Taustapeili 2014 - vielä vähän

Hyvää Kirjan vuotta 2015! 

Kaikenlaista kivaa, jännää ja uutta on vuodelle tiedossa, mutta vilkaistaan vielä vähän taustapeiliin. Kun viimeksi mietittiin pääasiassa lukuja ja käppyröitä, niin ehkä sitä voisi vähän miettiä vuoden 2014 kirjojen laadullisempaakin puolta.

Mitä vuodesta siis jäi parhaiten mieleen? Parasta kirjaa en lähde edes arvailemaan, luin monta mahtavaa.

1. Viimeisinpänä luettu kuuluu parhaimpiin ja pelottavimpiin, vaikka vaatii vielä vähän (ja enemmänkin) pohdiskelua. Kyseessä on vuoden 2014 Finlandia voittaja eli Jussi Valtosen He eivät tiedä, mitä tekevät. Pelottava, ajatuksia herättävä maailmankuvaus osui ja upposi. Ehti juuri ja juuri vuoden 2014 luettuihin sillä viimeiset sivut luin eilen illansuussa.

2. Ihanimmat uusinnat lukukokemuksina olivat ehdottomasti klassikot äänikirjoina. Sinuhe egyptiläinen, Hobitti ja Taru sormusten herrasta osoittivat, että mestariteokset kestävät formaattimuutoksen ja nousevat kuunneltuina vielä aivan uusiin sfääreihin. Kannattaa kokeilla.

3. Kutkuttavimmat dekkarit tarjosi minulle 2014 Alan Bradley. Jotenkin Flavia de Luce on niin ihanan ristiriitainen päähenkilö, että jo se pelkästään luo kirjoihin epätodellisen tuntuisen, mutta kuitenkin niin raatorealistisen tunnelman. Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lastenleikkiä kuuluvat minulla vuoden parhaimmistoon.

4. Kirjoja, jotka saivat minut muuttamaan mieleni eli Kultarinta ja Neljäntienristeys. Olin jo päättänyt, etten lukisi enää suomalaista sota-aikaan tai jotenkin sotaan liittyvää kirjallisuutta, mutta sitten tulin kuitenkin tarttuneeksi näihin... Vuoden ehdotonta parhaimmistoa.

5. Uusi tyyli, joka taisi jäädä päälle. Suomalainen fantasia, joka ei onneksi ota itseään liian vakavasti, muttei tingi laadusta eikä tyylistä. Tykkäsin ja luen varmasti lisää. Vähän välillä kieli poskella ja ehdottoman viihdyttävää vakavampanakin Hopea-arkun metsästäjät, Stepanin koodeksi, Punavuoren susimiehet, Tulen tyttäriä

6. Vanha tuttu, joka vakuutti ja petti. Kyseessä on Neil Gaiman. Hänen lyhyttarinoiden kokoelmansa Smoke and Mirrors jätti minut kylmäksi ja vähän ärsyyntyneeksi, mutta The Ocean at the End of the Lane oli taas lumoava ja Hautausmaan poika ponkaisi kerralla yhdeksi ikisuosikeistani.

7. Mielenkiintoisimmat esseet tarjosi minulle Stephen Jay Gould. Olivathan ne aika vanhoja, mutta silti täynnä mielenkiintoista ajattelua ja monien ajatukset kantoivat kevyesti vuosien yli.

8. Hyviä historiallisia dekkareita mahtui vuoteen 2014 useampia ja parhaat olivat kaikenlisäksi vielä suomalaisia. Nina Hurma, Jyrki Heino ja Virpi Hämeen-Anttila tarjosivat hienoja ja mielenkiintoisia genresekoituksia. Hassua muuten, että kaikkien sukunimet alkavat h-kirjaimella. Tarkoittaakohan se jotain?

9. Matkalla, siis muut kuin minä. Vuonna 2014 osuin jostain syystä lukemaan useammankin "matkakirjan". Kaikissa oli oma viehätyksensä ja kaikki veivät elävästi jonne. Vanhan rouvan lokikirja, Le tour de la prison, Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ovat esimerkkejä kirjoista, joiden mukana pääsee muualle ja erityisesti Japaniin.

Siinä nuo päällimmäisenä mieleen tulevat. Paljon olisi vielä muutakin, mutta suunnataan katse nyt uuteen vuoteen. "Kuun pimeä puoli" odottaa (ref. kohta 5)

KERTA KIELLON PÄÄLLE 

Vielä piti tehdä yksi käppyräkin lisää. Hdcanis Hyönteisdokumentista oli katsonut mies- ja naiskirjailijoiden jakauman ja minuakin alkoi kiinnostamaan. Kuvittelin lukevani hyvinkin tasaisesti, mutta luvut kertovat karun totuuden.

Miltei kaksi kolmasosaa lukemistani kirjoista on naisen kirjoittamia. Hmmm... pitäisiköhän vielä katsoa genreittäin sama jakauma? Uskallan nimittäin väittää, että ainakin viihteessä naisia on lähemmäs 100% ja fantasiassakin heidän edustuksensa on vahva. Naisten kirjoittamat dekkaritkin taitavat vedota minuun enemmän. Jännä juttu.