Ranska-haasteen aloitus Jean d'Ormesson- Le bonheur à San Miniato

Jean d'Ormesson : Le bonheur de San Miniato
Oma ostos Kobosta

Oi ihanuutta. Löysin Jean d'Ormessonin O'Shaugnessyn tytöistä ja Romeron pojista kertovan trilogian kolmannen osan. Se oli ilmaantunut Koboon sähköisessä muodossa. Olinkin jo melkein alistunut siihen, etten kirjaa kovin helpolla saisi käsiini sen puuttuessa kesällä jopa Ranskassa kirjakauppojen hyllystä kokonaan.

Minusta on tullut fani. Vuonna 1925 syntynyt herrasmies, joka filosofoi elämästä ja kirjallisuudesta pilke silmäkulmassa on valloittanut minut vähitellen. Näin neljän kirjan (Le Vent du soir, Tous les hommes en sont fous, Qu'ai-je donc fait ja Le bonheur à San Miniato)   ja yhden elokuvan ( Haute Cuisine- Mestari keittiössä)  jälkeen voin rehellisesti sanoa, että minusta Jean d'Ormesson on ansainnut paikkansa Ranskan akatemian penkeillä. Hänessä kulminoituu jotain ajatonta charmia, joka kantaa yli vuosikymmenien ja sukupolvien, samoin kuin hänen tarinansa.

Le bonheur à San Miniato on kolmas osa trilogiassa, jossa seurataan kahden suvun vaiheita1800-luvulta toisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin. Tässä viimeisessä osassa kertoja vie kuulijansa toisen maailmansodan vaiheisiin. Saamme rautaisannoksen historiaa ja historiallisia henkilöitä höystettynä todellisten tapausten sekaan limittäin ja lomittain solmitulla  tarinalla. Sekoitus on niin uskottavasti tehty, että välillä joutuu oikein muistuttamaan itseään kyseessä olevan kuitenkin fiktion.

Kaksi ensimmäistä osaa (Le Vent du soir ja Tous les hommes en sont fous) olivat kertakaikkisen lumoavia, täynnä rakkautta, seikkailua, politiikkaa sekoitettuna historiaan. Tämä kolmas osa ei ole ihan samantasoinen. Välillä tarina vähän junnaa paikoillaan ja historialliset faktat vievät tilaa päähenkilöiltä. Ehkäpä toinen maailmansota on sittenkin liian lähellä ja liian täynnä tärkeäksi koettuja yksityiskohtia, jotta sen saisi tiivistettyä romaanin raameihin. Silti, historiasta kiinnostuneelle trilogia elävöittää faktoja mielenkiintoisella tavalla. Sukutarinoista pitävälle on luvassa värikäs ja polveileva persoonallisuuksien virta. Seikkailua ja romantiikkaa kaipaavalle kirjat ovat täynnä vaarallisia käänteitä, petosta, rakkautta ja taistelun tuoksinaa.

En vieläkään ole osunut missään näkemään d'Ormessonin kirjoja suomeksi käännettyinä - en ole varma onko niitä edes käännetty. Ranskaksikaan nämä eivät kuitenkaan ole vaikeaa luettavaa. D'Ormessonilla on kyky kirjoittaa ymmärrettävää ja yksinkertaisen kaunista ranskaa, jota on nautinto lukea vähän vähemmänkin harjaantuneella kielitaidolla. Hän ei brassaile vaikeilla lauserakenteilla tai ylenmääräisillä sivistyssanoilla.

Tällä kirjalla avaan tilini myös Anna minun lukea enemmän - blogin Vive la France haasteeseen. Jatkoa seuraa sillä d'Ormessoniltakin minulla on vielä lukematta useampikin teos.