Le keittokirja

 

Oi, että miten ihana kirja. 

Le keittokirja on Teresa Välimäen viimeisin keittokirja, jonka toivoin (ja sain) joulupukilta. Yleisen kokkausjumin kourissa olen vain nautiskellut kirjan tunnelmasta, resepteistä ja kuvista, mutta näin laskiaissunnuntaina alkoi tehdä mieli jotain kesästä muistuttavaa. 

Kesä kirjassa tuleekin vastaan joka sivulla. Hanna Hurtan kuvat suorastaan hehkuvat aurinkoa ja Etelä-Ranskan lämpöä. Samoin reseptit tuovat tuulahduksen kirjoittajan Lounais-Ranskassa viettämistä kesistä. Minutkin piirakat, aperon herkut ja monet muut reseptit veivät heti kiireettömään tunnelmaan kaskaiden sirityksen ja ihoa hellivän pehmeän lämmön keskelle. Tuli kauhea ikävä Ranskaan. 

Onneksi resepteistä löytyy vaihtoehtoja myös keskelle suomalaista talvea. Tulinen linssikeitto ei meillä ollut ihan niin tulinen kuin reseptin nimi antaa ymmärtää. Oli pakko pistää vain puolet chilistä, jotta varmasti kaikki pöydässä olijat saavat syötyä. Kaikki myös söivät, hyvällä halulla ja nautiskellen. Enkä ollut edes sauvasekoittimella surrannut linssejä sileiksi. Se oli varmasti se sitruunainen crème fraîche, joka aateloi keiton ruokapöydässä kaikkien suuhun sopivaksi. Lisäksi tietysti pistettiin vielä kuivumaan päässeestä hapanjuurileivästä tehdyt krutongit, joita ei alkuperäisestä reseptistä löydy, mutta jotka maistuivat sopassa mukavasti.

Illaksi tein kirjan ohjeella myös purjo-pekoni-herkkusieni piirakan. Quiche-tyylistä piirakkaa ranskalaisemmaksi ei kai resepti voi mennä. Jo tuoksu houkutteli jälkikasvun keittiöön kuikuilemaan, mitä illalla on luvassa.

Kuva: Readme (Hanna Hurtta)

Kirjasta löytyy reseptejä aamun, lounaan ja illallisen herkuiksi. Lisäksi on katettu ranskalaisista ranskalaisin apero eli se hetki, kun rentoudutaan ennen illallista, juodaan lasillinen, seurustellaan ja napostellaan pieniä suolaisia herkkuja. BBQ-ilta on eroteltu ihan omaksi luvukseen ja tietysti sekä jälkiruoat että juustot huomioidaan. Varsinkin kesäkokille tästä kirjasta löytyy ohjeita Ranska-tunnelmointiin ilman tarvetta reissata paikan päälle. 

Reseptit ovat helposti lähestyttäviä ja selkeitä. Ainakin minun silmääni tarkempaan syyniin osuneet vaikuttivat varsin toteutuskelpoisilta ihan suomalaisillakin aineksilla. 

Olisin mielelläni lukenut vähän enemmänkin reseptien taustoista ja erityisesti ihanasta paikasta, joka ne on inspiroinut. Kuten aina kai muistan mainita, minä haluan oikeasti lukea keittokirjatkin. Tosin tämän kirjan parissa aika kuluu myös kuvista nauttiessa. En tiedä, johtuuko omasta, vähän erityisestä suhteestani Ranskaan ja siellä viettämästäni ajasta, mutta kuvista välittyi idyllinen etelän kesä, herkulliset raaka-aineet ja elämännautinto ruokapöydässä.

Meidän poppoomme ei kai Ranskaan pääse kovin nopeasti, ainakaan ennen kesää, mutta onneksi voimme tunnelmoida edes kirjojen ja ruoan parissa kunnes pääsemme Isännän luo Biarritziin. Siellä olemme tavallaan samalla puolella Ranskaa kuin Happy Hamlet -majatalo, josta inspiraatio kirjaan ja sen resepteihin on lähtöisin, vaikka muutaman tunnin ajomatka kai meidät sieltä erottaakin. Ehkä pitäisi kuitenkin lähteä piipahtamaan viikonlopuksi tai peräti viikoksi, paikka näyttää mahtavalta, juuri sellaiselta kuin idyllisen lomaparatiisin Ranskassa kuuluukin näyttää.  

(Luku)päiväkirja: Pitäisiköhän poistaa kokonaan tuo luku-sana?

 Sunnuntai 7.2.2021

Pitäisiköhän poistaa kokonaan tuo sana "luku" päiväkirjan edestä ? Toisaalta ei tässä kyllä ole merkkiä mistään päivittäisestä kirjoittamisestakaan. Hyvä kun jotain ilmestyy ruutuun viikottain.

No, tämä on taas varmaan yksi "niitä kausia". Elämässä vaihteluita riittää, paitsi tällä hetkellä tunnutaan junnaavan samoilla nurkilla, samoissa hommissa ja samalla tasolla korona-luvuissa. Ehkä sitten kesällä? 

Ollaankin suunniteltu kesää. Biarritz kutsuu (tai siis isäntä pääasiassa) ainakin kuopusta ja minua. Katsotaan sitten missä kohtaa ja miten kauan. Sitäkin on pohdittu, miten 10v pysyy tyytyväisenä, jos teemme kuitenkin molemmat myös töitä. Vapaus ei ole samaa luokkaa kuin kotikulmilla. Siellä ei kaupungissa niin vaan lähdetä ovesta ulos huitelemaan kavereiden kanssa. Ensiksi pitäisi löytää niitä kavereitakin. 

Pohdinnassa on jonkinlainen kesäaktiviteetti. Ideoita ? 

Ranskassa ovat lapset kesäkuussa vielä koulussa, joten valikoima voi olla kapea. Ehkä hänet voisi laittaa pariksi viikoksi kokeilemaan ranskalaista koulujärjestelmää ? 

Tähän voitte kuvitella kasvoille levinneen kauhunsekaisen irvistyksen, kun ehdotus mainittiin kohteelle. Koulua? Kesälomalla?! 

Pitänee vielä miettiä. 

Ylläolevasta lieneekin jo käynyt selväksi, että lukeminen ei oikein ole sujunut. Kirjahyppelykin on taas palannut. Aloitin vielä yhden uuden äänikirjan. Taltuta klassikko on oikein mielenkiintoinen, mutta etenee hitaasti. Syy on taas kerran enemmän kuuntelijassa kuin kirjassa. Jotenkin en vaan saa laitettua äänikirjaa päälle ennen kuin illalla sänkyyn kaatuessani ja senhän tietää, miten siinä käy. Työpäivät ja -palaverit ovat viime aikoina taas pidentyneet eikä niiden jälkeen tee mieli enää yhtään kuulokkeita korville. Kuuntelusta ei taas tule ilman niitä oikein mitään, kun koko ajan touhuan jotain ja liikun paikasta toiseen. 

Että sillä lailla. Laskiaispullia olen yrittänyt saada itseni leipomaan jo pari viikkoa. Nyt olisi kaikki aineet kasassa, kun sain hiivankin ostettua valmiiksi jääkaappiin. Ei puutu kuin tekeminen, mutta se tuntuu olevan se kaikkein vaikein osio. 

Ei vaan millään raaskisi ostaa kaupasta. Runebergin torttuihin tuli jo muutamaan investoitua. 

(Luku)päiväkirja: Lukeminen on trendikästä, minä en

Lauantai 30.1.2021

Olen tässä mielenkiinnolla seurannut Pienen hauen pyydystys-kirjan hypetystä Instagrammin puolella. Viime vuoden aikana törmäsin kirjaan säännöllisesti niin kirjablogien kuin kirjagrammin postauksissa ja sain lopulta luettua kirjan itsekin. Onneksi. Se nimittäin on pieni helmi, joka kaikin tavoin ansaitsee huomion. 

Mielenkiintoista tammikuun ilmiöstä tekee sen, että tarvittiin vain yksi isompi vaikuttaja, jotta kohina paisui. Minä en edes nähnyt alkuperäistä viestiä @stellaharasek instagram-tililtä, mutta kaiut tavoittivat. Piti oikein pistää kyseinen tili seurantaan siltä varalta, että tulee muitakin mielenkiintoisia some-ilmiöitä. Viime viikollahan hän vaikutti minut ostamaan Novitan kevään neulelehden instakuvillaan lankavalmistajan kanssa yhteistyössä suunitelluista malleista. 

Sitä paitsi, helmikuun lopussa olisi kai tulossa saman vaikuttajan organisoima lukupiiri Pienen hauen pyydystys -kirjasta, joten pitää seurata viestintää. 

Kirjoitin nimittäin omaan blogiini seuraavasti : 

Taidan pistää tämän kirjan siihen hyvin, hyvin matalaan uudelleen luettavien kirjojen pinoon. Kestänee nimittäin useammankin lukukerran tarjoten jokaisella uutta löydettävää. 
Sitä paitsi, tuohon tunnelmaan jää kaipaamaan. 

Tämä yksittäinen hypetys on kuitenkin vain esimerkki viime aikoina mieltä ilahduttaneesta asiasta. Lukeminen nimittäin näyttää oikeasti olevan nyt trendikästä. Kirjat ja kirjasuositukset ovat ilmestyneet useammankin some-vaikuttajan tileille vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Enkä nyt puhu pelkästään kirjabloggaajista tai kirjagrammaajista. Elämäntapavaikuttajat (Stella Harasek), ruokabloggaajat (Hanna Hurtta, Janica Brander) ja monet monet muut ovat nostaneet kirjat vahvasti framille kanavissaan. 

Älkää käsittäkö väärin. Monet näistä henkilöistä ovat varmasti lukeneet kirjoja ja myös niistä postanneet aikaisemminkin. Nyt vain tuntuu, että yhä useammat tekevät näin, yhä useammin. 

Lukemisinnostus on mitä ilmeisimmin näkynyt myös kirjamyynnissä. Kirjakauppaliiton artikkelin mukaan yleisen kirjallisuuden myynti kasvoi vuonna 2020. Kustantajat myivät tuotteitaan peräti 12% enemmän edelliseen vuoteen verrattuna. 

Ehkä kyseessä on Koronan aiheuttaman kotoilun luoma trendi, mutta jo aikaisemmin olen ilahtunut markettien pitenevistä kirjahyllyistä ja kirjallisuuden ilmaantumisesta mainoskanaviin entistä vahvemmin. Äänikirjat ovat kai olleet eniten näkyvillä, mutta jokainen kirjoista innostuva uusi lukija on kullanarvoinen, oli lukuformaatti sitten mikä tahansa. Vahvasti peukutan tämän trendin jatkuvuudelle pandemiakauden päätyttyäkin. 

Minun trendikkyyteni on tainnut viime aikoina perustua lähinnä villasukkiin. 

Onhan neulominenkin nyt trendikästä. Niin kuin trendin harjalle on päätynyt myös hapanjuurileipominen, joka sekin minulla on valitettavasti hiipumassa. Isännän muutto Ranskaan vähensi meillä leivän syömistä sen verran, että pakastimessakin on jo hylly pelkästään kuivumaan jääneitä leipiä varten (rajansa silläkin, miten paljon leipäsalaattia, krutonkeja jne. saa muksuihin uppoamaan).

Lukemisen suhteen olen auttamattomasti tippumassa trendijunasta. En ymmärrä, miksi nyt niin tökkii, mutta kirjaan tarttuminen tuntuu ylenmääräisen hankalalta. Haastoin itseäni lukemaan (siis ei kuuntelemaan) kirjaa vähintään 30 sivua joka ilta. Ei mennyt ihan putkeen. Niinä kolmena iltana, kun tällä viikolla keskityin lukemaan, sivuja meni kyllä vähintään 50 ja nautin olostani suunnattomasti, mutta haaste onnistui tosiaan vain puolena illoista. 

Vika ei ole lukemassani kirjassa. David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä on mielenkiintoinen, koukuttava ja vänkä tarina nuoresta tilintarkastajasta 1700-luvun lopun hollantilaisella kauppa-asemalla suljetun Japanin reunalla. Huomaan kuitenkin automaattisesti istuvani nojatuoliin ja tarttuvani neuleeseen helpommin kuin kirjaan. Ehkä kyse on mielen levottomuudesta, koronakuplan paineesta. En ole oikein jaksanut keskittyä edes äänikirjoihin, mutta siskon kanssa puhelimessa juoruaminen tai poukkoileva ajatustenvirta sujuvat puikkojen kliksuttaessa. Saa nähdä, miten käy, kun nyt viikonloppuna olisi tarkoitus keskittyä vähän vaikeampaan pitsineuleeseen... 

Mutta tosiaan, äänikirjoja kuuntelin viikolla loppuun peräti kaksi 20-luvulle sijoittuvaa cozy mysteryä Evie Parker-sarjasta. Kevyttä, hötöä, mutta viihdyttävää. Murder at the Tea Party ja Murder at the Car Rally. Jo nimet kertovat, millaisista tarinoista on kyse ja tarkennuksena vielä mainittakoon, että sankaritar on 27-vuotias amerikkalainen nuori leskikreivitär, joka seikkailee autonkuljettaja/henkivartijansa kanssa edesmenneen miehensä kotikonnuilla englantilaisen yläluokan kartanoissa... 

Yleensäkin tammikuun luettujen lista vahvistaa yllä kertomani. Listalta löytyy 9 äänikirjaa, jotka kaikki ovat joko cozy mysteryä, romantiikkaa tai jonkinlaista kevyttä fantasiaa. Lisäksi sitten listalle on eksynyt 1 painettu (nuortenkirja) ja 1 ekirja (dekkari). Kirjat ovat listalla lukujärjestyksessä, mutta helpostihan tuolta löytää kolme sarjaa eli Tilly Wallacen Manners and Monsters, Nancy Warrenin Vampire Knitting Club ja Sonia Parinin Evie Parker. Sivuhuomautuksena vielä, että kaikki kolme sarjaa pääsivät läpi sarjojen "kolmen osan - kriteeristä" *

 

Tammikuu jatkuu vielä huomenna, mutta enpä usko tuon listan enää ehtivän muuttumaan tälle kuulle. Ainakaan tällä lukutahdilla.

*kolmen osan kriteeri = mikäli jaksan sarjaa vähintään kolme osaa, se saattaa olla jopa suosittelun arvoinen. Tätä ei tapahdu kauhean usein, mutta siskon suositukset yleensä lisäävät todennäköisyyttä.

(Luku)päiväkirja: Ihan sukiksi mennyt

 Sunnuntai 24.1.2020 

En ole lukenut, olen tehnyt töitä. Huusholli on järkyttävästi siivouksen tarpeessa, mutta kukaan ei saa aikaiseksi. Olen neulonut, pääasiassa sukkia. 

