyspoliisin demonikomisarion kanssa. Jäljet johtavat  poliittiseen eliittiin, jossa valtataistelu raivoaa ja pyritään horjuttamaan maailmojen tasapainoa. .

Jäykkä ja omanarvontunnossaan vähän tärkeilevä taivasorganisaatio, tunteilevia demoneja syytävä ja virastojen byrokratiaan hukkuva helvetti ja välissä maa muodostavat toisaalta tutun ja toisaalta uudenlaisen kokonaisuuden. Helvetin asukkien tehtävä ja tavoitteet on tuottaa maan ihmisille tuskaa ja hankaluuksia. Siksi siellä on kulkutautien virasto, sodan virasto ja monia muita perinteisiä vitsauksia tuottavia virkamieskoneistoja. Kuulostaa nykyihmiselle sopivalta helvetiltä. Kärsiviä sieluja tökkivät pikkupirut lienevät nykyään vähemmän pelottavia kuin virastojen pitkät käytävät ja hitaasti etenevät jonot asiointiluukuille.

Kirja on käytännössä aika perinteinen poliisidekkari, jossa rikolliset vain sattuvat omaamaan myös demonisen olemuksen ja eri maiden sijaan kuljetaan maailmojen välillä ja keskustellaan myös jumalien ja jumalattarien kanssa. Minua ympäristö jaksoi alussa viihdyttää vähän aikaa yrittäessäni päästä selville eri osien ominaisuuksista. Keskivaiheilla tarina  junnasi paikoillaan. Taisin olla tottunut maailmankuvaan eikä henkilöhahmojen vähän päätön huitelu helvetin kujilla oikein jaksanut kiinnostaa. Tarinakin tuntui vähän hajanaiselta. Siitä löytyi aavekauppiaita ja verivarkaita. Päälle päätteeksi komisario Chenin demonivaimon tarina sotkeutui tutkittavana olevaan tapaukseen.  Lopussa tahti taas vähän kiristyi ja juoni pysyi paremmin kasassa.

No jaa, en nyt tiedä olenko tästä niin kovasti innoissani. Tulipa luettua. Jos haluaa tutustua modernisoituun taivas-helvettirakenteeseen, niin tässä on tarjolla viihdyttävä tapa tehdä niin. Napakoita ja jännittäviä dekkareita etsivälle tämä ei ehkä ole paras vaihtoehto, vaikkakin ihan viihdyttävä välipalaluettava. Henkilöhahmotkin ovat ihan sympaattisia osan demonisesta kotoperästä huolimatta.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti