12.1.2020

Rauhallista dekkarivuotta

Vuosi 2020 on alkanut monessakin mielessä rauhallisesti. Tähän mennessä olen lukenut kirjoja loppuun 5, niistä kolme on ollut dekkareita, eikä yksikään dekkareista ylenmäärin jännittävä. Mielenkiintoisia toki ja hyvää luettavaa, kukin omalla tavallaan perinteisiä, vaikka ensimmäisen ja viimeisen julkaisun välillä on vajaa vuosisata ja kirjailijoiden kotipaikoissa mennään maailman ympäri.

Louise Penny : Kuolema kiitospäivänä 
Oma ostos Elisa Kirjasta
äänikirjan lukijana :  Kalle Chydenius

Louise Penny on kanadalainen dekkarikirjailija, jonka 2000-luvulla kirjoitettuja teoksia on palkittu moneen kertaan. Dekkarit sijoittuvat useimmiten kanadalaisiin pikkukyliin Quebecissa ja niissä kuvataan varsinaisen rikoksen ja sen selvittelyn lisäksi myös paikallista elämänmenoa. Kielikysymys ranskan ja englannin välillä nousee esille vahvana vaikuttajana ihmisten väliselle kanssakäymiselle. Kuolema kiitospäivänä on Armand Gamache-sarjan ensimmäinen osa.

Three Pines on pieni idyllinen kylä, jonka metsäpolulta löytyy paikallinen iäkäs nainen surmattuna nuolella. Armand Gamache saapuu tiiminsä kanssa selvittämään murhaa. Perinteisten johtolankojen ja analyysin lisäksi Gamache uskoo murhan selvittelyn vaativan myös jatkuvaa keskustelua siihen liittyvien ihmisten kanssa.

Kirjan vahvinta ja parhainta antia ovatkin kylän asukkaiden persoonalliset hahmot. Louise Penny kuljettaa tarinaa taitavasti menneiden tapahtumien ja nykyjännitteiden välillä. Miten tapaukseen liittyvät kylän tunnettua homopariskuntaa pilkanneet nuoret ? Onko kuolleen naisen taideteoksella jotain tekemistä murhan kanssa ? Miten vuosia sitten tapahtuneet vääryydet kytkeytyvät tämän päivän tunteisiin ?

Gamachen tiimin uusin jäsen aiheuttaa hänelle huolia, eikä tunnu sopeutuvan tutkimuksen vaatimuksiin, mikä aiheuttaa rikoskomisario Gamachelle ylimääräistä huolta. Myös muuten poliisin tiimin henkilöhahmot ja toimintatavat tuovat sopivaa vastapainoa kyläläisten tarinoille.

Pidin kirjasta kovasti, vaikka jossain vaiheessa hidas tahti sai kuuntelun jumittumaan, tai tarkemmin ajatellen kyse ei ehkä sittenkään ollut varsinaisesti tahdista. Penny kuljettaa kohtauksia eteenpäin antaen tilaa niihin osallistuvien henkilöhahmojen tunteille ja reaktioille. Se on välillä tuskallista, kun kyse on esimerkiksi huolestuneista vanhemmista.

Kaikkiaan Kuolema kiitospäivänä on vahvasti perinteinen, enemmän psykologiseen jännitteeseen kuin toimintaan perustuva dekkari. En arvannut syyllistä, vaikka jonkinlaisia aavistuksia asioiden toisiinsa liittymisestä minulla olikin.

Lukijana Kalle Chydenius oli tyylilajiin sopivan rauhallinen ja häntä oli miellyttävä kuunnella.

Toinen osa on jo ilmestynyt. Kylmän kosketus on ehdottomasti myös minun lukulistallani.



Ngaio Marsh: A Man Lay Dead 
Oma ostos Audiblesta 
äänikirjan lukijana : Philip Franks

Ngaio Marsh on näiden kolmen kirjan kirjoittajista kaukaisin sekä ajallisesti että maantieteellisesti. A Man Lay Dead ilmestyi jo 1930-luvun alussa, Uudessa Seelannissa. Agatha Christien ja Dorothy L. Sayersin aikalaisena Marsh edustaa samaa miltei karikatyyrisiin henkilöhahmoihin ja karismaattisiin etsiviin perustuvaa dekkarigenreä. A Man Lay Dead esittelee Roderick Alleynin, Scotland Yardin taitavan etsivän.

Maalaiskartanossa vietetään kutsuja, joiden ohjelmassa ollut murhaleikki saa makaaberin käänteen yhden vieraista löytyessä oikeasti murhattuna. Roderick Alleyn saapuu paikalle selvittämään tapahtumia. Tarinasta löytyy niin venäläiseen salaseuraan liittyvä tikari, vakoojia kuin tietysti kolmiodraamaa ja rakkaussuhteita, kaikki elementit sopivasti sekoitettuina niin, ettei murhaaja ole kovinkaan ilmeinen. Loppuratkaisu ja murhatapakaan eivät jää mielikuvituksellisuudessa yhtään jälkeen nykydekkarien toimintakiemuroista.

Tapahtumat sijoittuvat Lontoon lähelle, mikä oli kai tuohon aikaan kovin yleistä englanninkielisessä kirjallisuudessa. Jostain syystä murhatarinat ilmeisesti tuntuivat sopivan paremmin Lontoolaiseen elämäntapaan kuin esimerkiksi Uuteen Seelantiin. Miksiköhän ?

Joka tapauksessa, minä rakastan tällaisia perinteisiä, rauhallisia, "whodunnit"-dekkareita. Tutustuin alunperin Ngaio Marshiin naapurista löytyneen dekkariaarteen myötä, mutta varmasti näitä ilmaantuu lisää myös äänikirjojan kuuntelulistalle.



Terttu Autere: Kuolema Eedenissä 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Vaikka Terttu Autereen romaaneissa eletään 1930-luvun Suomessa, on romaanit kirjoitettu ja julkaistu 2010-luvun puolella. Minulle tämä oli ensimäisen kirjan (Kuka murhasikaan rouva Holmin) kohdalla melkein yllätys, sillä vanhahtava tyyli pitää hyvin.

Tyyli pitää myös lääninetsivä Juhani Kuikan toisessa tapauksessa. Tosin Kuikka ei ole ehkä kuitenkaan se todellinen päähenkilö, vaan hänen silmiään kovasti miellyttävä Onerva, jonka kanssa polut risteytyvät uudelleen täysihoitola Eedenissä tapahtuneen murhatapauksen yhteydessä. Täysihoitolassa vierailulla ollut kirjailija surmataan huoneeseensa ja tapahtumien selvittely vaatii tarkkaa etsiväntyötä, sekä tietysti vähän apua myös kesätyönään Eedenissä keittiöapulaisena toimivan Onervan apua.

Kuolema Eedenissä ei ole millään tavalla pelottava kirja, eikä edes kovin jännittävä. Se on kuitenkin herttaisen viehättävä tapahtumaympäristöltään sekä aikakauden kuvaukseltaan. Kaikki on jotenkin niin kovin viatonta, mikä on virkistävää ja rentouttavaa kaikkien karmeiden sarjamurhaajajuonien keskellä. Kuolema Eedenissä on erittäin sopiva lomakirjaksi ja mielenkiinnolla tulen seuraamaan Juhani Kuikan ja Onerva Ojalan tarinan jatkoa.


16 kommenttia:

  1. Kivasti on kirjavuotesi alkanut. Minä pidin paljon tuosta Pennyn Kuolema kiitospäivänä. Autere kiinnostaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvällä tahdilla on lukeminen lähtenyt sinulla rullaamaan.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään äänikirjat rulettavat :-)
      Ihanaa viikkoa Outi!

      Poista
  3. Kiinnostava cocktail kirjoja, jotka poukkoilevat ajassa ja paikoissa. Näistä lukemistasi valitsisin ehdottomasti Louise Pennyn teokset (joita en ole vielä ehtinyt lukea); Terttu Autere on ihan jees lohtuproosaa minulle, mutta luen niitä enemmän nostalgian vuoksi kuin dekkareina. Yhtään Australiaan tai Uuteen Seelantiin sijoittuvaa dekkaria en ole myöskään lukenut. Kiitos siis myös kolmannesta vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Autere on enemmän miljöötä ja tunnelmaa kuin varsinaisia murhajuonia. Mukavaa ja leppoisaa luettavaa kuitenkin.

