5.4.2013

Ihan hiljaa, perhosta herättämättä - 1Q84 by Haruki Murakami


Kaikki kirjabloggaukseni ovat tätä nykyä näköjään kolmesta kirjasta kerrallaan. Tosin 1Q84 kohdalla ei oikein voi puhua kolmesta erillisestä osasta. Ennemminkin lienee kyse siitä, että kokonaisuuden ollessa näin järkälemäinen kustantajat ovat halunneet sitä pilkkoa edes vähän.  Luin kokonaisuuden englanniksi ja briteissäkin kirjasta on julkaistu ensin kirjat 1 & 2 ja sitten osa 3 erikseen.

Tarina on pitkä. Silti luin sen yhteen putkeen, eksymättä kertaakaan jonkun toisen kirjan pariin. Aikaa tosin vierähti muutama viikko, sillä todellinen elämä toimineen ja vaateineen piti ottaa huomioon.  Silti 1Q84 rinnakkaismaailmaan uppoutuu helposti kokonaan, eikä edes osaa kaivata sieltä muualle. Kirjan loputtua tipahtaa hetkeksi tyhjän päälle, tarkistaa taivaalta kuiden lukumäärän. Piti vaihtaa toiseen kieleen ja toisenlaiseen kirjaan lukujumia välttääkseeni.

Murakamin muista kirjoista pitävät rakastuvat tähän. Aomame laskeutuu moottoritien tikkaita rinnakkaiseen todellisuuteen mukanaa jääpiikki, jonka kärjellä on helppo löytää juuri se oikea piste niskasta. Tengo kirjoittaa uudelleen teinitytön esikoiskirjailijakilpailuun lähettämän teoksen ja ajautuu sen myötä keskelle kustannusalan juonittelua ja uskonnollisen lahkon ponnistelua äänien löytymiseksi uudelleen. 1Q84 -todellisuudessa "pikku ihmiset" ohjaavat ukkospilviä, taivaalla loistaa kaksi kuuta ja henkilöt jakautuvat kahtia. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Kaikki on juuri sitä, mitä on. Tahto ohjaa tapahtumia, mutta kenen tahto on vahvin ? Tapaavatko Tengo ja Aomame uudelleen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ?

Miten tuo hitusen vinksallaan oleva maailma voikin olla niin vangitseva ? Kirjan pituuteen nähden tapahtumia ei kuitenkaan ole hirveän paljon. Niitä tutkitaan useammankin henkilön näkökulmasta, palaten ajassa taaksepäin ja hypäten taas välillä eteenpäin. Henkilöhahmot ovat monitahoisia, mielenkiintoisia, eivät koskaan mustavalkoisia. Kukaan ei ole aidosti hyvä, eikä ketään edusta puhtaasti pahaa. Kaikkia tarinan langanpätkiä ei solmita ja niin on hyvä. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Tämäkin Murakamin kirja jättää lukijansa sopivasti pieneen hämmennyksen tilaan, vaikka ei ehkä olekaan ihan niin surrealistinen kuin Suuri Lammasseikkailu.

Kuten Kafka rannalla-kirjassa, myös 1Q84:ssä ruoalla on suuri merkitys. Mitä syödään kuvastaa niin tunnetiloja kuin henkilöhahmon persoonallisuutta. En pystynyt myöskään vastustamaan Tengon pohdintojessa lomassa valmistamaa ateriaa, vaan reseptiä piti kokeilla. Olisi hauska tietää, onko kirjailija itse innostunut ruoanlaitosta. Ehkäpä pidän osittain Murakamista juuri siksi, että ruoasta kiinnostuneena sen käyttäminen tarinan tehokeinona kolahtaa kovaa.

Huolimatta massiivisuudestaan 1Q84 on aika helposti luettavissa. Siihen ei väsy, eikä se kikkaile lukijaa eksyttämällä. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa, jos Murakamin tyylinen maaginen realismi yhtään kiinnostaa.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta, kiitos innostavasta arviosta! Odotan kovasti tämän pian ilmestyvää suomennosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ampaisi minulla ihan suoraan lempikirjojen kärkipaikalle (sinne aika monen muun seuraksi,mutta kuitenkin)

      Poista
  2. Luin juuri Norwegian Woodin. Käsittääkseni se on kuitenkin hieman erilainen Murakami, koska sitä ei oikein maagiseksi realismiksi voi laskea. Siihen kyllä ihastuin kovasti ja seuraavaksi haluaisin tarttua juuri 1Q84:än.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Norwegian Woodia lukenut, mutta se on lukulistalla. 1Q84 puolestaan ei ollut ihan niin surrealistinen kuin Suuri lammasseikkailu...

      Poista
  3. Olen ennenkin maininnut täällä että tuo on must read-listallani.Puhelimessani on joitakin Murakamin kirjoja ja kuten Annemi;ihastuin paljon tuohon Norwegian Wood-kirjaan ja näin sen elokuvankin ihan kirjan innostamana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin oikeasti hankkia tuo Norwegian Wood. Olen sitä monta kertaa jossain aina vilkuillut, mutta vielä on jäänyt ostamatta.

      Poista
  4. En ollutkaan huomannut, että sinäkin olit lukenut tämän. 1Q84 oli upea, niin täysi ja kaunis ja pelottava. Ah. Ihanaa, että se on saanut muitakin ihastumaan (ja toivottavasti hurmaa nyt monta muutakin, kun suomennos tuli).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä olen ihan Murakamin lumoissa muutenkin ja 1Q84 oli niin ihanan pitkäkin ! Ei tarvinnut pelätä tarinan loppuvan liian nopeasti vaan saattoi uppoutua oikein tosissaan.

      Poista
  5. Oi että, olipas mukavaa löytää blogisi ja tämä arvio. Luin 1Q84 viikonloppuna ja olen ihan mennyttä naista :D Nyt ei auta kuin jäädä syksyä odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TERVETULOA ! Ja joo, 1Q84 on ihana - oikein harmittaa, kun se on jo tullut luettua :-)

      Poista