Olen joskus lukenut Himoshoppaajasta muutaman sivun ja jättänyt siihen ja yleensäkin chick lit ei ole ollut ensimmäisenä lukulistalla. Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun kirjastosta tarttui mukaan Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus. Osittain kirja vastasikin odotuksiin tai lähinnä niiden puutteeseen. Alussa en millään meinannut päästä tarinaan mukaan, kun jaariteltiin Laran ongelmista firmansa kanssa ja haikailusta ex-poikaystävän perään. Kun Laran isotäti, ihanan itsekeskeinen ja huvittelunhaluinen, 20-luvun tyttönen ilmaantuu kummittelemaan vaatimaan Laraa etsimään kaulakorunsa tarina pääsee vauhtiin ja on loppujen lopuksi oikeinkin hauska ja herttainen.
Ystävyys, ystävän auttaminen, pahan palkka ja rakkauden löytyminen ovat ikuisia aiheita niin chick litissä kuin monella muullakin kirjallisuuden alueella. Täytyy myöntää, että tässä kirjassa teemoja käsiteltiin raikkaasti ja odotukset seuraavaa genren edustajaa kohtaa nousivat ylöspäin sen ansiosta.
Minä kuuntelin tämä äänikirjana toissakesänä enkä saanut irti oikein mitään. Hauskaa toilailua, mutta siinä se. Kummitustäti oli kyllä aika metka henkilöhahmo.
VastaaPoistaMinulle tämä kirja on erityisen rakas, mutta ehkä enemmänkin ulkokirjallisista syistä. Luin sen huhtikuussa Lontoossa, kun olin siellä jumissa tuhkapilven takia, ja suunniteltu kolmen päivän musikaalireissu venyikin yllättäen ihanaksi kymmenen päivän seikkailuksi. :)
VastaaPoistaNiin ja lisäys edelliseen, tarkoitan tietenkin huhtikuuta 2010. Vuosiluku unohtui välistä. :)
VastaaPoistaKatja : ei tämä mitään suurta maailmankirjallisuutta olekaan, mutta ainakin sai luettua ilman kamalaa myötähäpeää ja kummitustäti oli oikeasti kamalan herttainen
VastaaPoistaSara : tämä oli varmasti ihan oikeanlainen kirja tuohon seikkailuun ja kiva, että siitä sukeutui mukava muisto.
Oma siskoni yritti jouluna tulla Suomeen, mutta lumimyrsky jumitti. Ei tainnut tuntua kovin kivalta seikkailulta, kun joutui kulkemaan bussilla tuntitolkulla edestakaisin ja joululoma meinasi mennä ihan piloille...
Heips! itse sain tuon vasta luettua ja kun kerroin kamuille siitä kuvan kera ei niin mitään reagointia! Ei edes yhtä facesydäntä. tylsää. siksi päädyin pörräämään googlea ja sieltä arvosteluja.
VastaaPoistaItse rakastuin kirjaan ihan täysin <3
Se on kummitusjuttu,dekkari,1920-lukuu,jazzia,tanssia,latopainia(sadie sanoi niin!) sukujuttu, työ ja ihmissuhdesotkuja. ja uusi mies ed (jota en voinut olla kuvittelematta prinssi ericinä) no joo kansi on vähän näh vaikka onhan siinä sadien koru. ja alku oli aika tylsä. mut kun vauhtiin pääsi ei olisi halunnut lopettaa. joten kyllä luin vielä 22.30 aikaa tätä ja omat odotukset olivat kosinnassa. tuntuu julmalta sanoa viis korusta kun se oli sadielle niin rakas ja tärkeä. mutta itse kaipasin kosintaa. Mieli teki huutaa ed vauhtia kosi nyt laraa! mutta ei. kaipaisin tälle jatkoa. tahtoisin tietää lisää. tahtoisin kokonaista sarjaa tästä. joten kyllä tämä pitää etsiä omaksi.
inhottaa kun ihmiset sanoo tätä kevyeksi viihteeksi. pöh ja pyh miusta tää on rakkausromaani maustettuna 1920 luvulla ja yhdellä kummituksella!
terkuin kirjaimellisesti sinun kirja blogi joka on tosin tosi tyhmällä epämäärisellä tauvolla. kun miun aika ei vaa riitä joka paikkaa.