Siinä kai kaikessa yksinkertaisuudessaan viimeiset pari viikkoa. 

Niin, ja isäntää on ikävä tietysti. 

Myös sukkien viimeistely on näköjään ihan yliarvostettu juttu. Ei ole noitakaan höyrytetty. Lämmittävät kyllä. Väriraidoissa on se hyvä puoli, että tulee vähän niin kuin tuplakerros. 

Ai niin, olen minä vähän sentään kuunnellut äänikirjaa - itse asiassa olen tainnut huomaamattani kuunnella peräti kolme cozy mysteryä. Vampire knitting Club -sarjan osat ovat olleet sopivaa aivot narikkaan neulomis-kotityöseuraa. Lisäksi nämä vähän kornit kirjannimet ovat minusta varsin hupaisia ja tuovat oman osansa lukuviehätykseen, vai mitä tuumitte seuraavista ? 

Stiches and Witches, Crochet and Cauldrons, Stockings and Spells... (by Nancy Warren) 

Ihan täydellistä taustaa neulomiselle. 

Nyt sitten vaihdoin äänikirjoissa vaihteeksi pois taikuuden piiristä ja jatkan Evie Parker -sarjaa. Tällä kertaa vuorossa Murder at the Tea Party. Kevyt linja siis jatkuu. 

Iltakuuntelussa olen jatkanut Nigella Lawsonin How to Eat-kirjaa. Kummasti hänen ajatuksensa kevyestä syömisestä resonoivat näin 20 kirjan julkaisun jälkeenkin. Ei tiukkaa linjaa, ei keinotekoisia kevyttuotteita, vaan aidosti kevyitä (kasviksia) runsaasti. Mieluummin vähemmän, mutta hyvää.  Yep. Sopii minulle. Vielä kun saisi oikeasti toteutukseen.  

Huomaan kuitenkin kaipaavani lukemista, joten ajattelin haastaa itseäni tutulla säännöllisen lukemisen haasteella eli 30 sivua päivässä - ekirjaa tai painettua, äänikirjaa ei nyt tässä lasketa. Saa nähdä, miten käy. Hyvästä lukemisesta ei ole pulaa. Kesken tällä hetkellä mm. Anni Kytömäen Margarita ja David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä. 

(Luku)päiväkirja: Taas on viikko melkein mennyt. Töitä, hirviöitä ja vähän kyyneliä

 

Lauantai 9.1.2021

Tämän viikon katoaminen vilauksessa historiaan ei liene mikään ihme. Katkonaiseen viikkoon kuului kaksi kahden päivän mini(työ)viikkoa välissään rento loppiainen. Perjantai meni jonkinlaisessa sumussa, kun isäntä palasi Ranskaan. Ilta venyi myöhään ja aamulla nousin lähtijän mukana ennen viittä. Taksin lähdettyä lentokentän suuntaan en saanut enää unta. Vähän itketti. 

Ei meillä ole hätää. Pärjäämme poikien kanssa vallan mainiosti ja viestittelemme kaikki keskenämme ahkeraan. Silti, ei se ole sama asia kuin perheenä yhdessä oleminen. 

Positiivinen ajattelu nostaa mieleen kiitollisuuden siitä, että saimme olla sentään kaksi kuukautta taas kaikki yhdessä. Se oli odottamatonta, mutta tervetullutta. 

Seuraavasta kerrasta ei ole vielä varmaa tietoa. Ehkä pääsiäisenä, jos korona suo... tai lähinnä karanteenirajoitukset. Ehkä vasta kesällä. 

Kuten ennenkin

Kuten ennenkin ovat viihteelliset äänikirjat suoneet rauhoittavan pakopaikan. Tarinaan keskittymällä pääsee hetkeksi unohtamaan ja samalla hoituvat kotityöt ja neulomiset. Ei tämäkään keino tietenkään loputtomiin auta, mutta tässä tilanteessa myös muutaman päivän kuluminen helpottaa rutiinien pyörähtäessä käyntiin. Minulla onkin kesken varsin mukava sarja, joka heilahti kevyesti kolmen kirjan kriteeristä läpi ja parhaillaan kuuntelen neljättä osaa.

Manners and Monsters-sarjassa seurataan Hannahin ja Wycliffin suhteen kehittymistä samalla kun he selvittelevät erikoisia rikostapauksia, joissa on jotain yliluonnollista. Maailmasta löytyy taikuutta ja outoja olentoja jokaiseen tarinaan, eivätkä Hannahin ja Wycliffin omatkaan salaisuudet ole ihan tavallisia. 

Galvanism and Ghouls -osassa etsittiin murhaajaa, joka ompeli uhriensa osia yhteen uusiksi olennoiksi ja Gossip and Gorgons -osassa ollaan vierailulla maalaiskartanossa. Valitettavasti jotkut vieraista muuttuvat kivipatsaiksi. Juonet siis ovat mielikuvituksellisia ja rikokset karmeita. Silti pidän kirjoista juuri niiden herttaisuuden vuoksi. Hannah ja Wycliff ovat suloisia kaikessa oikeamielisyydessään ja epävarmuudessaan toistensa tuhteen, ja muutenkin hahmogalleria zombie-kirouksen vallassa olevasta velho-äidistä keppostelevaan käteen on mielenkiintoinen ja hauska. Vanity and Vampyres -kirjan nimikin jo kertoo, mitä on odotettavissa. Ainakin alku jatkaa aiempien osien kanssa samoilla linjoilla. 

Olen minä toki ihan lukenutkin jotain Jacob de Zoetin tuhat syksyä kiinnostaa, mutta jostain syystä huomaan nappaavani Kobon käteen ja lukevani Anniina Tarasovan toista dekkaria Kuoleman kulissit. Alitajunta siinä ilmeisesti annostelee tämänhetkiselle keskittymiskyvylle sopivaa lukemista. 

Onneksi tänään on myös aurinko paistanut. Kun samalla on pikkupakkanen ja maassa lunta edes nimeksi, ollaan heti voiton puolella. Kuka voisi olla allapäin tällä kelillä ? 

Sunnuntai 10.1.2021

Tämä lumisade on ihan parasta! Kuopukselle ei edes tarvitse vihjata ulosmenosta. Pistää ihan itse ulkovaatteet ja huikkaa heipat ovelta. Äiti tietää löytävänsä läheisestä mäestä. 

Tänään tosin oli ollut vähän ikävää. Omia tuttuja ei ollutkaan paikalla, mutta paikalle saapuneessa vieraammassa porukassa oli joukossa tyhmyys tiivistynyt ja uho noussut. Jostain syystä oli ollut pakko käydä uhittelemassa ja vähän tönimässä yksin ollutta. Yksi paikalla olleista aikuisista onneksi minulle kertoi poikaa hakiessani. Ei tuo ilmeisesti ollut mitään kauhean vakavaa, mutta päästiin purkamaan puhumalla. 

Mikä siis oli äidin ohje ? Jos sama toistuu, on kuopuksella lupa tulla hakemaan isoveljet paikalle. Eiköhän pikkukingien uho vähän laske, kun oikeasti isot saapuvat ohjeistamaan mäkikäytöksestä... Äidin tietty saa hakea myös, mutta luulen noilla isoveljillä olevan ehkä kovempi vaikutus. Ainakaan ei vastaus voi olla pulkkailusta luopuminen tai hiljaa kärsiminen. 

