12.4.2013

Kuukauden kapine : Mikä raastaa ?

Auringonpaisteisessa huhtikuussa alkaa aina tehdä mieli salaatteja  ja raasteita. Ihania, mutta välillä se pilkkominen ja raastaminen tuntuu kovin työläältä. Kuten niin monessa keittiöhommassa, myös tässä auttavat kunnon välineet, oikeat työkalut oikeaan hommaan. Siispä otin suunnan kohti Chez Mariusta ja ihmettelimme hetken raastimien moninaista valikoimaa.




Se kaikkein tutuin lienee kaikille tuo "anopin" raastin (tai mummin raastin), miten vaan. Se on perinteinen, hoitaa hommansa tehokkaasti eikä tyhjennä lompakkoakaan liikaa.  Nämä ovat omiaan juuri noiden juuresraasteiden tekemiseen, varsinkin isompaa porukkaa ruokkiessa. 

Jokaisella sivulla on oma karkeusasteensa raasteelle. Lastujakin saa aikaiseksi ja jopa sitrushedelmien kuorta voi yrittää saada raastettua.  Minä tosin en ole siinä koskaan kunnolla onnistunut, vaan käytän muuta välinettä, mutta siitä hetken päästä lisää.  Sormia pitää vähän varoa, mutta niinhän pitää aina oltaessa terien kanssa tekemisissä. 

Eikös olekin muuten tuo pikkuraastin suloinen vaikkei ehkä näistä kaikkein tehokkain ? Se lienee ennemminkin omiaan pöytää kaunistuttamassa pastajuuston kaverina.
 

 

 Juuston kavereita ovat nämäkin pikkumyllyt.  Osaan saa oikein vaihtoterätkin. Niistä voi sitten valita isoteräisemmän kermaisemmille juustoille ja pikkuteräisemmän kovemmille juustoille.  Tunnetuin merkki näissä pikkumyllyissä lienee Zyliss.

Minä en tällaista ollut nähnytkään ennen kuin isäntä aikoinaan toi Suomeen muuttaessaan ruokapöytään mukanaan.  Chez Mariuksen Jonna kuitenkin valisti minua, että on näitä käytetty Suomessakin iät ja ajat. Meillä sitä vaan ei ole kutsuttu juustomyllyksi vaan vanhempi sukupolvi tuntee laitteen "mantelimyllynä".  Se kertookin mukavasti näiden toisen käyttötarkoituksen, eli pähkinöiden ja manteleiden raastamisen.  On siinä kyllä saanut hetken veivata, kun leivontaa varten on valmistanut mantelijauhetta. Kätevä vehje kuitenkin



Myllyissä jatketaan edelleenkin, mutta vaihdetaan astetta suurempiin. Nämä ovat taas niitä isojen juuresraastekulhojen tekijöille tarkoitettuja. Jos anopinraastimen ranneliike rasittaa liikaa, niin voi vaihtaa myllyn kammen kiertämiseen.  Erona tietysti se, että jos anopinraastinta käyttäessa palojen on hyvä olla aika isoja, niin myllyjä varten ne kannattaa pilkkoa pienemmiksi. Makuasia, kumpi tapa sitten tuntuu paremmalta omassa tekemisessä. Meidän äidillä oli (ja on muuten edelleenkin) tuo kolmijalkainen versio. Sillä olen minäkin erinäiset porkkanat kiertänyt reippaasti raasteeksi keittiöapulaisena touhutessani.




Sitten päästään näihin viime vuosien aikana jokaisen itseään arvostavan kotikokin keittiöön tiensä löytäneisiin raastimiin. 

