No, jos jatkan omaksi ilokseni ?
Tiistai 31.12.2019
Se on vuoden viimeinen päivä. Olen alkanut silmäilemään lukulistojani käppyröitä ajatellen. Ehkä niistä taas jotain saa aikaiseksi ja vähän trendiäkin.
Eilen tosin en ehtinyt aihetta edes miettimään. Lähdettiin siskon kanssa jo perinteeksi (2 kertaa on perinne - eikös vai ?) muodostuneelle joululahjapäivälle. Minä annoin hänelle lahjan ja hän antoi minulle saman lahjan eli Kämp Span paketin hieronta + lounas. Spa-visiitti on aina kiva, mutta tämän lahjan parasta antia on tietysti yhteinen aika. Lahjaahan ei tietenkään kuluteta muuten kuin yhdessä.
Viime vuonna kävimme Helsinki Day Span jalkahoidossa. Täytyy sanoa, että paikkana ja tunnelmaltaan Helsinki Day Spa oli kyllä jotenkin miellyttävämpi, mutta hieronta teki hyvää ja lounas Kämpin miljöössä on tietysti aina elämys. Puhumattakaan siitä, että minun kurpitsakeittoni alkuun oli yksi paras ikinä maistamistani ja kyseinen ruokalaji sattuu varsinkin talvisin olemaan lempialkuruokani.
Vuosi siis päättyy varsin miellyttävissä merkeissä. Tänään ollaan taas rauhassa kotona perheen kanssa. Isäntä kokkaa.
Mennyttä vuotta ajatellessa minulle tosin tulee vähän outo olo. En ole ihan varma olenko oikeasti elänyt vuottani vai vaan sivusta seurannut. Koko 2019 ajan olen jotenkin leijunut irrallaan. Ehkä tulevaksi vuodeksi voisi luvata sukeltaa takaisin omiin nahkoihin ja tehdä enemmän asioita itselleni? Jos nyt keksin, mitä tuo tarkoittaa.
Myöhemmin iltapäivällä
Tein pavlovapohjat ja lemon curdin valmiiksi. Nyt olen istunut lukutuolissani sillä aikaa, kun Isäntä työstää hummeriravioleja ja currya illan ateriaa varten. Luin loppuun Max Seeckin Uskollinen lukija - dekkarin. Loppuratkaisusta jäi hivenen hämmentynyt olo, mutta olipa jännä kirja.
Keskiviikko 1.1.2020
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Toistaiseksi olen tosin keskittynyt lähinnä Taustapeileihin ja käppyröihin - sain jo ensimmäisen blogiinkin.
Noin muuten vuosi vaihtui lähinnä herkutellen ja kirjaa lukien. Vuoden ensimmäiseksi luettavaksi aloitin dekkaria, mutta leppoisaa sellaista. Terttu Autereen Kuolema Eedenissä oli sopivaa luettavaa samalla kun toisella silmällä vilkuilin Lara Croftia telkkarista.
Tänään aloitin sitten "uuden elämän" kävin hakemassa tunnukseni uuteen kuntokeskukseen. Sitten varasin illaksi tunnin, jonka peruutin 5min myöhemmin... Saa nähdä, miten tässä sitten lopulta käy.
Torstai 2.1.2020
Tänään oli kovasti kulturelli päivä. Käytin pitkästä aikaa Museokorttiani ja kävin ystävän kanssa Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyä ja iltapäiväteellä. Tällaista pitäisi harrastaa useammin. Oli tosi kiva iltapäivä.
Schjerfbeckin näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Teemana on "Maailmalta löysin itseni" ja näyttelyssä voi seurata taiteilijan eri maista saatujen vaikutteiden näkymistä esim. taulujen aiheissa. Toki mukana oli myös omakuvia, joita katsoessa aina mietin Schjerfbeckin suhdetta ikääntymiseen. Jotenkin se ei vaikuta kovin seesteiseltä. Ehkä pitäisi lukea uudelleen Rakel Liehun kirja Helene. Se on toki fiktiivinen, mutta ainakin noista matkoista siinä kai on jotain.
