Joku oli palauttanut kirjastoon yhdessä Muriel Barberyn Kulinaristin kuoleman ja Siilin Eleganssin. Pakkohan ne oli sitten lainata. Minä tosin tulen palauttamaan ne eri aikoihin, joten seuraava ei samanlaista elämystä tule saamaan. Äitiyslomalaiselle ovat kirjastoreissutkin kullanarvoista aktiviteettia - pääsee ulos neljän seinän sisältä, vaikka sitten menisikin pelkästään palauttamaan lainattuja kirjoja yhden kerrallaan...
Kulinaristin kuolema on kokoelma lyhyitä lukuja, joissa pääasiassa on äänessä kuolemaa tekevä kuuluisa ruokakriitikko. Jotain pääsevät sanomaan sentään myös perheenjäsenet ja muut lähiympäristön ihmiset (ja eläimet). Kriitikko itse etsi elämänsä viimeiseksi makuelämykseksi jotain lapsuudesta kumpuavaa nautintoa, jota hän ei millään saa mieleensä. Samalla hän käy läpi eri kulinarismin alueisiin liittyvää muistoa. Muut kertojat lähinnä vatvovat kriitikon egoistista suurmiehen olemusta ja omaa suhdettaan siihen.
Kirja on viihdyttävä ja kompakti paketti, vaikka hahmot ehkä jäävätkin vähän pinnallisiksi eikä varsinainen tarinajuoni ole kummoinenkaan. Minä nautin erityisesti kirjan kuvauksesta ranskalaisten suhtautumisesta ruokaan. Tunnistin tuosta aterioiden ja ruoka-aineiden yksityiskohtaisesta määrittelystä montakin piirrettä toisesta puoliskostani. Ravintolamenuiden muistelemisessa miltei suuremmalla hartaudella kuin seurana olleiden ihmisten on myöskin jotain kovin ranskalaista. Tosin täytyy myöntää, että ruoka on muuttunut itsellenikin polttoaineesta nautinnon lähteeksi ja keskustelujen aiheeksi näinä melkein kahtenakymmenenä yhteisenä vuotena. Ja miksei olisi muuttunut, kun miltei päivittäin miehen ensimmäinen kysymys puhelimessa tai illalla nähtäessä on ollut :"Mitä söit tänään lounaaksi? Oliko hyvää?"
Minusta Kulinaristin kuolema on upea esimerkki siitä, miten tehdään kiinnostava kirja tiiviisti.
VastaaPoistaSinulla ei näy kirjan kansi. Jos olet kuvaa vailla, ota minulta. Ellei koko blogissa riitä, toimitan sinulle isomman.
Ruoka on minulle intohimo;-)
Ja nyt linkitän arvostelu omaani.
Minä pidin tästä kirjasta hurjasti. Nyt kun lukemisesta on ainaa, niin pidin kirjasta jopa melkein Siilin eleganssin verran (tai jopa enemmän) ja se on paljon sanottu. :)
VastaaPoistaHmm, minulla tuo kuva näkyy itselläni. Outoa. No, minulla on blogin kanssa tapahtunut muutenkin ihme juttuja - etusivullakaan näy enää kuin kaksi juttua, vaikka määrityksessä on 5... Pitää tutkia tarkemmin, kunhan jossain välissä taas ehdin.
VastaaPoista