(Luku)päiväkirja: Kai tämä vuosi pitäisi ihan oikeasti aloittaa - ja yllättäviä keskeneräisiä

Jaa, että mitäs nämä ensimmäiset 9 päivää sitten on tehty ? Lähinnä kai oleskeltu, lueskeltu, nautiskeltu... Töiden tekeminenkin oli tuossa viikolla vähän vielä leikittelyä, kun suurin osa kollegoista ja asiakkaista oli joko vielä lomalla tai aloitteli hiljalleen. Eikä työpäiviäkään ollut oikeasti kuin kolme. 

Huomisesta sitten alkaa se todellinen työnteko, kai. Innostus ei ole kauhean korkealla tasolla. Mieluiten vaan jatkaisin tätä oleskelua. 

Luettavaa ainakin olisi. Minulla on Murakamin Vieterilintukronikka edelleen kesken. Enkä ole lukenut Suomen ruokahistoriaakaan loppuun. Molemmat etenevät kuitenkin ihan hyvää tahtia. On vain kaikenlaista muutakin puuhaa. 

Äänikirjoina olen kuunnellut Love, Lies and Hocus Pocus sarjaa. Beginnings loppui ja Revelations on kesken. Tykkään. 

Minulla on keskeneräisiä kirjoja ylläolevien lisäksi melkoisen paljon ja joukossa useampi yllättävä nimi. Ainakin osan kyllä aion jossain kohtaa vielä lukea loppuun: 

• Anni Kytömäki: Margarita - Olen melkein shokissa siitä, että tämä kirja on jäänyt kesken. Rakastin Kultarintaa ja Kivitaskua, mutta Margarita sai minut jostain syystä kiemurtelemaan lukiessa. En osaa sanoa, miksi. Tarina ei vain vetänyt minua mukanaan. Aion kuitenkin lukea Margaritan loppuun. Ehkä jopa tänä vuonna 
•  Terhi Tarkiainen: Kitty - Epäilin tätä kirjaa hieman jo ennen kuin aloitin sitä lukemaan. En vain ole ollut siinä moodissa, että tarina väkivaltaisen koston unelmoinnista houkuttelisi. Riippumatta siitä, onko koston kohde ansainnut suunnitellun kohtalonsa vai ei. Tässäkin on kyseessä kirjailija, jonka edellisestä romaanista pidin hurjasti. 
• Taylor Jenkins Reid : Daisy Jones & the Six - Äänikirja bändin sekoilusta, noususta ja tuhosta kuulosti hauskalta. Puoleenväliin mennessä en enää jaksanut huvittua. Kliseisyys kantaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sitten kyllästyin. Varsinkin, kun tarina jotenkin toisti itseään. Useampi tätä on kehunut, joten ehkä annan jossain kohtaa uuden mahdollisuuden, ehkä... 
• Terry Mancour: Warmage - Toinen osa The Spellmonger sarjaa on aivan  yhtä pitkä ja kiemurainen perinteinen "maskuliininen" fantasia kuin ensimmäinen osa. Se vaatii vähän pidemmän pätkän aikaa ja kuuntelua, jotta flow-syntyy. Odottaa vielä sopivaa hetkeä, sillä olen vasta ihan alkukahinoissa. 
• Sherlock Holmes kokoelma Stephen Fryn lukemana on kai jonkunlainen ikuisuusprojekti. Kuuntelen siitä aina yhden muutaman kuukauden välein. 
• Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki - Sain kirjan pyytämättömänä arvostelukappaleena. Aloitin lukemaan, pidin ja sitten tuli jotain. Kirja on edelleen kesken. Ongelmana näissä historiallisissa romaaneissa on, että keskenjäämisen jälkeen pitäisi selata alkua, jotta muistaa, missä mennään. 
• Louise Penny: Kylmän kosketus - laadukasta, tummasävyistä dekkaria Kanadasta. En tiedä, miksi tämä on jäänyt kesken (tai oikeastaan, miksen päässyt alkua pidemmälle). Todennäköisesti kaipasin jotain kevyttä ja viihdyttävää, niin kuin suurimman osan viime vuotta. 
• Anu Patrakka: Syyllisyyden ranta - taas kerran kirjailija, jonka aiemmista romaaneista pidin kovasti. Kyseessä on Portugaliin sijoittuva dekkarisarja, jonka kaksi ensimmäistä osaa kuuntelin nopeasti ahmaisten. Tässä kuitenkin henkilöhahmot vaikuttavat olevan jotenkin niin täysin eksyksissä ja lamaannuksissa ja kieroutuneesti kiinni toisissaan, että tuli melkein paha olo. Jäi kesken, muttta kaipa kuuntelen jossain kohtaa loppuun. Pidän etsivä Rui Santosista sen verran, että mielellään lukisin hänestä lisää. Ehkä seuraavat osat ovat vähemmän täynnä negatiivista energiaa.

Tuossa siis lista kirjoja, jotka todennäköisesti tulen lukemaan loppuun jossain vaiheessa, ehkä. Lisäksi Goodreadsin listalta löytyy Barack Obaman A Promised Land, mutta en ole päässyt siinä ensimmäistä lukua pidemmälle, joten sitä tuskin lasketaan vielä edes keskeneräiseksi. 

Listaa katsoessa huomaan, että viime vuonna on kesken jäänyt erityisesti jollain tavalla aihettaan negatiivisesti tai synkästi lähestyviä kirjoja, tai sitten sellaisia, joiden lukemiseen pitäisi jotenkin keskittyä. Mitä ilmeisimmin voimat eivät ole riittäneet mihinkään vaativampaan. 

Lukulistalla tietysti on sitten aloittamattomia kirjoja pitkä rivi, mutta siitä lisää toiste.