Senkin muuten huomasin, että kyllä teksti ja tarinat ovat sittenkin ominta aluettani. Joka taulun kohdalla olisin halunnut tietää sen tarinan, mallin tarinan, taiteilijan näkemyksen... Mielellään tekstimuodossa, kiitos :-)
Matkalla kuuntelin Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä -äänikirjaa taas vähän matkaa eteenpäin. Pääsin sentään jo yli puolenvälin.
Noin muutenkin on lukeminen ollut vähän pätkittäistä. Joskus aikoinaan luin Mamma Mia- elokuvan innoittaman hömppäromaanin My Mamma Mia Summer, joka osoittautui kelpo laiturilukemiseksi. Nyt sitten otin joululoman viihteeksi kesätarinan jatko-osan Mamma Mia Christmas... Sitä aloittelin eilen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole oikein vauhdissa mukana. Saa nähdä, jääkö ensi jouluun.
Selailin myös nuorten tekijöiden Puuhamiesten maihinnousu - tarinakokoelmaa. Vähän on epätasainen, mikä kirjoittajien nuoren iän (3x17v) huomioonottaen ei ole yllätys. Luulenpa myös tekstien viimeistelyn saaneen suurempaa huomiota kirjan alkupuolella. Nyt puolessavälissä menee välillä turhankin sekavaksi. Saa nähdä, miten tämä tästä jatkuu...
Lauantai 4.1.2020
Niinhän tässä näyttää taas käyvän, että hyppelen kirjasta toiseen. Olen nimittäin edellisen kirjoituksen jälkeen aloittanut peräti kaksi uutta äänikirjaa. Osittain syynä lienee Kuolema kiitospäivänä, jossa jumituin vähän hankalan kuuloiseen kohtaukseen. Ei vaan ole huvittanut jatkaa. Teki mieli jotain kevyempää.
Niinpä nappasin Audiblesta kuunneltavaksi Jeevesin ja Woosterin seikkailuja (The collected radio dramas). Tosin en ole ihan varma, voiko tätä kutsua enää äänikirjaksi, ennemminkin mennään jo kuunnelman puolelle. Missäköhän raja muuten menee? Pitää varmaan ihan erikseen miettiä. "Painos" kyllä löytyi myös Goodreadsista... (Edit: pohdiskelua täällä - oletteko samaa mieltä kriteereistä?)
Toiseksi aloitetuksi valikoitui Confessions of a Bookseller eli suositun Kirjakauppiaan päiväkirjan tekijän toinen kirja. Tosin tämä taitaa ajallisesti ajoittua ennen ensimmäistä, ainakin päätellen tulevaisuusviittauksista juttuihin, jotka jo ensimmäiseksi kuunnelleessani kirjassa ovat kerrontahetkeä.
Kirjakauppiaskin ihmettelee, miksi niin monet haluaisivat omistaa vanhojen kirjojen kaupan. Minä ihmettelen, miten melko lakoninen listaus kirjakauppiaan päivistä voi ollakin niin koukuttava. Johtuuko se aiheeseen liittyvistä kirjoista ? Olisiko lihakauppiaan tai vaatekauppiaan päiväkirja yhtä kiinnostava? Tai ehkä kaikki onkin kiinni kirjoitustyylistä ?
Muuten on lukeminen ollut minimissään, mutta toisilla elämän osa-alueilla vuosi on alkanut aktiivisena. Aloitin eilen uuden elämän eli kävin jumpassa. Lisäksi aloin viimeinkiin vaihtamaan poikien huoneita päittäin. Isompi otus vähempine tavaroineen pienempään huoneeseen, ja päinvastoin - pienempi legovuorineen isompaan... Saa nähdä montako kuukautta tähänkin saan kulumaan.
Sunnuntai 5.1.2020
Näinä elämyshakuisina aikoina, tässä yksi täydellinen:
Paista muutama pekonisiivu rapeaksi ( aloita kylmältä pannulta), riko muna niiden viereen, kun ne ovat alkaneet ruskistua. Kuumenna Heinzin papuja tomaattikastikkeessa, paahda leipää ja levitä sille kuumana voita ja appelsiinimarmeladia. Keitä ämpärillinen kuumaa, vahvaa Earl Greytä.