Siivottu on vähän, niin ja näin. Ruokaa laitettu niin, ettei taideta nälkään kuolla ihan alkuviikostakaan. Joogaa en saanut aikaiseksi vieläkään. Pakko olisi, kun selkä on ihan juntturassa. Jostain syystä olen koko ajan joko juuri syönyt tai sitten pitää tehdä ruokaa. Pitää oikeasti miettiä jotain sellaisia reseptejä, joilla selviää edes kerran vaan lämmittämällä. 

Lukenut olen vain vähän Kuoleman kulisseja. Tarasova luo kyllä ihan omanlaisensa tunnelman romaaniinsa. Eilen illalla kuuntelin neljännen osan Manners and Monsters-sarjaa eli Vanity and Vampyres on nyt sitten lopussa. Jatkoa on luvassa vasta ensi vuonna seuraavan osan ilmestyessä. Haluan ehdottomasti tietää, miten Hannahin ja Wycliffen avioliitto kehittyy...  Olen tainnut löytää jo näin vuoden vaihteessa yhden vuoden suosikeistani, mitä tulee fantasiaviihteeseen. 

Kävellessä sitten kuuntelin Vampire Knitting Club -sarjan kakkososaa Stitches and Witches - Oxford on ok, samoin vampyyrit ja noidat, mutta jotenkin tarina etenee vähän hitaanpuoleisesti. Ihan kelpo kirja kuitenkin kuunneltavaksi ajankuluksi kävellessä. Ehkä saan paremmin nukuttuakin tänä iltana. Eilen vähän venyi loppuratkaisua kuunnellessa. 

Loppuun luettuja: 

Tilly Wallace: Galvanism and Ghouls, Gossip and Gorgons, Vanity and Vampyres

Nextory 

Hannah ja Wycliff selvittelevät yliluonnollisia rikoksia 1815-1816. Ihmissuhteita, rakkautta ja groteskia meininkiä kirousten ja hirviöiden parissa. Yep, viihdyn.

Taustapeili 2020 OSA II - Laiskan bloggaajan genret ja muuta ihmettelyä

 Nyt kun on Vuodenvaihteen lukumaratonkin tapultetu kasaan, niin palataan vielä vilkaisemaan viime vuotta sisältönäkökulmasta - eli millaisia kirjoja sitä tulikaan luettua ? Yleiset vuosikäppyrät löytyvät täältä.

Tosin ennen kuin päästään siihen, laitetaan tähän vielä yksi statistiikka.  Luin 107 kirjaa, arvatkaapa kuinka monesta bloggasin ? Listalta löytyi merkintä 59 kirjan kohdalta... Niin monesta on kirjoitettu enemmän kuin yhden lauseen verran lukupäiväkirjassa. Petrattavaa siis riittää tuollakin saralla. 

Dekkarit pitävät näköjään pintansa pandemiavuotenakin - tosin lajin sisällä on kaikenlaista vaihtelua. Voin suoralta kädeltä vakuuttaa, että mitään kovin pelottavaa psykologista jännitystä tuolta listalta ei taida tänä vuonna löytyä. Cozy Mystery puolestaan rulettaa. Cozy Mysteryssä puolestaan historiallinen viime vuosisadan vaihde (vähän ennen, vähän jälkeen) tuntuu olevan vallitseva ja joissain on myös piristäviä fantasian piirteitä. 

Suosikeikseni päätyivät vuoden aikana erityisesti Inspector Hobbes, joka osoittautui kuivan huumorin malliesimerkiksi, sekä Lady Rample (1930 luvulle sijoittuva), jolla sai aivot nollattua varsin viihdyttävästi. Suomeksikin olen lukenut pääasiassa käännettyjä dekkareita kuten Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjaa. Toki Terttu Autere ja Eppu Nuotio kevensivät mukavasti raskaan kevään tuntua ja JP Jokisen kuukausi-sarjakin tuli aloitettua. 

Sama ilmiö on nähtävissä myös fantasiassa. Aika monen kirjan kohdalla olen tainnut miettiä, pistänkö fantasiaan vai puhtaaseen (romanttiseen) viihteeseen. Jotkut kirjat olisivat tainneet sopia kaikkeen kolmeen luokkaan... Niin kuin nyt vaikka hupaisa The Vampire Knitting Club tai Ilona Andrewsin vauhdikas Burn for me (josta oli myös ainesta fantasian sukupuolittumisen ihmettelyyn). Ja kyllä, melko moni fantasiakirja on tullut luettua/kuunneltua englanniksi. Itse asiassa 2/3 fantasiaksi luokitelluista. 

Aikaisempiin vuosiin nähden mennään aikalailla samoissa suhdeluvuissa muuten, mutta huomaan historiallisten romaanien luvun pudonneen kolmannekseen. Ehkä olen tällä kertaa laittanut enemmän historiallisia salapoliisiromaaneja dekkarien sekaan - tai sitten vaan olen lukenut niitä vähemmän. 

Lasten- ja nuortenkirjoja puolestaan on tullut luettua vielä entistä enemmän. Kuuntelimme Toton kanssa aika monta kirjaa tuossa kesän aikana, joten luku ei yllätä. Itse asiassa 13/19 on nimenomaan äänikirjoja. Tosi monen kirjan kohdalla olemme siis lukeneet / kuunnelleet sen molemmat, mikä on tosi kiva juttu. 

Toton suosikit pitänee listata vielä erikseen. Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus jäi pojalle äänikirjoina hyvin mieleen (niin myös äidille) ja Sensored Reality-sarjan eka osa Beta oli kuulemma hyvä (jatko-osat vähän tylsempiä). Seikkailuserkukset-sarjaa kuunneltiin melkoisen monta osaa ja siinä oli kuulemma "läppä momentteja". Joululahjakirjoista Gregin legenda ja Gregin kirous on näköjään jo  luettu ja tykätty - Minä luin ensimmäisen osan lukumaratonilla ja jatkoa varmaan kohtapuoliin. Kiepaus-sarja jäi minullakin hyvin mieleen ja lisäksi pitää mainita Yöjuna- joulukalenterikirjana. Se oli vallan mainio tuttavuus ja sopii kyllä muuhunkin ajankohtaan. Ei siitä kalenteria varsinaisesti tee mikään muu kuin 24 lukua...  

Keittokirjoja olen lukenut vain puolet viime vuodesta. Korreloi oikein hyvin vuoden kokkausjumini kanssa. Enpä ole pahemmin myöskään laittanut ruokaa. Kuukauden keittokirja -sarja on ollut siis täysin olematon. 

Tietokirjoista parhaiten jäivät mieleen myös blogatut Historian jännät naiset, joka kesti pitkään pieninä, mielenkiintoisina annoksina, sekä Islantilaisia neuleita - kolmas menossa tällä hetkellä... 

Haasteet

Ei mennä näihin sen enempää. 

HelMet-haaste jäi erittäin vajaaksi, vaikka tein sen pienemmän. Täytyy miettiä yritänkö edes 2021-haasetta. 

Kuukauden teatteri ? No, arvannette, miten kävi. Kuukauden keittokirja-sarja kärsi pahemman kerran kokkausjumista.

Itse asiassa ainoa haaste, josta selvisin rimaa hipoen, oli Goodreadsin luettujen lukumäärä. Kaikkiaan luin Goodreadsin mukaan 103/100 kirjaa. Omassa Excelissäni kirjoja on 107. 

