Murhamysteeri Vanajanlinnassa

Oli synkkä ja sateinen ilta. Kaupungin kermaa oli kuljetettu Vanajanlinnaan nauttimaan herkullista illallista - ja siinä samassa auttamaan Monsieur Poirotia ikävän murhan selvittämisessä. Patsastaan Suomeen julkistamaan tullut kuvanveistäjä oli ammuttu.

Epäillyt oli jo kuljetettu poliisin säilöön, mutta johtolankoja riitti tutkittavaksi päiväkirjoista lattialla makaavaan aseeseen. Harmaita aivosoluja sai rasittaa oikein tosissaan, että päästiin oikeaan ratkaisuun ja lopulta sen löysi vain tiimeistä ilmiselvästi älykkäin. Melkein Poirotin tasoa...

Sellaista puuhaa oli sisareni minulle järjestänyt syntymäpäivä-illaksi. Savonlinja kuljetti osallistujat bussilla Vanajanlinnaan ja takaisin nauttimaan murhamysteeri-illallisesta. Iltaa ohjaili itse Monsieur Poirot.

Tuoni-studiot järjestää useimmiten murhamysteeri-illallisia yrityksille tai ryhmille ja tällä hetkellä vastaavasta voi nauttia myös Casino Helsingin Murhamysteeri -illoissa. Olisi tosi jännä nähdä, miten vastaavanlainen esitys toimii isommissa puitteissa, suuremmalla yleisömäärällä ja kaiketi myös suuremmalla esiintyjäjoukolla. Tämä esitys oli nimittäin aikille avoin, mutta valitettavasti bussi näytti matkalla melkein tyhjältä.

Oli tosi kivaa. Toki osallistujia olisi voinut olla vähän enemmän. Mitä ilmeisimmin tällainen avoin illallinen ei oikein ollut tavoittanut asiakkaita eli markkinointia olisi pitänyt olla enemmänkin. Nyt roolileikkiin olennaisesti kuuluvat seurustelu ja vihjeiden metsästäminen kanssa pelaajilta jäi vähän vajavaiseksi. Ihan mukavasti juttua kuitenkin sai aikaiseksi ja ainakin osa sivujuonen salaliittolaisista löysi toisensa.

Murhajuoni oli mielenkiintoinen ja hyvin miljööseen sopiva. Epäillyistä, motiiveista ja johtolangoista oli Suomeen sijoitetussa tarinassa melkein runsaudenpula. Poirot ohjaili mukavasti, mutta pikkuisen hän olisi ehkä voinut olla vielä aktiivisempi saattaakseen pelaajia yhteen. Suomalainen jäyhä kansanluonne ei ihan heti taivu roolipelin vaatimaan eläytymiseen. Toki tässä olisi taas auttanut myös se suurempi osallistujamäärä.

Itse nautin varsinkin eri yksityiskohtien miettimisestä, mutta se oli vähän petollistakin. Aloin liian fiksuksi ja vaikka tarinamme varmasti vastasi ainakin yhtä Christie-viritelmää, olisi oikea ratkaisu ollut huomattavasti yksinkertaisempi. (Olen tosin edelleen sitä mieltä, että loikkari olisi pitänyt tunnistaa :-)

Eikä raskasta aivotyötä tietysti voi tehdä ilman herkullista ruokaa. Vanajanlinnan keittiö on ehdottomasti minut reissuun osaltaan houkuttaneen maineensa arvoinen.

Alkuruokapöytä houkutteli täyttämään lautasen kukkuroilleen ja poikkeuksellisesti myös söin pääruoan hyvällä halulla. Yleensähän hyppään puffeteissa alkuruoista suoraa jälkkäriin. Tällä kertaa paahdetut kasvikset, perunat ja possu kermakastikkeineen olivat todella hyviä. Jälkiruokana tarjoiltu suklaakakkukin suli suussa.

Erityispisteitä Vanajanlinna sai myös erikoisruokavalioiden huomioonottamisessa Sekä kasvissyöjä- että vegaani-vaihtoehdot olivat mietittyjä, kauniita ja syöjien kommenttien mukaan herkullisia. Nyhtökaura oli löytänyt tiensä lautasille saakka.

Kaikkiaan Murhamysteeri-illallinen oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Kannattaa mennä mukaan jo valmiiksi roolipeliin orientoituneena ja napata rekvisiitasta vaikka puuhka tunnelmaan pääsemistä tukemaan. Kiva, kun tällaisia elämyksiä on tarjolla.

Siskokset matkalla