Luettavaksi kustantajalta
Saara Turunen kertoo yhdenlaisen maaltamuuttajan tarinan. Päähenkilö on itäisen Suomen pienessä kylässä kasvava nuori tyttö, joka kokee sen ahdistavaksi, vaeltaa pääkaupunkiseudulle ja siitä vielä kauemmaksi. Kuulostaako tutulta?
Onhan tässä kyseessä aika klassisen kliseinen tarina. Kirjan alkupuolella kuitenkin pidin kovasti Saara Turusen tavasta kuvata henkilöhahmoja ja tunnelmaa. Moni asia myös kolahti. Itse olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, mutta muistan kyllä elävästi, miten aina piti miettiä toisten mielipiteitä. Niitä miltei pelättiin ja joukosta erottautuminen ei ollut hyvästä. Paitsi ehkä koulumenestyksen suhteen. Myös uskonnon ympärille luomat rajoitukset tuntuivat tutuilta. Toki paljon oli myös toisin omassa lapsuudessani.
Taitavasti Turunen tuokin esiin suomalaisten stereotyyppistä hiljaisuutta ja synkänpuoleista juhlintaa ja viimeisen sadan vuoden historian vaikutusta kansanluonteeseen ja tapoihin - tutusti tulkittuna, mutta tuoreesti esitettynä. Vähän yli puoleenväliin siis olin aika ihastunutkin. Sitten aloin väsähtää.
Ehkä minulla on jo liian pitkä aika nuoruuden vaikeuksista ja sen kuuluisan oman paikan etsimisestä, mutta kärsivällisyyteni loppui päähenkilön haahuiluun aika nopeasti. Vika oli aina muissa ja peilin lehmä häiritsi elämän etenemistä. Ymmärrän koti-ikävän, ymmärrän vaikeudet kahden kulttuurin suhteessa. En ymmärrä yrityksen puutetta ja passiiviseksi heittäytymistä. Myös kerronta muuttui jotenkin hajanaisemmaksi ja viimeinen kolmasosa kirjasta olikin jo jonkinlaista irrallisesta kohtauksesta toiseen pomppimista. Niin kuin toki päähenkilön elämäkin. Mainitsinko jo, että kärsivällisyyteni loppui hänen kohdallaan?
Kirja ei siis ihan lunastanut alun lupauksia, mutta on siltikin mielenkiintoinen tuttavuus. Varsinkin nuoremman sukupolven edustajan tulkinta viime vuosisadan tapahtumien vaikutuksesta Suomen kansan mielentilaan ja sitä kautta yksilöiden vointiin ja vaikeuksiin sukupolvesta toiseen, on tuoretta luettavaa, vaikka teemat tuttuja ovatkin. Kannatti siis lukea. Turunen on minua kymmenisen vuotta nuorempi, ehkäpä siis 80-luvulla syntyneet "nuoret" myös tunnistavat tunnelman vielä minuakin paremmin.
Tykkäsin tästä kirjasta paljon, vaikka muistan laillasi ärsyyntyneeni päähenkilön tavasta syyttää muita ja paeta kroonisesti kaikkea. Toisaalta ärsyttävyydestään huolimatta tällainen käyttäytyminen tuntui aidolta, sillä tunnistin siitä toimintamallin, johon olen törmännyt oikeastikin. Pakenemistaipumus olisi tullut kirjasta varmasti selväksi ilman niin montaa toistokertaakin. Pieni karsinta olisikin voinut tehdä tästä kirjasta makuuni vieläkin paremman. Mutta silti kohdallani yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista.
VastaaPoistaJuuri noin, pieni karsinta ja tiivistäminen olisi varmaan tehnyt lukukokemuksesta itse asiassa antoisamman. Pidin minä näinkin, mutta ihan kamalasti en alun jälkeen enää innostunut.
Poista