Dekkariviikko: Lempparityyppini?

Alkuviikosta jo kerroin kiintymyksestäni klassikkodekkareihin. Niitä vaan tulee luettua säännöllisesti, ainakin kesällä, niin ja joulunaikaan, joo ja syksyn pimeillä ja... Huomaatte kuvion?

Toinen dekkarityyppi, johon palaan kerta toisensa jälkeen on johonkin historialliseen ajankohtaan sukeltava rikostarina. Viimeksi tätä lajia on minulla edustanut Shakespearen John-veljestä kertova sarja. Olen lukenut näitä Elisabeth I:sen aikaan sijoittuvia jännittäviä vakooja ja salapoliisitarinoita jo kolme osaa ja varmasti lainaan lisää Overdrivesta

Historiallisissa romaaneissa rikosjuoni ei välttämättä ole kuitenkaan se kaikkein tärkein juttu. Mikäli kirjailija osaa levittää lukijan eteen rikkaan kudoksen aikakauden elämää ja linkittää tarinansa taitavasti todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, menee vähän heikompikin tarina siinä sivussa. Ei, että John Shakespearesta kertovat kirjat olisivat mitenkään huonoja, niissä on mielenkiintoinen juoni, mutta jotenkin vain historiankuvaus ajaa välillä sen ohi.

 Tämä voi tietysti johtua ihan aikakaudesta, sillä Tudorien ajan historialliset tapahtumat ovat pääsääntöisesti tarua ihmeellisempää. Siksi ehkä siitä ajasta niin pidänkin ja nautin siihen sijoittuvista tarinoista. Toinen suosikkisarjani nimittäin on C.J.Sansomin Shardlake-sarja, jossa kaikki on paikoillaan. Kirjoista löytyvät niin sympaattinen päähenkilö, hurjat roistot, mahtava ajankuvaus ja tietysti jännittävä juoni. Sarjasta on juuri julkaistu kolmas osa suomeksi, joten kannattaa nauttia. Minulla on englanniksi vielä viimeinen lukematta, säästelen sitä vähän niin kuin kesälomaksi.

Toki historiassa on monta muutakin mielenkiintoisa aikaa ja paikkaa, eivätkä suomalaiset dekkarikirjailijat jää ollenkaan jälkeen mielenkiintoisten tarinoiden kutomisessa. Viime vuosina on ilmestynyt monta lukemisen arvoista kotimaista. Tässä muutamia suosikkejani.

Jyrki Heinon Kellari ja Kello kuuluvat ehdottomasti parhamimmistoon päähenkilön ja ajankohdan puolesta. Luutnantti Wennehielm 1700-luvun Turussa on kerrassaan koukuttava tuttavuus. Tarinat käyvät välillä vähän turhankin monimutkaisiksi, mutta tyyli ja aikakausi pitävät. Sarjan ensimmäinen osa, Kellari, on eheä kokonaisuus, jonka julma tarina vetää vertoja mille tahansa nykydekkarillekin.




Toinen viime vuosien mielenkiintoinen tulokas on Nina Hurman kieltolain aikaiseen Helsinkiin sijoittuva sarja, jonka kaksi ensimmäistä osaa Yönpunainen höyhen ja Hatuntekijän kuolema ovat varsin vakuuttavaa luettavaa. Rougen ja hänen salakuljetuksiin sekaantuneen veljensä seikkailut ovat mielenkiintoisia. On aivan kuin nauttisi Film Noiria tekstimuodossa.

Myös Virpi Hämeen-Anttila on kokeillut kieltolain aikaan sijoittuvan historiallisen dekkarin kirjoitusta. Sarjan ensimmäiseksi osaksi tarkoitettu Yön sydän on jäätä on mielenkiintoisesti aika erilainen kuin Nina Hurman teokset. Molemmat kirjoittavat hyvin, mutta Helsinki näyttäytyy aika erilaisena - toki henkilöiden piiritkin ovat erilaiset. Kun Hurma kulkee salakuljettajien ja työläisten parissa, on Hämeen-Anttilan etsivällä ympärillään aatelisneitejä ja venäläisiä vakoojattaria.

Toisinaan kirjailijat vievät meidät todella kauas menneisyyteen. Jo muinaisen Rauta-ajan ihmisillä oli ilmeisesti omat rikoksensa selvitettävinä. Sirpa Tabetin Hämärän lapset lieneekin ainakin minulla kaikkein kaukaisimpaan menneisyyteen sijoittuva lukemani dekkari ikinä. Dekkarin kaava taipui hyvin muinaiseen, vähän mystiseenkin tarinaan.

Mielenkiintoinen historiaan ja vähän nykyaikaa lähemmäs sijoittuva tuttavuus on ollut myös Markku Keisalan Sinisilmät. Kyseessä ei taida olla ihan tyylipuhdas historiallinen dekkari, mutta mielenkiintoisesti menneisyys ja nykyaika sekoittuvat ja loppujen lopuksi nautin kirjassa erityisesti juurikin historiankuvauksesta.

Näitä riittäisi kai loputtomiin. Tässä nyt oli muutama viime vuosilta mieleeni jäänyt historiallinen dekkari?

Mitä olen unohtanut ? Mikä on mennyt minulta ohi? Mitkä ovat teidän suosikkejanne?