Microplane oli se aito ja alkuperäinen teollisuuden terävalmistuksesta myös keittiöön toiminta-alueensa laajentaneen yrityksen tuote.  Fiksut yritysjohtajat olivat patentoineet terämateriaalin ja valmistustavan, joten pitkään Microplane ainoa markkinoilta löytyvä. Tuossa muutama vuosi sitten tuo kyseinen patentti vanhentui ja markkinoille ilmestyi jos jonkinlaista jäljittelijää.  Vähitellen ovat jyvät alkaneet erottua akanoista, mutta silti kannattaa olla ostaessa tarkkana välttääkseen pettymystä. Hyvälaatuinen terä kun kestää melkein ikuisesti ja siitä tulee kotikokin lempikaveri juustoja ja VARSINKIN sitruunankuorta raastaessa. Huonolaatuisella haluaa aika nopeasti heittää vesilintua tai se hautautuu keittiölaatikon pohjalle.  

Kannattaa myös muistaa, että asianpesukoneella saa laadukkaankin terän tylsymään - kun käyttää sen puoli minuuttia käsinpesuun, saa pitkäikäisen ystävän. Sitä paitsi, näille on käyttöä sen verran, etteivät ainakaan meillä oikein edes ehdi koneeseen... Samoin pakkauksen mukana tuleva muovisuojus ei ole poisheitettävää pakkausmateriaalia vaan hyödyllinen terien (ja sormien) suojana. 

Teriä on tässäkin kategoriassa tarjolla monilla karkeuksilla. Näillä saa tehtyä lastuja, karkeaa, vähemmän karkeaa tai hienoa raastetta. Tuo pikkuinen kuvassa vasemmalla ei itse asiassa ole enää edes mikroterillä varustettu vaan sellaisilla pienillä nystyröillä. Se on tarkoitettu sitten jo ihan mössön tekemiseen. Sitähän säännöllisesti tarvitsevat valkosipulia ja inkivääriä kokkauksessaan paljon käyttävät. 

Paljon on siis raastimia tarjolla. Nämä ovat kuitenkin sellaisia ihan joka päivä käytettäviä työvälineitä, joten niihin kannattaakin vähän satsata. Minä olen todennut, että ainakin anopinraastin ja Microplane suhteellisen pienellä karkeudella pitää olla ihan omien hermojen säästämiseksi. Loput voi hankkia sitten täydentämään vastaan tulevia muita tarpeita. Ja kun tekee mieli jotain vähän erikoisempaa, voi hankkia vaikka tuon maaliskuun kapineen - jonkunlainen raastin kai sekin, vaikkei ainakaan meillä ihan jokapäiväisessä käytössä ;-)  Samasta kapineesta muuten on juttua myös viimeisimmässä Glorian ruoka ja viini-lehdessä.











 


p.s. olettehan huomanneet tuon sivupalkin linkin suosikkisarjoihin ? Sieltä löydätte kätevästi myös kuukauden kapineet kerralla listattuina..

20 kommenttia:

  1. Minulla on raastimia vähän joka lähtöön! Jokaisella saa omanlaisiaan haavoja, jos ei ole varovainen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sormet ja rystyset saavat välillä haavoja oli raastin mikä tahansa

      Poista
  2. Kiitos tuosta astianpesukonevinkistä! En ole tajunnutkaan että vaikuttaa teriin. Hyvä tietää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selittää ainakin meillä, miksi raastimet ja veitset aina tylsyivät...

      Poista
  3. Meillä on suuressa käytössä riivinrauta eli anoppi. Sillä sai alkuun aika mukavia haavoja käsiin, mutta pikkuhiljaa on oppinut sormia varomaan.;) Sitten löytyy myös tuollainen alimmaisessa kuvassa oleva raastin, missä terä soveltuu esim. valkosipulille, inkiväärille ja muskottipähkinälle. Myös pieni kämmenraastin on sitrushedelmien raastamiseen, vaikka välillä niitäkin tulee raastettua anopilla. Riippuu vähän millaista raastetta tarvitaan. Isomman määrän juureksia raastan mieluiten monitoimikoneen raastimella.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monitoimikone onkin varmaan kätsy isommille määrille, jos sellaisen omistaa Minulla on vain sellainen ihan pieni versio eikä siitä oikein ole apua tuossa.

      Poista
  4. Laatikosta löytyy isoanoppi isoon raastamiseen ja minianoppi mausteille. Tällä perinteisellä mallilla saa sitruskuoriraastetta, kun painaa ensin palasen leivinpaperia terää vasten ja sitten alkaa raastaa.