Yllättäen olen ollut melko ahkera lukupäiväkirjan kirjoittaja. Näissähän kirjailen viikottain lukemisiani ja vähän kommentteja muustakin elämästä.  Ehkä tuota voisi yrittää jatkaa - kiinnostaisiko lukea vielä sepustuksiani ? 

Katse eteenpäin

Odotukset tälle vuodelle ovat suuret. Viime vuosi oli kummallinen "leijumisvuosi" varmaan siksi, kun tuli lähinnä roikuttua kotinurkilla ja vaihtelua sai lähinnä pään sisällä tai viestiessä digimaailmassa. 

Eniten ehkä odotan mahdollisuutta päästä Ranskaan isännän luo, edes vähäksi aikaa. Saa nähdä, miten käy. 

Alkuvuosi taitaa kulua edelleen tässä Korona-kuplassa, mutta ehkä sitä vähitellen voisi taas laajentaa reviiriä. Katsotaan, miten rokotusten kanssa käy. 

Onneksi sekä neulominen että kirjojen lukeminen onnistuvat melkein missä vaan. Molemmat siis pysynevät mukana vuodessa, ja työkin toivottavasti. Olen odottavalla mielellä. Ei edellisestä vuodesta ole ainakaan vaikea parantaa, vaikkei se pelkkää mustaa ollutkaan... 

(Luku)päiväkirja: Uuden vuoden ensimmäinen lukumaraton

 Keskiviikko 30.12.2020 

Vuosi loppuu kohta. En usko, että kukaan jää varsinaisesti kaipaamaan vuotta 2020. En minäkään. Korona on painanut leimansa koko vuoteen, enkä muista toista samanlaista. En ole tainnut pysytellä yhtä pienellä maantieteellisellä alueella sitten varhaislapsuuteni. Alueen ympäri voi kai harpilla piirtää ympyrän eikä kartalla tarvitse 3km mittakaavaa suurempaa halkaisijaa. Lukuunottamatta muutamaa Turussa käyntiä, kesäisiä Karkkilan reissua ja Mikkelivisiittiä, sekä paria päivää toimistolla, en ole tainnut tuon ympyrän ulkopuolella käväistä kovinkaan montaa kertaa. 

Vähän alkaa paikoillaanolo painamaan ja taaksepäin katsoessa näkyy kai lähinnä harmaata massaa. Olen tainnut joskus blogiinkin kirjoittaa, että olen ollut kivenä koskessa. Ympärillä tapahtuu vaikka ja mitä, mutta minä en hievahda paikoiltani. No, toisaalta siskon muutto toi minullekin ohjelmaa, ainakin puheissa, ja isännän uusi työ Ranskassa tietysti vaikutti melkoisesti perheen rutiineihin eli ohjelmaa sinänsä on riittänyt, vaikken minä itse ole mitään suuria liikkeitä harrastanutkaan. 

Monta kivaa asiaa jäi tänä vuonna väliin. Lomamatka Ranskaan muuttui pariksi pikaiseksi kiepahdukseksi kotimaassa, teatteri ja ravintolakäynnit tipahtivat minimiin, tai tarkemmin sanottuna lähelle nollaa. Toisaalta, innostuin uudelleen neulomisesta ja puikoilta on tipahtanut useampikin sukkapari tai villapaita niin itselleni kuin perheenjäsenille. 

Eikä Korona pelkästään tuottanut harmia. Saimme isännän takaisin kotiin pariksi kuukaudeksi Ranskan mentyä kiinni. Pieni hopeareunus siis tummissa pilvissä tässäkin. 

Lukeminen notkahti tänä vuonna moneksi kuukaudeksi, mutta silti olen saavuttanut Goodreads-tavoitteeni sadasta luetusta kirjasta. Nipin napin, mutta kuitenkin. Tarkempaa juttua vuoden lukemisista  Taustapeilissä 2020. 

Tällä viikolla olen jostain syystä taas palannut kirjahyppelyyn. Useampi hömppä on kesken, näköjään sarjat jäävät nyt ensimmäiseen osaan ja siirryn jatkuvasti seuraavaan. Yhden kuuntelin loppuun eli Tilly Wallacen Manners and Monsters. Regencyn ajan yläluokkaiset rouvat ja neidot zombie-taudin kourissa ranskalaisten uuden aseen vuoksi. Kuka olisi kuvitellut hienon, uuden puuterin lopulta mädättävän käyttäjänsä ja antavan tälle loputtoman ruokahalun aivoihin? Kuka tosiaan...? Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta enimmäkseen taisin jäädä koukkuun tuohon riemastuttavan absurdiin juonikiemuraan... 

Siitä olikin sitten helppo palata moderniin aikaan seuraamaan treffiohjelman onnistumista. The Twelve Dates of Christmas sopinee välipäiviinkin. Tosin eilen illalla nukahdin alle 10 minuutin kirjan alkamisesta, mutta uusi yritys tänään. 

Perjantai 1.1.2021 - Lukumaratonvalmisteluja

Osasinpas! Kirjoitin vuosiluvun kerralla oikein ja nyt on vasta ensimmäinen päivä. Mistäköhän tuokin kertoo ? Ehkä siitä, että 2020 loppu oli kaivattu ja odotukset vuodelle 2021 huipussaan. 

Lukupuolella vuosi alkaa vahvasti lukumaratonilla. Oksan hyllyltä -blogi emännöi 1.1. ja 2.1. päiviin ajoittuvaa vuoden ensimmäistä lukumaratonia. Osa maratonista siis tulee ajoittaa jompaan kumpaan päivään. 

Minä ajattelin aloittaa tänään jossain kohtaa - saa nähdä, miten käy. Vuosi alkoi hereillä, enkä mennyt nukkumaan ennen kahta. Aamulla heräsin vasta puoli yhdeltätoista. Vuosi 2021 siis alkaa erikoisesti heti ensimmäisenä aamuna. Näin myöhään olen noussut viimeksi muutama vuosikymmen sitten teinivuosina. Liekö sitten ennen koko vuodelle ? 

Lukumaratonille riittää herkkuja uudenvuoden syömingeistä ja kirjojakin on jo listattuna useampia. 

1. Toto tuossa esittelee kuvassa Gregin legenda-trilogian kahta ensimmäistä osaa. Hän on ne jo lukenut, nyt olisi minun vuoroni. 
2. Äänikirjana minulla on kesken varsin herttaiseksi osoittautunut The Twelve Dates for Christmas. Sen voisi kuunnella loppuun. 
3. Hyllystä löytyy myös David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä
4. Kobossa puolestaan olisi Anni Kytömäen Margarita. Tosin siihen ehkä haluaisin oikeasti keskittyä eli ehkei lukumaraton ole paras aika
5. Toisaalta Kobossa on myös Anniina Tarasovan Kuoleman kulissit - dekkari voisi olla sopivaa vuoden aloituslukemista 
6. tai sitten Rachel Cuskin Ääriviivat, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat

Katsotaan, miten käy. Nyt vähän jätskiä ja sitten miettimään aloittaisiko vaikka sen lukumaratonin... 

