Kuukauden luetut
Pari työmatkaa, joululoman loppu ja muutenkin rauhallisempi tahti takasivat myös kirjasaldon yllättävän suuruuden. Luin tammikuun aikana peräti 12 kirjaa. Äänikirjoja listalla on tasan puolet, loput ovat ekirjoja. Dekkareita on kahdeksan, kolme edustaa viihdettä ja joukkoon mahtuu vielä yksi novellikokoelma.
 |
| kuva WSOY |
Äänikirjoista kolme on Agatha Christien dekkareita. Rauhallinen, "kuka sen teki" - mysteeri sopii erittäin hyvin rentoutumiseen, varsinkin äänikirjoina. Lisäksi Christiet ovat siitä kivoja, että henkilömäärän suuruus ja juonen kiemuraisuus saavat ainakin minut autuaasti unohtamaan murhaajan suurimmassa osassa romaaneja. Siispä voin lukea ne iloisesti uudelleen aina muutaman vuoden välein. Nämäkin olen varmaan kaikki joskus jo lukenut ainakin kerran, mutta niin vain olin höynäytettävissa (Paitsi ehkä tuossa ensimmäisessä...)
Agatha Christie : Roger Ackroydin murha, Neiti Lemon erehtyy, Neiti Marplea ei petetä
Palasin myös taas vaihteeksi Flavian pariin ja luin kerralla peräkkäin kaksi viimeisintä. Ihanasti Flavia on taas palannut omaksi itsekseen parin vähän heikomman osan jälkeen. Samoin myös Virpi Hämeen-Anttilan historiallinen dekkarisarja petrasi aikaisemmista osista ja pidin uusimmasta todella paljon.
 |
| Kuva Bazar |
Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja
Toinenkin historiallinen dekkari osui lukulistalle tammikuussa. What Angels Fear vie 1800-luvun lopun Englantiin, jossa nuori nainen surmataan erittäin julmalla tavalla alttarille ja murhaa joutuu pakosta tutkimaan siitä epäilty aatelismies. En oikein vielä tiedä, pidinkö. Oli se hyvin kirjoitettu, mutta jostain syystä synkkä tunnelma ja hieman elitistinen asetelma ei nyt houkuttele jatkamaan sarjaa eteenpäin.
Samoin Hirtetyt koirat-dekkari jäi äänikirjana minulta kesken pariinkin otteeseen siirtyessäni takaisin Christien pariin. Tanskalaissarjan aloitusosan metsässä koiransa kanssa asuva, sotilaana palkittu, mutta synkkä antisankari ei jostain syystä minua vienyt mukanaan, mutta syynä saattoivat olla vääränlaiset odotukset. Tämä oli ennemminkin vakoilujännärin suuntaan dynamiikaltaan kallistuva kuin varsinainen dekkari.
C.C.Harris: What Angels Fear
Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat
Varsinaisesta tammikuun lukupettymyksestä vastasi kuitenkin viihdepläjäys, joka pääsi samaan sarjaan parin muunkin kanssa. Sopivasti sekaisin ei vaan osunut tällä kertaa (tai sitten osui toisaalta liiankin lähelle).
Hitusen pettymyksen puolelle jäi myös Pieni bistro Bretagnessa. Se oli vähän sokerisempi ja jollain tavalla henkilöhahmoiltaan rasittavampi kuin samalta kirjoittajalta aiemmin lukemani Pieni kirjapuoti Pariisissa. Toki vertailu on vähän epäreiluakin sillä jälkimmäisessä tosiaan liikuttiin nuoruudenunelmieni teemoissa... Silti, epätyydyttävään avioliittoon viimein kyllästynyt ja sillallta Seineen hypännyt rouvashenkilö ei oikein innostanut, vaikka toki Bretagnen matkailumainoksena kirja toimii varsin oivasti.
 |
| Kuva Tammi |
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin
Nina George: Pieni bistro Bretagnessa
Uusi tuttavuus ja varsin viihdyttävä sellainen oli Lady Julia Greyn kirjoittajan toisen kirjasarjan aloitusosa. Toki itsenäisesti perhosia tutkimusmatkoilla etsivä nuori nainen ei ihan hirveän uskottavalta hahmolta sinänsä vaikuta, mutta sinänsä on ihan raikasta lukea konventioista poikkeavista hahmoista, jotka ehkä samaistumispinnaltaan ovat lähempänä nykylukijaa kuin herkät ansarikukkaset, joista olemme tottuneet 1800-luvun naiskuvauksina kirjallisuudessa lukemaan.
Sitä paitsi, kuka väittää, ettei kyseisenlaisia naisia olisi ollut? Eihän sitä tarvitse lukea kuin Mia Kankimäen Yönaiset löytääkseen vastakkaisia esimerkkejä.Deanna Raybourn : A Curious Beginning
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä mainittakoon vielä Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla. Edelleen viehätys säilyi. Rosoiset, julmat ja kuitenkin kauneutta täynnä olevat tarinat koskettavat. Luin kirjaa säästellen, pienissä annoksissa makustellen.
Edelleen olen yllättynyt siitä, miten paljon näistä novelleista pidän. Yleensä amerikkalainen päihde- ja kurjuuskuvaus saa minut nopeasti laittamaan kirjan kiinni ja avaamaan seuraavan. Lucia Berlinillä kohdalla näin ei tapahdu.
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti