Barcelonan mystiikkaa - Tuulen varjo ja Enkelipeli Carlos Ruiz Zafonilta

Minä olen tehnyt anteeksiantamattoman teon. Olen hukannut kirjan. Kaiken lisäksi se on kirja, josta kovasti pidin. Siksi kuvassa näkyy vain yksi, vaikka otsikossa kirjoitan kahdesta. En vain yksinkertaisesti löydä kirjaa mistään - viimeinen toivoni on, että olen vienyt sen siskolle lainaan...

Sain juuri loppuun Tuulen varjon - tosin englanniksi, kun se sillä kielellä tarttui mukaan Akateemisen alennuslaatikosta. Luin siis kirjat väärässä järjestyksessä, sillä Tuulen varjo on se ensimmäinen ja Enkelipeli seuraa perässä. Tosin molemmat ovat itsenäisiä tarinoita, vaikka niissä yhteisiä piirteitä ja elementtejä onkin.

Barcelona esittäytyy näissä kirjoissa hämyisenä, sumuisena ja pimeänä, hiukan pelottavanakin, paikkana. Molemmissa kirjoissa käsitellään enemmän tai vähemmän epätoivoisia rakkaustarinoita, kirjailijan elämän tuskaa sekä sitiä, miten jonkun toisen kirjoittama kirja voi ryhtyä ohjaamaan lukijansa elämää ja muodostaa jopa pakkomielteeksi yltyvää kiinnostusta. Samalla saa annoksen Espanjan historiaa - itse asiassa kirjasta saisi varmasti vielä enemmän irti, jos tietäisi tarkemmin Espanjan sisällissodan ja Francon ajan historiallisista tapahtumista.

Molemmissa kirjoissa tarina alkaa siitä, kun nuori poika vierailee "Unohdettujen kirjojen hautausmaan" labyrintissa. Kirjat valitsevat lukijansa ja mukaan otettujen kirjojen kirjailijoiden elämän selvitys alkaa hallita poikien elämää. Lopulta sekä kirjailijan että lukijan kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja historia näyttää toistuvan.

Polveilevat ja monikerroksiset tarinat kiehtovat. Näitä kahta kirjaa ei tosin voi lukea yhdeltä istumalta, sen verran painostavaa on kerronta välillä ja tarinan kulkua pitää aina hetkeksi pysähtyä miettimään, ettei ihan kadota punaista lankaa kaikkien yksityiskohtien ja takaumien keskellä.

Ihanaa lukea vaihteeksi kirjaa, joka ei ole kevyt, ohimenevä suupala.