Holmesin kateellinen kollega

Ihan sama onko Etelä-Ranskassa vai Suomessa, helteet jatkuvat. Eron huomaa lähinnä siinä, että kotona talossakin on kuuma (kuumempi kuin ulkona) eikä pihalta löydy uima-allasta. Oikein ymmärsitte, olisin vielä mielelläni jatkanut lomamatkaa.

Lomailua sinänsä on edessä vielä tämä viikko. Mitä nyt piti sen verran käydä toimistolla, että sain taas salasanat uusittua. Heräsin nimittäin tässä yhtenä aamuna siihen, että tajusin unohtaneeni kaikki töihin liittyvät salasanat. En siis päässyt sen paremmin puhelimeen kuin läppäriinkään.

Loma siis on ollut erinomainen, mutta ihan vain oman mielenrauhani säilyttämiseksi ja ensi viikon töiden aloituksen stressitason laskemiseksi ajattelin käydä varmistamassa yhteydet ja työvälineet jo tällä viikolla... Sitten voi taas rentoutua loppuviikoksi, jos nyt keittiön tyhjentämistä voi varsinaisesti rentoutumiseksi kutsua, ainakaan tällä kelillä.

Loma on ollut rento myös bloggaamisen osalta ja vaikka lukeminen vähän jäikin turistitouhujen jalkoihin, on blogattavia kirjoja rästissä aikamoinen lista.


Vanhan toistoa ? 

Jotenkin tuntuu, että varsinkin elokuvien osalta on tekijöiltä viime aikoina ollut luovuus kadoksissa. Suurin osa "uusista" elokuvista on joko versioita vanhoista suosikeista, jatkoa niihin tai muuten vaan miljöö ja henkilöhahmot lainattu. Sama ilmiö on havaittavissa myös kirjoissa, mutta onneksi hieman vähemmässä määrin.

Fanikirjallisuus hyvin kirjoitettuna on mielenkiintoista ja nautinnollista luettavaa. Kyllä lukijakin saa lisäiloa kyetessään tunnistamaan elementtejä ja päästessään repostelemaan "autenttisuuden" astetta. Kuriositeetteina klassikoihin tai best sellereihin perustuvat tarinat ovat enemmän kuin ok, mutta tietysti sitä välillä pohtii, onko linkitys tunnetumpaan teokseen vain tapa saada huomiota ja lisätä myyntiä. Erityisesti kriittisyys kasvaa, mikäli kirja ei ole tasoltaan lähelläkään esikuvaansa.

Mick Finlayn Lontoon salapoliisi on vähän siinä rajoilla.

Mick Finlay: Lontoon salapoliisi 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Sherlock Holmesin Lontooseen sijoitettu salapoliisitarina linkittyy kuuluisaan salapoliisiin sinänsä ihan mielenkiintoisella tavalla. Päähenkilö, Arrowood, on Holmesin vähemmän tunnettu kollega, joka ei ratkaise yläluokkaisten seurapiirien ja poliittisten johtajien pulmia, vaan pyörii vähemmän hyviltä tuoksuvilla Lontoon kulmilla ja on sitten niin pirun kateellinen Holmesille tämän kuuluisuudesta.

Holmesia siis mollataan välillä ihan olan takaa ja jopa Arrowoodin työn alla oleva juttu linkittyy jännästi Holmesin tunnettuun tapaukseen. SIlti, kun viittaukset esikuvaan poistetaan, jää jäljelle aika tavanomainen historiallinen dekkari. Ei huono, muttei mitenkään ylenmääräisen loistavakaan.

Sinänsä miljöö, tunnelma ja kirjoitustyyli ovat hyvinkin esikuvansa mukaisia. Arrowood itse on ehkä vähän "halpaversio" Holmesista juopotteluineen ja päätelmineen, mutta hänen apurinsa herra Barnett puolestaan on toisaalta Watsonia voimakkaampi hahmo ja näyttää tietoisesti toteuttavan esimiehensä vähän hupsutkin ja vaaroihin johtavat ohjeistukset. Arrowoodin topakka sisar puolestaan osoittautui lopulta ihan suosikkihahmokseni, vaikka hänet ehkä pikkuisen ilkeästi on kuvattukin.

Kadonnut ranskalainen nuorimies ja murhattu nuori nainen linkittyvät lopulta kansainväliseen terrorismiin ja ihmiskauppaan, joten käänteitä riittää. Pahikset ovat oikeita pahiksia eivätkä kaihda edes lapsen pahoinpitelyä, mutta toisinaan fanaatikoistakin löytyy etiikkaa. Melkoinen soppa siis ja ihan viihdyttävää luettavaa. Eikä tuo Holmes-linkityskään tietysti ole ajatukseltaan ihan huono.

Muita lukemiani fanifiktioita ovat mm. 
- Jatkuu! - jossa tunnetut kirjoittajat panevat parastaan viitaten suomalaisiin klassikoihin (Vastaavanlainen kirjasarja on tehty myös Shakespearesta) 
- Death comes to Pemberley, jossa P.D. James jatkaa Ylpeys ja ennakkoluulo -tarinaa dekkarilla 
- Lagercrantzin Millenium-jatkot ovat sitten ihan omaa luokkaansa - ainakin kaupallisuudessaan. En ole ihan varma voidaanko niitä laskea varsinaiseksi fanikirjallisuudeksi. 

Lisäksi on varmaan ihan pakko jossain kohtaa lukea myös Sherlock Holmesiin liittyvä Sherlock Holmesin tytär sekä Emilia Kent, jossa runotytön tarina jatkuu.