13.6.2010

Dekkarikesä - kesädekkareita aarrehyllystä : Ruth Rendell - Sins of the Fathers


Viime kesänä teimme pihatöitä, kun huomasimme naapurin vanhemman rouvan kuljettavan painavia kasseja roskapönttöjen suuntaan. Koska olimme sopivasti siivoustouhuissa mekin, tarjouduimme auttamaan kassien kuljettamisessa. Siinä muutaman metrin matkalla roskikselle tuli puheeksi sattumalta myös kantamusten sisältö. Rouva oli siivoamassa hyllyjään ja kaappejaan - "ettei lasten sitten tarvitse sitä myöhemmin tehdä" - ja oli heittämässä pois varsinaista aarretta. Usean sadan pokkarin (ja muutaman kovakantisen) kokoelmaa, joka sisälsi pääasiassa dekkareita 60-90 luvuilta.

Ensijärkytyksestä toivuttuani ehdotin varovaisesti, josko kirjat voisi kuitenkin roskiksen sijaan jättää vaikka meille hoitoon. Rouva ilahtui, kun joku oli halukas huolehtimaan hänen "lapsistaan" ja seuraavien parin viikon aikana portillemme ilmaantui säännöllisin väliajoin kassikaupalla kirjoja englanniksi ja ruotsiksi. Agatha Christietä, Ruth Rendelliä, P.D. Jamesia, Ngaio Marshia, Donna Leonia ja monia muita. Ruotsiksi lukeminen ei minulta oikein suju, joten lahjoitimme eteenpäin ruotsinkielisiä kirjoja muutaman muovikassillisen verran, mutta vielä jäi todellinen kokoelma aarteita työhuoneen hyllyyn.

Näitä sattumalta meille saapuneita kirjoja olen sitten vähitellen yrittänyt lueskella - tosin vähän huonolla menestyksellä. Agatha Christiet kävin läpi viime kesänä, mutta sitten tahti hiipui. Nyt sitten palasin taas hyllylle penkomaan tämän kesän lomaa ennakoiden.

Käteeni tarttui Ruth Rendellin "Sins of the Fathers", jonka ahmaisin viikonlopun aikana. Rendell on taattua laatua, mielenkiintoisa henkilökuvia ja monimutkaisia juonenkäänteitä aika omanlaisella konseptilla. Hänen kirjojaan ei mielestäni parhaalla tahdollakaan voi väittää perinteisiksi salapoliisidekkareiksi tai poliisiromaaneiksi. Henkilöhahmojen joukossa on toki myös poliiseja, mutta yleensä päähenkilö on joku muu. Kuten tässäkin kirjassa pastori Archery, joka yrittää puhdistaa poikansa morsiamen isän mainetta - tämä kun hirtettiin murhasta 16v ennen kirjan tapahtumia.

Suuren roolin saavat myös ihmiset, joiden elämään kirjan kertoma rikos on jollain tavalla vaikuttanut. Ruth Rendell käsittelee usein sitä, miten paljon ihmiset valitsevat oman kohtalonsa ja miten paljon se tulee annettuna aikaisempien tapahtumien tai jopa perintötekijöiden vaikutuksesta. Näin myös tässä kirjassa, kuten jo nimikin antaa ymmärtää.

Kirja on alunperin julkaistu 1967, joten sen kautta saa myös nautittavan ajankuvan Englantilaisesta miljööstä. Myös tarinan rytmi vie mielen aikaan ennen tietokoneiden ja jatkuvan kiirehtimisen aikakautta.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on nautittava "dekkarimainen romaani", jonka monimutkaisen juonen lopullinen ratkaisu selviää vasta ihan viimeisillä sivuilla. Ehdottomasti suositeltavaa lukemista riippumattoon kesähelteillä, vaikka tulipa tuo jouhevasti luettua sateisen viileänä kesäviikonloppunakin.

2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle blogille! Kirja- ja harrasteblogi kuulostaa hyvältä ja kiinnostavalta :)

    Minä olen viime aikoina lukenut dekkareita todella vähän (lasten syntymä jotenkin herkisti liikaa, en ilmeisesti ole kaivannut jännitystä), mutta Rendellistä muistelen pitäneeni.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena : kiitos onnentoivotuksista. Tämä blogi onkin nyt jo saanut minut lukemaan viikossa enemmän kuin edellisen kuuden kuukauden aikana. Ainoa huono puoli, että nukkuminen on jäänyt vähemmälle... täytynee pitää pientä taukoa.

    VastaaPoista