    Helpommin sen kuoriraasteen kuitenkin tekee microplanella, jolla meillä raastitaan melkein kaikkea, suklaata, juustoa jne. Pienen määrän porkkanaraastettakin sillä tekee vaivattomasti ja lopputulos on todella mehukas. Microplane on jokapäiväisessä käytössä.
    Jos tarvitaan todella suuria määriä, niin ne tehdään sitten Kenwoodilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Microplane on meilläkin käytössä ihan koko ajan !

      Poista
  5. toi miniraastin on kyllä niin sydäntälämmittävä että herättää kaikista latenteimman äidillisyyden :-) Epäilemättä ihan yhtä käytännöllinen kuin meidän keittiöstämme löytyvä alessin starckin sitruspusertimen miniversio. Eihän sillä mitään tee, mutta onhan sitä hellyttävää katsella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sillä täyskokoisella Starckin kolmijalallakaan ole oikein mitään virkaa kun sen alla tarttee pitää lautasta ettei työpöytä ui mehussa, mutta on se ihan upea koriste-esine. Alessihan teki normikokoisesta juicy salifista numeroidun sarjan (olisko ollut 1000 kappaletta), joissa käyttöohjeessa nimenomaan varoitettiin ettei missään tapauksessa saa käyttää sitrushedelmien mehustamiseen ettei kultaus kärsi.

      Poista
    2. Joopa joo, designia designin vuoksi - minä taitaisin toimimattomat heittää ulos keittiöstä hyvinkin nopeasti, kun se on muutenkin niin kovin täynnä

      Poista
  6. Miniraastin rokkaa! Pitääpä shoppaila lisää raastimia. Lastuvehjekin kuulostaa järkevältä.

    VastaaPoista
  7. Mulla on paljon raastimia;tavallisia,microplane-raastimia pari erilaista;heikkona kun olen keittiökapineisiin.
    Chez Mariuksesta minulle tulee aina mieleen se edellinen Chez Marius Helsingissä,joka oli Helsingin ensimmäinen ,legendaarinen ranskalainen bistro,jonka perustivat äitini serkku ja hänen ranskalainen miehensä,nimeltään Marius.Teininä kävin siellä muutaman kerran auttamassa ruokapalkalla;D

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Marius_Raichi

    VastaaPoista
  8. Mä tarvisin vielä tuollaisen lastuttajan tai muun uuden terän tuosta loppukuvasta :) Kivoja. Sille tavalliselle raastimelle ja pikkuraastimelle onkin kokoajan käyttöä :) En tiennyt ettei astianpesukonetta saa käyttää noihin ja ihmettelen kyllä edelleen että miksi ei.. koskeeko sama tosiaan myös veitsiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa koskea - minä ainakin olen huomannut eroa sen jälkeen kun olen yrittänyt pestä käsin. Vesi on vaan niin kovaa ainetta, että kun se tulee vauhdilla niin tylsyttää. Onhan se kuluttanut isot kanjonitkin kallioihin.

      Poista
  9. Minulla on ollut tuo aivan uskomaton 'meidän mummon lemppari'. Sain sen äidiltäni ja se oli kokonaan terästä tai mitä se nyt onkaan eli ei yhtään muoviosaa. Sitä käytettiin harva se päivä ja kun se oli ensin palvellut äidilläni vuosikymmeniä ja sitten minulla 25 vuotta, sekin löysi viimein rajansa. Samanlaista emme ole löytäneet mistään! Niitä on osittain muovisina, mutta eivät yhtä käteviä, eivätkä kestäviä.

    Mieheni raastaa meillä nykyään kaiken ja tuolla eka kuvan perusraastimella. Just äsken juustonkannikoita munakkaaseen, joka on talvella yleisin sunnuntaibrunssimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen tehtiin parempaa laatua - siitä ei taida päästä yli eikä ympäri

      Poista
  10. No ihmeen usein minä veitsiä teroittelenkin ;) kiitos vinkistä...

    VastaaPoista