Sunnuntai 3.1.2021 

Se on sitten vuoden ensimmäinen lukumaratonkin taputeltu valmiiksi. Vähän meni äänikirjoiksi, mutta kivaa oli :-) 

Tänään ajettiin häthätää pikaviisitille mummin ja pappan luo ja vierailtiin siinä sivussa siskollakin. Korona-ajan tyyliin oli isovanhempien luona maskit naamalla ja vierailuaika vähän harmittavaisen lyhyt. Kiva kuitenkin, kun tuli käytyä. Keli oli sellainen, että aamulla vähän arvoimme lähtöä. Yhtään hiutaletta lunta ei ole näkynyt kuukausiin ja myräkkä osuu sitten juuri siihen yhteen päivään, jolloin ollaan tien päällä. Tyypillistä. Onneksi mentiin länteen, niin lunta tuli vain alkumatkalla ja meno oli illansuuhun jo tasaantunut. 

Nyt sitten ei taas tiedä, koska päästään seuraavan kerran. Koulut alkavat, joten kohta ovat joulunajan karanteenimaiset olosuhteet ohi ja pitää taas varoa enemmän. Samoin isäntä palannee Ranskan suuntaan tässä jossain kohtaa ja sitten on vain yksi kuski, joka ei tiedä jaksaako oikein edestakaisin päivän aikana. No, kyllä sitten taas jotain keksitään. 

Lukeminen on tänään siis jäänyt vähän vähiin ja samoin äänikirjat, kun oli puhelimesta akku vähissä. Nyt ehkä sitten voisin hetkeksi istahtaa sohvalle.

Loppuun luettuja: 

Tilly Wallace: Manners and Monsters

Nextory äänikirja 

Jenny Bayliss: The Twelve Dates of Christmas

Nextory äänikirja - Piti tyylinsä ihanasti loppuun asti. Viihdyttävää romantiikka joulunajaksi, hauskoja tilanteita mutta todella vähän myötähäpeää. Kate kun osoittautui varsin selväjärkiseksi ja omanarvontuntoiseksi (hyvällä tavalla!) sankarittareksi. Suuri suositus kaikille lomatunnelmaa kaipaaville. Englantilainen pikkukylä Lontoosta etelään ja joululumen alle hautautuneena on charmantti paikka. 

Chris Rylander: Gregin legenda eeppisten epäonnistumisten sarja

Toton joululahjakirja - Ymmärrän aivan täysin 9vn tyytyväisyyden kirjaan. Vitsikkäitä tapahtumia, jänniä juttuja, vähän taikuutta ja ronskia kaveruutta - niin ja taisteluja. Ihan täysin kohderyhmänsä mukainen ja viihdyin minäkin! Toinenkin osa löytyi kuopuksen joulupaketista ja hän on senkin jo lukenut. Ilmiselvästi pitää trilogian viimeinenkin hankkia kotikirjastoon. 

VUODENVAIHTEEN LUKUMARATON I (2021) - Päivittyvä postaus

Ilotulitekuva: Mio Ito/https://unsplash.com/photos/U8OYfPBceWE (emäntäblogista)

N.Y.T. - NYT - tai ainakin kohta. Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 2021 ja lukuvuosi alkaa vahvasti lukumaratonilla. Ehkä innostajana on juuri merkitty Goodreads tavoite (100 kirjaa tänäkin vuonna) tai sitten vain toivon innokkaalla alulla välttäväni viime vuoden lehmänhäntä-efektin, jonka onneksi joulukuu pelasti (Lehmänhännästä voi lukea täällä). 

Valmisteleva mietintä on suoritettu ja maratonsäännöt luettu emännöivän blogin (Oksan hyllyltä) postauksesta. Olen valmis - vai olenko sittenkään ? 

Onneksi tämä ei ole niin vakavaa. Aloitus suunniteltu kello kahdeksaksi. Toivottakaa minulle onnea! 

Ensimmäisenä taidan lukea... tai ei sittenkään... ehkä kuitenkin tuon... tai...  

No, aloitetaan Toton suosituksella - alla maratonin kokonaistulos.

1. 359 sivua Chris Rylander : Gregin legenda - Eeppisten epäonnistumisten sarja (suom Kaisa Ranta) Painettu kirja
2. 4h30min äänikirja Jenny Bayliss: The Twelve Dates of Christmas
3. 44 sivua David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä Painettu kirja
4. 3h15min äänikirja Tilly Wallace: Galvanism and Ghouls 

Kaikkiaan siis lukumaratonin aikana tulin lukeneeksi 403 sivua ja kuunnelleeksi 7h45min äänikirjaa. Ei nyt mikään huipputulos, mutta mukava alku lukuvuodelle. 

Totokin tuli seuraksi eilen illalla ja vielä tänään vähäsen. Lopputuloksena 

1. 200 sivua Erin Hunter: Uljasmaa - Hajonnut lauma - Soturikissojen tyylinen sarja savannilta. Tarina ilmeisen hyvä, mutta Toto löysi useamman (ainakin 3) kirjoitusvirhettä... 
2. 4 vitsiä -  The Vitsikirja 2021 - kirjasta 

Kello 22:40 

Gregin legendan on osoittautunut ihan sellaiseksi kuin ajattelinkin. On jännä, miten pienten poikien lemppareissa on usein sellainen vähän töksähtelevä, lievää sarkasmia sisältävä ja ennen kaikkea itseään vähättelevä, mutta urheutta tihkuva sävy. Itse asiassa Gregin tavasta kertoa tarinaa tulee jostain kumman syystä minulle mieleen Percy Jackson. 

Ylläoleva ei tarkoita sitä, että kirja olisi mitenkään huono. Tarina etenee jouhevasti, maailma on mielenkiintoinen ja sanailu ihan hauskaa. Olen päässyt jo sivulle 264. 

Itse asiassa nuortenkirjat ovat lukumaratoneissa hyvää taktikointia. Niiden lukeminen sujuu yleensä nopeasti ja ne ovat viihdyttäviä eli lukemiseen ei väsy. Taidan saada tämän kirjan ehkä luettua ennen kuin menen nukkumaan. Pitää koittaa palata lähemmäs normaalirytmiä ennen kuin maanantaina taas on työpäivä. 

Ai niin, sain myös kaverin lukumaratonille. Totolla on vielä yksi joululahjakirja lukematta, joten hän istahti seurakseni mukanaan Uljasmaan ensimmäinen osa eli Hajonnut lauma. Tähän mennessä jo 96 sivua luettuna. Taidan joutua etsimään hänelle jostain vielä toisen kirjan huomiseksi, jos tahti jatkuu samanlaisena. 

Lauantai 9:50

Nukuin pitkän yön. Ihanaa! Tosin se tarkoitti taukoa lukemisessa melkein 9h ajan. Ei haittaa. Olen nukkunut niin huonosti, niin pitkään, että nautin jokaisesta kunnollisesta yöunesta - ja joululomalla niitä on onneksi riittänyt. 

Gregin legendan luin sentään loppuun jo illalla. Aamulla olen pikkuhiljaa heräillyt äänikirjan parissa ja jatkanut romanttista hömppää (nautinnolla) kahvin, aamupalan ja pehmoisen sohvannurkan parissa. Rentouttavaa. Kirja on edennyt 1.5h. 

12:45

Aww... The Twelve Dates of Christmas oli aivan täydellinen romanttinen tarina joulunaikaan. Kaksitoista treffi-iltaa ja joukossa tietysti monenlaista kulkijaa, joiden joukosta Kate etsii mahdollista kumppania. Kaikki idyllisessä pikkukaupungissa jossain Lontoosta etelään, lumen kehystäessä joulukorttimaisemaa. Lämminhenkinen tarina rakastettavilla (no, koskee melkein kaikkia) henkilöhahmoilla ja suurilla tunteilla. Erittäin sopivaa kuunneltavaa myös vuodenvaihteen lukumaratonilla eli kirja kuunneltu loppuun 4,5h suorituksella, täydennettynä melko monella virkatulla isoäidinneliöllä. 