Istu olohuoneen ison pöydän viereen ja jatka skotlantilaisen kirjakauppiaan muistelmien (Confessions of a Bookseller) kuuntelua, hiljaisuudessa ennen kuin kukaan muu on herännyt.
No, hiljaisuus katkesi kantaessani aamiaistani olohuoneeseen, kun sekä isäntä että kuopus nousivat ylös. Silti, tämä hipoo täydellistä sunnuntai-aamua.
Luulen myös keksineeni, miksi kirjakauppiaan muistelmat ovat niin suosittuja. Kyse ei ole (pelkästään) kirjakaupasta. Elämäntapa kiehtoo. Siinä on sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä ja se vie jotenkin ajatukset menneisiin aikoihin. Kirjanpitäjä, joka ei lampomisaikaan ehdi paikalle. Illalliset yhteisten festivaalisuunnittelujen jälkeen. Ystävät, jotka ovat päätyneet kylään eri puolilta maailmaa. Kirjakauppias iltapäivätauolla kalastamassa. Haikailemmeko kaikki jotain tuollaista tässä kaupunkikiireen keskellä ?
Eilen luin loppuun nuorten kirjalilijoiden Puuhamiesten maihinnousun. Tahti kiihtyi loppua kohti ja, yllättävää kyllä, puuhamiehet saivat kiinni punaisen langan päästä uudelleen. Viihdyin.
Myös Kuolema kiitospäivänä eteni, selätin jumikohdan eikä se edes osoittautunut kovin pahaksi.
Ai niin, aloitin myös uuden kirjan... Takashi Hiraide: Kissavieras.
Viikolla loppuun luettuja :
Max Seeck : Uskollinen lukija
No huh, huh... olipas jännä. Yhtään en arvannut loppuratkaisua. Se tosin jättikin hivenen hämmentyneen olon.
Terttu Autere: Kuolema Eedenissä
Ihastuttavan vanhanaikainen dekkari. En tiedä paljon rentouttavampaa luettavaa vuoden alkuun.
Sampo Mustonen, Roope Kankare, Jalo Niinikangas: Puuhamiesten maihinnousu
Vilkas mielikuvitus on kirjoittajien vahvuus, mutta siihen liittyvät myös sudenkuopat. Välillä menee vähän liiankin lujaa ja viimeistely on unohtunut. Silti, suurimman osan lukuajasta viihdyin, vaikkei genre minulle ominaisinta olekaan.
Minäkin mietin tätä vuotta kovasti. Jotenkin olen ollut koko vuoden stressaantunut, kärsinyt ihmeellisistä oireista ihollani ja ollut jotenkin vähän masis. Kuitenkin muistan ihan hirmuisesti ihania asioita vuodesta myös ja olen kyllä ollut onnellinen perheestäni ja ystävistäni. Ehkä kuitenkin toivon parempaa vuotta tulevaksi, sellaista, jossa olo olisi stressittömämpi.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta sinulle Minna <3
Ei minullakaan pitäisi varsinaisesti vuodessa 2019 olla mitään valittamista, mutta jotenkin outo se oli kuitenkin. Pitänee skarpata tänä vuonna.
PoistaHyvää uutta vuotta Outi!
Aika monta samaa kokemusta, juuri luin Uskollisen lukijan ja mietiskelin tuota Kirjakauppiaan päiväkirjan jatkoa - Kirjapajasta kerrottiin, ettei sopparia suomennoksesta vielä ole. Ateneumiin piti mennä, mutta laiskotti, jäi viikolle. Ja kuntosalikaudenkin aloitin. Ehkä outoustunne tulee kiireestä? Ainakin mulle käy myös joskus niin, ettei ehdi sulatella kaikkea, kun pitää tukka putkella painella... Yritän kans oppia "olemaan", mutta oppiiko vanha koira uusia temppuja... Iloista vuoden jatkoa sinulle!
VastaaPoistaOutoustunne voi hyvinkin tulla kiireestä. Tuntuu, että joku toinen juoksee ja itse vaan katsoo päältä. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy. Jo viime tammikuussa huomasin luvanneeni ottaa rennommin...