      Poista
  4. Olen lukenut näistä Pennyn ja Autereen. Pidin kovasti molemmista. Rikoskirjallisuuden suurkuluttajana luen genrestä aika monenlaista, mutta viime aikoina olen ollut hyvin tympääntynyt sekä liialliseen väkivaltaan että poliisipäähenkilöiden lukuisiin ongelmiin. Tällainen cozy crime on viihdettä parhaimillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomaan vähän vierastavani kovin väkivaltaista kuvausta. Ehkä tämä valon vähyys yleensäkin saa turvautumaan enemmän cozy crimen leppoisaan tunnelmointiin.

      Poista
  5. Olen kuunnellut Louise Pennyn sarjasta sen toisen osan Kylmän kosketus, ja vaikka minäkin pidin Kalle Chydeniuksen lukutyylistä ja äänestä, itse kirja jätti hieman kylmäksi. Ehkä olisi pitänyt aloittaa sarjan ekasta osasta... tuntui, etten kenties oikein päässyt sisään henkilögallerian hienouksiin ja minua ärsytti myös kaikkitietäväksi ja lähes yliälykkääksi kuvattu Gamache. Ei ollut minun sarjani, vaikka cozy crimen parissa yleensä viihdynkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Louise Pennyt eivät oikeastaan ole varsinaisesti cozy mystery-luokkaa. Niistä puuttuu sellainen kepeä tunnelma ja huumori. Ainakin ensimmäinen osa oli välillä melkein painostava tunnelmaltaan.
      Pitänee kokeilla tuo toinen osa, niin näkee millaiseksi Gamache kehittyy henkilöhahmona. Yhden myöhemmän osan olen jossain vaiheessa kuunnellut englanniksi ja siinä hän oli taas jo melkoisesti inhimillistynyt.

      Poista
  6. Terttu Autereen nimikin viehättää kummasti ja vie 1930-luvun tunnelmiin. Viehättävän kuuloinen dekkari Uusiseelantilainen dekkari voisi olla mukavaa luettavaa Uusi-Seelanti-fanille ja maassa viereilleelle turistille - siis minullekin, vaikkei maahan sijoitukaan. Louise Pennyn kirja lienee juonellisesti kiinnostavin näistä dekkareista. Sekin oli aivan tuntematon minulle ennestään. Kiitos vinkeistä! <3

    VastaaPoista
  7. Minä en oikein ole dekkarityyppejä, mutta kun olen lukenut ne kaikki Auteren "pienet sievät historialliset romaanit", luin sen Kuka murhasikaan... silloin kun se ilmestyi ja olin kovin pettynyt. Tuohon Murha Edenissä en enää tarttunutkaan. Ei taida niitä historiallisia romaaneja enää olla luvassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siltä, että ainakin nyt on menossa dekkarikausi, historiallisella viballa tosin :-)
      Minä en ole lukenut Autereelta muita kuin näitä dekkareita, pitäisi varmaan vilkaista noita historiallisia romaanejakin.

      Poista
  8. Minä tykkään myös perinteisistä leppoisista dekkareista, moderni trillerimäisyys ja raakuuksilla
    mässäily ei ole minun juttu. Näistä Autereen kirja on tuttu ja olen tykännyt hänen dekkareistaa kovasti. Samaa mieltä, että vanhahtava tyyli pitää hyvin. Sarjan uusin kirja on lukematta. Olen silloin tällöin katsellut sitä kirjastosta, mutta se tuntuu olevan aina menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on sarjan uusin vielä lukematta. Lataan sen varmaan sitten taas jostain alesta.
      Autereen kirjoissa tosiaan tyyli pitää hyvin. Olisikin ärsyttävää, jos sekaan ilmestyisi jotain "nykyaikaista"

      Poista