Mitähän sitä seuraavaksi ? Täytyy varmaan vähän hengähtää ja pohtia vaihtoehtoja (ja kai sitä pitäisi tästä pyjamastakin luopua jossain kohtaa iltapäivää?) 

19:57 Siihen loppui

Eikä lukeminen mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Itse asiassa luin lisää vain 44 sivua David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä - romaania. Sitten piti lähteä ulos ja tehdä ruokaa ja... eli meni ihan äänikirjoiksi. 

Palasin Manners and Monsters sarjan toisen osan pariin eli Galvanism and Ghouls... Tällä kertaa Hannah ja Wycliff joutuvat selvittämään hyvin eläväisen käden tarinaa. Luksuspuuterin välittämä zombie-tauti tietysti on edelleen keskiössä, mutta kaikenlaista muutakin yliluonnollista on liikkeellä. Tämä on taas yksi niitä leppoisasti kuunneltavia, kaikenlaisessa kummassa kiemurtelevia tarinoita, joiden kanssa saa ajan kulumaan ja jotka eivät mitenkään estä osittaista keskittymistä samaan aikaan vaikka kokkaukseen. 

Hyvä alku uudelle vuodelle :-) 

Taustapeili 2020 - Vuosikäppyröitä

 

No niin, se on taas tämä aika vuodesta ja tänä vuonna tiedossa onkin omituisia muutoksia omituisena vuotena. Ensimmäinen kummallisuus näkyy heti luettujen kirjojen lukumäärässä. Ei, kokonaismäärä on suurin piirtein normaali eli Goodreads-tavoite 100 kirjan lukemisesta toteutui ja omien Excel-laskelmieni mukaan luin peräti 107 kirjaa. Omituiselta näyttää kuukausittainen lukumäärä. Alkuvuodesta luin paljon, mutta sitten humpsahti. Lokakuussa luin vain 4 kirjaa! Kesälomakuukausikin kerrytti vain 7 luettua kirjaa. 

Selityksiä lienee useampia. Syys-lokakuussa isäntä oli Ranskassa eli kokonaisvastuu huushollista oli pääasiassa minulla. Pojat toki auttoivat, mutta ilman muuta omaa aikaa oli vähemmän, kun toinen aikuinen puuttui kuviosta ja etsittiin uusia rutiineja. Lisäksi levoton aika sai minutkin levottomaksi, mikä taisi erityisesti näkyä kirjahyppelyn määrässä. Olen aloittanut varmaan ainakin puolet enemmän kirjoja kuin olen lukenut loppuun... Virallisesti tosin olen jättänyt kesken vain 2 kirjaa, mutta kesken olevien lista on edelleen kaksinumeroinen. 

Joulukuussa oli isännän karanteeni ohi ja töissäkin suht rauhallista. Heti näkyi elämän tasaantuminen myös luetuissa kirjoissa.

Suurin muutos on kuitenkin havaittavissa kirjaformaattien välisessä suhteessa. 

Äänikirjat ovat näköjään lyöneet itsensä läpi oikein kunnolla ja vaihtaneet paikkaa ekirjojen kanssa osuuksissa. Lukemistani kirjoista peräti puolet on ollut äänikirjoja. Tähän lienee vaikuttanut useampikin tekijä. 

1. Neulominen - olen neulonut todella paljon. Puikkoja heilutellessa en pysty lukemaan, mutta korvat toimivat eli olen kuunnellut äänikirjoja noin 10 sukkaparin, kolmien lapasten ja melkein kolmen villapaidan verran. Aika tasaiseen taitaa mennä neulomiseen käytetty aika äänikirjojen ja tylsien puhelinpalaverien välillä (ja sekaan sitten vähän vielä kotitöitä)... 
2. Kuuntelen paljon kevyttä ja hömpähtävää ja tänä vuonna näin on tainnut olla vielä normaaliakin enemmän. (genrevertailu vielä tulossa)
3. Suhdeluvussa näkyy myös erityisen hyvin syyskuun ja lokakuun "isännätön" kausi. Äänikirjoja voi kuunnella ruokaa laittaessa ja muuten kotitöitä tehdessä... Tämän huomaa erityisen hyvin tarkastellessa kuukausittaista formaattijakoa. Marraskuussa jaon selittää myös isännän kiireisyys työn parissa. Olihan hän kotona, mutta useimmiten luurit korvilla palaverissa. 
4. Striimauspalvelukokeilut - käytin vuonna 2020 sekä Nexttoryä että hetken aikaa Bookbeatia. Molemmista on mahdollista sekä kuunnella äänikirjoja että lukea ekirjoja, mutta... lukemisen pitää tapahtua tabletilta, enkä minä halua luopua Kobostani. Lukumukavuus kun on ihan eri luokkaa. Siispä olen näköjään kuunnellut kirjoja "koko rahan edestä" ja ekirjat ovat jääneet vähemmälle. 
5. Kuuntelimme myös muutaman kuukauden Toton kanssa lastenkirjoja, kunnes hän vähän kyllästyi. 

Kielet ? 

Kielijakauma näyttää tutulta. 70% luetuista kirjoista on suomenkielisiä ja ranskankielisiä on hävettävän vähän. Tänä vuonna olen lukenut ranskaksi yhden sarjakuvan... (Astérix et la Transitalique). Kun ei oltu kesällä Ranskassa niin en tullut lukeneeksi edes Proustia eteenpäin... 

Sinänsä voisi jo ihmetellä, miksi oikein edes vaivauduin miettimään ranskankielisiä kirjoja. Tilanne on ollut aika epätoivoinen jo vuosia... 

Kirjailijoista 

En nyt tiedä, pitäisikö tällaista listaa enää edes seurata viimeaikaisen sukupuolikeskustelun myötä. Kirjailijan sukupuolen määrityshän on usein jonkinlaista arvauspeliä ja kaksijakoisuus vanhanaikaista. Ehkä nyt kuitenkin vielä tämän kerran. 

Edelleenkin siis on mieheksi olettamieni kirjailijoiden osuus vain vajaa kolmasosa. En oikein tiedä miksi. 

Sinänsä sukupuolijakauma kirjailijoiden kohdalla on aina ollut vähän häilyvä leima. Erityisesti naiset ovat historian kuluessa kirjoittaneet miehinä ja toisinaan on ollut päinvastoin. Ennen some- ja mediakirjailija-aikaa oli kirjoittajien myös helpompi pitää salaisuutensa. Nyt "paljastuu" helpommin. Lisäksi taidetaan nykyään harrastaa myös aiempaa enemmän tiimikirjoittamista. Useammankin kirjailijanimen takaa paljastuu kaksi tai useampia kirjoittajia. Jonkunlainen ääriesimerkki lienee Soturikissat, joiden kirjoittajan Erin Hunterin takaa löytyy itse asiassa isohko kansainvälinen kirjoittajatiimi. 

Mistä kirjat ? 