PoistaKuvaat ihanasti tuota aamuista elämystäsi! :) Minunkin täytyy nyt vihdoin ottaa asiakseni tutustua Seeckiin, kun ei ole tullut aiemmin tarpeeksi suurta intoa, mutta mainintasi "mutta olipa jännä kirja" lisäsi kyllä nyt uteliaisuutta sen verran!
VastaaPoistaTuo on yhdenlainen lemppariaamuni :-)
PoistaSeeck oli jännä, vaikka loppu jättikin pienen hämmennyksen...
Olipa mukava lukea postaustasi. Kiva kun oli kaikkea muutakin kuin vain kirjoja. Noista kirjoistasi minulle on tuttu ainoastaan tuo Kuolema kiitospäivänä. Pidin paljon, lempeä dekkari. Varmasti päivien kiireellisyys aiheuttaa sinulle aikamoisia paineita, eikä oikein tiedä mihin tarttua. Helposti tarttuu liian moneen asiaan samanaikaisesti. Tällainen mielikuva minulla omista työssäolovuosistani. Nyt on jo eritoista tämä elämä, kun ei enää tarvitse töihin mennä. Mukavaa tätä vuotta sinulle!
VastaaPoistaTästä onkin näköjään tulossa enemmän päiväkirja kuin luku-sellainen, mutta jääpähän itsellekin mieleen kaikki mukavat tekemiset.
PoistaHuomenna alkavat työt ja arki odottaa... saa nähdä, miten sitten käy.
Mainitsemistasi kirjoista olen lukenut vain Kuoleman Eedenissä, pidin, mutta ehkä vähän liiankin leppoisaa luettavaa minulle. Tuo Kuolema kiitospäivänä kiinnostaa, Max Seeck on jäänyt minulle vähän pintapuoliseksi tuttavuudeksi kahlattuani läpi esikoisen (kai on hyväksyttävä, ettei kaikkien tyyli vetoa, ja Seeckin tyyli on minulle liian kaupallinen ja hyperaktiivinen). Liehun Helene on nyt äänikirjana työn alla, mutta tarina tuntuu jo liian tutulta, en tiedä saanko koskaan loppuun. Ja ai niin, Kissavieras...no, sitä suosittelen sydämestä!
VastaaPoistaKuolema Eedenissä oli tosiaan leppoisaakin leppoisampi. Ehkä se siksi sopi minulle juuri loma-ajan rauhoitukseen.
PoistaMinäkään en ollut lukenut Seeckiä aiemmin ja tahti on kieltämättä melkoinen kirjan tapahtumissa. Ehkä kokeilen kuitenkin vielä toistakin.
Helenen lukemisesta on minulla aikaa, mutta katsotaan. Taitaa olla lukupino aika korkea ennen sitä.
Kissavieras oli herttaisen melankolinen.
Onpa muuten loistava idea tuo lahjapäivä siskon kanssa, täytyypä ehdottaa omallekin siskolle!
VastaaPoistaAutereen kirjoista olen tykännyt kovin, sellaista mukavan pehmeää dekkaria. Uusin taitaa olla lukematta. Max Seeck ja Kirjakauppiaan päiväkirja on ikuisella lukulistalla. Jonain päivänä. Nyt luen Kamulan Tuonelaa, se on miellyttävää luettavaa, mutta vaatii keskittymistä, tiiliskivi kun on. Äänikirjoista menossa on Miina Äkkijyrkän Jumala ja erotiikka. Olen vasta alussa, mutta vaikuttaa tosi kiinnostavalta!
Vuodenvaihde on aina mietiskelyn aikaa. Pidin joulun aikaan pitkän ja ihanan rentouttavan loman. Nyt kolmen työpäivän jälkeen tuntuu, että lihaksetkin ovat jumissa shokista! Jospa tässä vertyisi sekä mieli että kroppa ja pääsisi työrytmiin kiinni.
Tuo yhteislahja on tosi hyvä ihmislle, joilla jo on kaikkea. Olemme huomanneet, että se eniten puuttuva juttu onkin juuri yhteinen aika :-)
PoistaMiina Äkkijyrkkä oli tosiaa mielenkiintoinen. Kuuntelin sen myös. Tosin muutaman hänen ajatuksistaan ovat kyllä sellaisia, että vähän tuli silmiä pyöriteltyä.