Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi
Finlandia-palkinto on päätetty ja jaettu. Sen sai Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, joka onkin varsin hieno kirja. Huono ei tosin ole Leena Krohnin Hotel Sapienskaan.
Hotel Sapiens on paikka, jossa asuu ryhmä suuren katastrofin jälkeisiä ihmisiä. Koneet ovat ottaneet vallan, ilmastonmuutos tuhonnut ympäristön ja hotellin alueella miltei vankeina harhailevat enemmän tai vähemmän särkyneet sielut.
Asukkien tarinat avaavat tapahtunutta katastrofia pala kerrallaan - samalla pääsemme tutkimaan ihmiselämän haasteita (fobioita, uskon ja tieteen ristiriitojen välissä luovimista, rakkaiden katoamista) eri kohtaloiden kautta.
Kirjassa ei varsinaisesti ole tarinaa, vaan monia inhimillisiä polkuja, jotka kaikki johtavat Hotel Sapiensin tiloihin nunnien vahdittaviksi. Eivätkä nämä nunnat ole niitä lempeitä,hartaita ja hoivaavia, joihin olemme kirjallisuudessa tottuneet. Hiljaisia sisaria sentään kuitenkin.
Lukiessa kirjaa yrittää ymmärtää, sitten tajuaa, että tämähän on vain kokoelma sirpaleita, joista ihmisyys näkyy palasina kuin vääristävän peilin tavoin. Ei tässä kai olekaan varsinaisesti mitään ymmärrettävää. Kunhan menee mukana ja jännittää, onko maailma tosissaan kadonnut vai peittävätkö pilvet todellisuuden. Mikä on todellisuus ? Sirpaleisuudesta huolimatta kirja pysyy hyvin kasassa. Lukija onnistuu yhdistämään palasia toisiinsa ja pysyy mukana kyydissä, saa näkökulmia ja kohtaamisia yhdistymään toisiinsa.
Minä olen viime aikoina tykästynyt sellaisiin vähän vinksahtaneisiin tarinoihin ja tässähän kaikki on vähintäänkin sijoiltaan. Eriskummalliset henkilöhahmot ovat kaikessa omituisuudessaan rakastettavia ja syvästi inhimillisiä. Heille toivoo hyvää, vaikka sisimmässään tietää, ettei toivoa ehkä ole.
Yritän siis sanoa, että pidin kirjasta. En millään muotoa väitä sitä ymmärtäneeni, mutta nautin matkasta sen seurassa, ehkä vähän opinkin jotain ihmisyydestä ja tunnistin joitain kuvatuista omituisuuksista myös itsessäni.
Ja toivo on lapsissa, siinä miten he jaksavat kaikesta huolimatta kuitenkin kiivetä korkealle ja jättää merkkinsä maailmaan. Seuratkaamme siis lapsia.
 |
| Elisa Kirjalta vapaavalintaisena luettavaksi ja blogattavaksi |
Pidin myös kovasti ja kirjoittelin muistiin lauseita myöhemmin mietittäväksi(niin kuin tapanani on), ymmärtänyt en lähimainkaan kaikkea takuulla, mutta nautin.
VastaaPoistaKrohnin kirjassa olikin paljon pohdittavia juttuja. Minunkin pitäisi opetella palaamaan kirjoihin menemättä aina niin vauhdilla seuraavaan. Sähköisen lukijan myötä olenkin ruvennut korvamerkkaamaan sivuja, kun se on siinä niin helppoa. Vielä kun sitten myös palaisi merkintöihinsä...
PoistaJuuri sellainen kirja, joka pitäisi aloittaa alusta, kun on päässyt viimeiselle sivulle. Hieno, syvä ja mukavasti vinksallaan. Pidin valtavasti tästä.
VastaaPoistaNiinpä... toisella kierroksella voisi löytää ihan uusia ulottuvuuksia.
Poista