Noh, ei liene yllätys, että Nextory ja Bookbeat ovat vahvoilla - Nextoryn käytön aloitin jo helmikuussa, joten otos kattaa melkein koko vuoden. Melkein puolet eli 51 / 107 kirjaa on kyseisistä palveluista. Aika pitkälle tuo kattaa myös vuoden 50% äänikirjaosuuden. Joukossa on vain 5 ekirjaa. 

Kirjaston käyttö on ollut vähäistä eli olen lainannut kokonaista 3 kirjaa - 2 painettua ja yhden ekirjan. Tähän tosin vaikuttivat myös tekniset ongelmat Adobe-tunnuksen osalta. Se kun tarvitaan ekirjalainoissa. 

Arvostelukappaleiden määrä on vuonna 2020 laskenut entisestään. Olen lukenut vain 2 kustantajilta saamaani kirjaa. Toinen tuli pyytämättä, mutta toisen (Historian jännät naiset) pyysin itselleni. 

Muuten olen joko saanut kirjoja ystäviltä tai löytänyt luettavaa hyllystäni, tai ostanut omakseni kirjakaupoista. Suurimman osan olen ostanut eli 41 kpl ja niistä sitten enemmistön Elisa Kirjasta ekirjoina. 

Nyt viikonloppuna on edessä vuoden vaihtumisen juhlintaa perheen parissa sekä lukumaraton, joten genrekatsaus jäänee vähän myöhemmällä. Tässä nyt siis kuitenkin peruskäppyrät tilastorakastajille. 

HYVÄÄ LUKUVUOTTA 2021

p.s. listasin jokin aika sitten 10 lukusuositusta vuodesta 2012 jälkeen luetuista ja blogatuista. Lista löytyy täältä... 

(Luku)päiväkirja: Jouluviikko, neulovat vampyyrit ja nokkelaa pukudraamaa

Keskiviikko, aatonaatto 23.12.2020

Viimeinen työpäivä ennen jouluun rauhoittumista. Myönnän, hiljaista on ollut. Olen ehtinyt pistämään pyykkikoneen päälle pariinkin otteeseen ja hieman siivoamaankin. Huomenna on jouluaatto. 

Lukeminen on pyörinyt lievästi sanottuna kevyemmän puolella. Siis sen jälkeen, kun sain sunnuntaina luettua loppuun Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta. Viime vuosisadan alkupuolella mielisairaaloissa suurimman osan elämäänsä viettäneen naisen elämätarina ei ole kovinkaan hauska. Alkuasetelma sinänsä on mielenkiintoinen. Seilin saaren metsästä löytyy kivenkoloon piilotettuja lääkepulloja täynnä pieniä tekstinpätkiä. Kuka ne on kirjoittanut? Miksi ne on piilotettu metsään ? 

Tekstien perusteella kyetään tunnistamaan todennäköinen kirjoittaja, mutta motiiveista ei ole tietoa. Vanhoista rekistereistä ja kirjeistä Heikkinen on koonnut tiedot Saimasta, nuoresta tytöstä, joka yritettyään tappaa kollegansa, todetaan mieleltään järkkyneeksi ja suljetaan laitoksiin. Kaikkea ei tietenkään tiedetä, mutta sirpaleistakin muodostuu mielenkiintoinen kuva paitsi yhdestä elämästä, myös aikakaudesta. 

Se kevyempi osuus lukemista on ollut ideana riemastuttava äänikirja, jonka kuuntelu sopii erityisen hyvin jouluisen neulomisen seuraksi. Kuuntelin nimittäin ensimmäisen osan sarjasta Vampire Knitting Club. Kyllä, luitte ihan oikein. Lucy saapuu tapaamaan isoäitiään, joka onkin "poistunut elävien keskuudesta" muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hautajaiset on pidetty, mutta isoäiti palaa tapaamaan tyttärentytärtään lankakaupan alla majaa pitävien ystäviensä kera. Sitten käy ilmi, että kuolema ei varsinaisesti johtunut verenvähyydestä ja Lucy päättää selvittää kuka halusi surmata ystävällisen vanhan lankakauppiaan. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta ihan parasta kirjassa ovat neulovat vampyyrit. Siis ihan oikeasti! Vampyyrit ovat vuosien varrella hioneet  neulomistaitonsa huippuunsa ja istuvat lankakaupan takahuoneessa ringissä neulomassa upeita villapaitoja. Kertakaikkisen piristävää. Kummasti etenivät mummin joululahjasukat tätä kuunnellessa, vaikka kirja juoneltaan ja kieleltään ei ehkä ihan huippua olekaan.

Lopetin BookBeatin tilauksen osittain sen takia, että Nextoryssa tuntuu olevan enemmän näitä englanninkielisiä (hyviä) viihdepläjäyksiä. Tosin Nextory myös tarjosi eurolla 30 päivän rajattoman lukuoikeuden sopivasti joululomaksi. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella, miten ja millä jatketaan, vai pitäisikö välillä kuunnella Audiblesta ja Elisa Kirjasta kertyneet kirjat pois.  

Sunnuntai 27.12.2020

Niin se aika kuluu, vaikkei muka tee mitään. Ollaan vaan oltu köllötelty, ja luettu, ja katsottu telkkaria, ja syöty. Ei varmaan tarvitse syödä koko ensi vuonna tämän mässäilyn jälkeen - ainakaan suklaata. 

Kirjoja siis on kulunut kiitettävään tahtiin. Luin äänikirjana viimein Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarjan viimeisimmän osan Pukija. Eivät nuo mitään suurta klassikkokirjallisuutta ole, mutta hitsit, miten Mustonen osaa luoda elävän historiakuvauksen. Henkilöhahmoihinkin kiintyy ja heidän vaiheitaan seuraa mielenkiinnolla. 

Englanninkielisen hömpän osalta kuuntelin 20-luvulle sijoittuvan cozy mysteryn House Party Murder Rap. Evie on kaunis, nuori leski, joka ryhtyy selvittelemään murhayrityksiä autonkuljettajansa kanssa. Kevyttä, hötöä, mutta leppoisaa joululomakuunneltavaa. 

Hömpästä puheenollen on myös ihan pakko mainita syy sillle, että otin taas Netflixin (ainakin hetkeksi). Siellä nimittäin on juuri ilmestynyt sarja Bridgerton. Pitkästä, pitkästä aikaa olen oikeasti innoissani katsomassa telkkaria. Austenmainen, Bathissa kuvattu, pukusarja aviomiehiä etsivistä debutanteista, heidän äideistään ja enemmän tai vähemmän innokkaista poikamiehistä. 

Ensimmäisen osan perusteella luvassa on nokkelaa dialogia, kauniita pukuja, ilkeyksiä ja vähän feminististä otetta varsin karseisiin karjamarkkinoihin. Raja groteskin komiikan ja romanttisen pukukokemidan välillä on hiuksenhieno ja Bridgerton osaa jotenkin tasapainoilla juuri siinä keskellä... Tykkäsin - ja pakko katsoa loputkin osat - eli lukeminen taitaa jäädä vähän vähemmälle. Huomenna kun pitäisi tehdä taas töitäkin... 

Loppuun luettuja: Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - potilas numero 43

BookBeat ekirja

Nancy Warren: The Vampire Knitting Club 

Nextory äänikirja, lukijana Sarah Zimmerman

Karin Erlandsson: Yöjuna 

Oma ostos joulukalenterikirjaksi 

Enni Mustonen: Pukija 

Oma ostos Elisa Kirjasta 

Sonja Parin: House Party Murder Rap 

Nextory äänikirja, lukijana Pearl Hewitt