Saippuaprinsessa

Olen tykästynyt näihin pariin viimeksi kuuntelemaani Kaari Utrioon. Jo Pappilan neidot oli vähän niin kuin vinosti hymyilevä historiallinen romanssi. Siinä ei ketään henkilöistä päästetty oikein helpolla. Sama hykerryttävä meno jatkuu nyt Saippuaprinsessassa.

Myönnän hymyilleeni ja välillä vähän hymähdelleeni riemastuttavien käänteiden ja hienostuneesti karikatyyrimäisten henkilöhahmojen touhuille ja pyrkimyksille. .

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa
Oma ostos Elisa Kirjasta - äänikirja 
lukijana: Susanna Haavisto 

Ulrika Rutenfelt vietti lapsuutensa isänsä kanssa laulusaloja samoten. Miten ihmeessä sellaisissa toimissa voisi oppia hienoksi nuoreksi neidiksi? Onneksi hänellä on kahmaloittain rahaa. Se auttaa, vaikka alkuperänä olisikin saippuaa sivutoimenaan myynyt teurastaja-isoisä. Kun on velkaa, eikä omaisuutta näkyvissä ennen isosedän kuolemaa, kelpaa porvarillisempikin omaisuus. Eikä romanttisen kauniin nuoren miehen luulisi olevan vaikeaa hurmata maalaistylleröä?

Niinhän sitä voisi luulla, mutta kummasti päätyy kapuloita veljensä onnea juonittelevan seurapiirikaunottaren rattaisiin, eikä omastakaan aviomiesehdokkaasta ole oikein apua - niin paroni kuin tämä onkin. Kaiken lisäksi tuleva anoppikin on saamaton kurinpitäjä eikä kälyn käytöksessä ole kuin parannettavaa. Onneksi sentään kotiopettaja on ryhdikäs ja silmää miellyttävä periaatteiden mies.

Kirja on edelleen täynnä asiantuntevaa ajankuvausta, mutta ihmisten kohdalla Utrion kynä on muuttunut entistä terävämmäksi. Jokaiselle voi vuorollaan nauraa ja ihmisten halut, toiveet ja heikkoudet lävähtävät esiin lukijan analysoitavaksi. Kovin kriittinen tosin ei kai kannata olla, sillä kyseessä ovat inhimilliset piirteet, joihin sortunee itse kukin kohdallaan...

Kovasti siis nautinnollinen kuunneltava, joka ainakin minua kannusti lähtemään ylimääräisillekin kävelykierroksille. Onneksi, sillä noin muuten ovat aktiivisuusrannekkeen tilastot olleet surkeaa luettavaa. Ihan pakko olisi ryhdistäytyä, vaikkei kelikään kyllä asiaa auta, perheeseen iskeneestä flunssaviruksesta puhumattakaan.

Susanna Haaviston lukeminen on ammattitaitoista ja sujuvaa. Hän sai tarinan soljumaan ja jollain tavalla pysymään selkeänä huolimatta Utriomaisen pitkistä henkilöistoista. Kaiken kaikkiaan Saippuaprinsessa on erittäinkin suositeltava ja äänikirjaksi vallan mainiosti taipuva epookkiromaani.