Opal Cowan on opiskelijana Sigian taika-akatemiassa, mutta ei koe olevansa kovinkaan erityinen taikuri. Itse asiassa hänen taikansa toimii lähinnä vain hänen itse puhaltamissaan lasiesineissä, joiden kautta toiset taikurit voivat keskustella keskenään - jonkunlaisia kännykän korvikkeita siis. Nämä kirjat eivät kuitenkaan olisi aitoja genrensä edustajia, jollei Opal joutuisi lasitaikuutensa vuoksi seikkailuihin, joiden tiimellyksessä hänesä löytyy yllättäviä voimavaroja ja kykyjä.
Tarina on viihdyttävä eikä nopeista käänteistä ole puutetta. Miellyttävää oli myös se, etteivät henkilöhahmot olleet perinteisen mustavalkoisia. Pidetystä poikaystävästä löytyy epämiellyttävää kunnianhimoa, äkäpussista sulhasainesta ja pahin kiduttaja osoittautuukin melkein inhimilliseksi...
Mukavaa viihdettä siis ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Vielä olisi yksi osa jäljellä Opalin tarinaa, mutta taitaa riittää tältä erää. Kakkososa loppui sopivaan kohtaan.
Niin, ja jos haluaa lukea pidemmän listan samantyypttpisiä kirjoja, niin kannattaa aloittaa Snyderin Zaltana-sarjasta (Poison Study jne...). Sen tapahtumat ajoittuvat ennen Opalin seikkailuja ja näissä kirjoissa viitataan aikaisempiin tapahtumiin ja selitetään niiden seurauksia sen verran yksityiskohtaisesti, että saattaapi lukukokemus mennä pilalle. Minua ei ainakaan kiinnosta nyt yhtään tuo toinen sarja, kun loppuratkaisu on jo selvillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti