Lasten kanssa reissussa - EuroDisneyn fantasiamaa

Kivaa jonoista huolimatta

Lauantai-aamuna äiti, isommat pojat ja kummitäti astuivat lentokoneeseen suuntana Pariisi ja EuroDisney. Maanantai-iltana kotiin palasivat superväsyneet, mutta viikonloppureissuunsa tyytyväiset matkalaiset.

Pojat ovat innostuneet lukemaan Akkareita (jotain sentään !) ja siksi ajattelimme, että viikonloppu Disneyn fantasiamaailmassa voisi olla ihan hauska ja olihan siellä. Näkemistä ja kokemista olisi riittänyt kahden puiston alueella pidemmäksikin aikaa, vaikkei olisi tehnyt muuta kuin vain kävellyt ympäriinsä.

Kävelemiseksi reissu vähän välillä meinasi mennäkin. Vaikka puistot eivät ihan täynnä olleetkaan niin suosituimpien laitteiden ja esitysten jonotusajat olivat luvattoman pitkät. Puoli tuntia jonossa oli melkein minimi, tuntikaan ei ollenkaan harvinainen. Studion erikoistehostekierrokselle odotimme yli tunnin. Tuntui aika kohtuuttomalta, kun itse kierros kesti noin 10 minuuttia... Meillä pistettiin tarkasti muistiin vastaisuuden varalle, että kesälomien sesonkiaikoihin ei tuonne sitten edes suunnitella menevämme - ikinä.

Taktikointia ja ikäoireita

Taktikoinnilla jonotusaikoja sai kuitenkin lyhennettyä. Kun hotelli on puistojen alueella, aukeaa osa laitteista jo aamulla kahdeksalta ja kymmeneen asti niihin pääsevät vain hotellien asiakkaat. Myös illalla seitsemän jälkeen jonot olivat hyvinkin kohtuulliset. Niinpä me lauantaina lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja vietimme illansuun ruuhka-aikaan lyhyen siestan. Lounasaika ja alkuiltapäivä vietettiin "Seikkailumaassa", jossa oli paljon katsottavaa ihan ulkona. Kävimme tutkimassa luolia ja Robinsonien majaa ja seikkailimme riippusillalla. Kelikin suosi. Lauantaina nautittiin aurinkoisesta ja melkein helteisestä säästä.

Tämä vuosi on EuroDisneyn 20 synttärien juhlavuosi. Ikä näkyy puistossa jonkin verran, sillä osa jonoista johtui teknisistä ongelmista. Esimerkiksi Nemon vesivuoristorataa emme lopulta ikinä päässeet kokeilemaan. Kun yli tunnin jonotuksen jälkeen laite pysäytettiin teknisen vian takia jo toiseen kertaan, päätimme luovuttaa. Ajattelimme välttää riskin jäädä radalle jumiin taksin odottaessa lentokentälle lähtöä. Samoin Indiana Jonesin vuoristorata oli osan aikaa suljettuna (Ei silti, että meistä kukaan sitä luuppia olisi halunnutkaan kokeilemaan), samoin Pirates of the Caribbean. Hotellihuoneessa hana valui eikä kassakaappi toiminut... Ymmärrän toki, että tuon kokoisessa puistossa on paljon huollettavaa, mutta me olimme ainakin vähän pahalla tuulella tuon Nemo-jonotuksen jälkeen.

Kohokohdat

Pikkuharmeista huolimatta EuroDisney oli hyvinkin käymisen arvoinen paikka. Disney-hahmot olivat kaikille tuttuja ja puistossa on monia mukavia oivalluksia. Kullankaivajien vuoristorata oli huima tunneleineen ja hienoine maisemineen (ks. kuva radasta kollaasissa). Buzz Lightyearin laserpyssyradasta innostuivat niin isot kuin pienetkin. Kirppu oli ihan mestari ja äitikin sai sentään vähän pisteitä. Liisan Ihmemaa - labyrintissa käytiin useampaankin kertaan. Kaksi viimeksimainittua olivat auki hotellivieraiden privaattiaikana ja vuoristoradan jono hupeni iltaa kohti.

Parasta olivat kuitenkin ehkä Buffalo Billin Wild West Show ja illan Ruususen linnan valoshow. Intiaaneja, lehmipoikia oikeine hevosineen ja lehminen, buffaloita, Mikki & kumppanit vankkuriajelulla, rodeopelejä - JIHAA ! Meillä oli tosi hauskaa. Ruokaakin saatiin riittävästi. Sillä lihamäärällä olisikin pärjätty useammankin aterian verran. Chili ja maissileipä olivat parhaimpia ikinä. Vaikka show maksoikin ylimääräistä niin se oli kyllä joka sentin arvoinen.

Sunnuntai-illalla sitten istuttiin linnan edustan aukiolla ihailemassa upeaa valoesitystä. Ilotulitukset ja linnaan heijastetut kuvat kertoivat mukavan tarinan Peter Panin varjon matkasta eri Disneyn filmien läpi.

Ruoasta

Minun piti niin ottaa kuvia ruoasta blogia varten - oltiinhan sentään Ranskassa, MUTTA...

Liekö amerikkalaista hapatusta vai modernia ranskalaista keittiötä, mutta lähimmäs ranskalaisia päästiin ehkä perunoissa. Pizzaksi ja hamppareiksi meni viikonloppu. Ruokailuissa elämykset ja ympäristö menivät tällä reissulla lautasen sisällön edelle. Länkkärishow, seikkailumaan outpost pizzeria ja viimeisen lounaan sademetsäravintola olivat erikoisia ruokailupaikkoja. Sademetsäravintolassa kannattaa tosin pienten lasten kanssa katsoa, mihin pöytään sitä oikein istahtaa. Pari pikkutyttöä taisi saada elämänikäiset traumat elefantin yht'äkkiä heiluttaessa kärsäänsä railakkaasti töräyttäen... Mekin vähän hätkähdimme parin pöydän päässä.

Mitä jäi mieleen ?

Jonot, länkkärit, kullankaivajien vuoristorata, labyrintin kuningatar, valoshown tunnelma, laserpyssyt. Saimme paljon mukavia muistoja ja tärkeintähän tässä matkassa olivat yhteiset elämykset isompien poikien kanssa. Kotona tuo juniori tuppaa viemään suurimman huomion ja isoveljet silminnähden nauttivat siitä, että kerrankin mentiin ihan heidän ehdoillaan. Tosin heillä taisi myös olla pikkuveikkaa eniten ikävä.