Keskiviikko 30.12.2020
Vuosi loppuu kohta. En usko, että kukaan jää varsinaisesti kaipaamaan vuotta 2020. En minäkään. Korona on painanut leimansa koko vuoteen, enkä muista toista samanlaista. En ole tainnut pysytellä yhtä pienellä maantieteellisellä alueella sitten varhaislapsuuteni. Alueen ympäri voi kai harpilla piirtää ympyrän eikä kartalla tarvitse 3km mittakaavaa suurempaa halkaisijaa. Lukuunottamatta muutamaa Turussa käyntiä, kesäisiä Karkkilan reissua ja Mikkelivisiittiä, sekä paria päivää toimistolla, en ole tainnut tuon ympyrän ulkopuolella käväistä kovinkaan montaa kertaa.
Vähän alkaa paikoillaanolo painamaan ja taaksepäin katsoessa näkyy kai lähinnä harmaata massaa. Olen tainnut joskus blogiinkin kirjoittaa, että olen ollut kivenä koskessa. Ympärillä tapahtuu vaikka ja mitä, mutta minä en hievahda paikoiltani. No, toisaalta siskon muutto toi minullekin ohjelmaa, ainakin puheissa, ja isännän uusi työ Ranskassa tietysti vaikutti melkoisesti perheen rutiineihin eli ohjelmaa sinänsä on riittänyt, vaikken minä itse ole mitään suuria liikkeitä harrastanutkaan.
Monta kivaa asiaa jäi tänä vuonna väliin. Lomamatka Ranskaan muuttui pariksi pikaiseksi kiepahdukseksi kotimaassa, teatteri ja ravintolakäynnit tipahtivat minimiin, tai tarkemmin sanottuna lähelle nollaa. Toisaalta, innostuin uudelleen neulomisesta ja puikoilta on tipahtanut useampikin sukkapari tai villapaita niin itselleni kuin perheenjäsenille.
Eikä Korona pelkästään tuottanut harmia. Saimme isännän takaisin kotiin pariksi kuukaudeksi Ranskan mentyä kiinni. Pieni hopeareunus siis tummissa pilvissä tässäkin.
Lukeminen notkahti tänä vuonna moneksi kuukaudeksi, mutta silti olen saavuttanut Goodreads-tavoitteeni sadasta luetusta kirjasta. Nipin napin, mutta kuitenkin. Tarkempaa juttua vuoden lukemisista Taustapeilissä 2020.
Tällä viikolla olen jostain syystä taas palannut kirjahyppelyyn. Useampi hömppä on kesken, näköjään sarjat jäävät nyt ensimmäiseen osaan ja siirryn jatkuvasti seuraavaan. Yhden kuuntelin loppuun eli Tilly Wallacen Manners and Monsters. Regencyn ajan yläluokkaiset rouvat ja neidot zombie-taudin kourissa ranskalaisten uuden aseen vuoksi. Kuka olisi kuvitellut hienon, uuden puuterin lopulta mädättävän käyttäjänsä ja antavan tälle loputtoman ruokahalun aivoihin? Kuka tosiaan...? Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta enimmäkseen taisin jäädä koukkuun tuohon riemastuttavan absurdiin juonikiemuraan...
Siitä olikin sitten helppo palata moderniin aikaan seuraamaan treffiohjelman onnistumista. The Twelve Dates of Christmas sopinee välipäiviinkin. Tosin eilen illalla nukahdin alle 10 minuutin kirjan alkamisesta, mutta uusi yritys tänään.
Perjantai 1.1.2021 - Lukumaratonvalmisteluja
Osasinpas! Kirjoitin vuosiluvun kerralla oikein ja nyt on vasta ensimmäinen päivä. Mistäköhän tuokin kertoo ? Ehkä siitä, että 2020 loppu oli kaivattu ja odotukset vuodelle 2021 huipussaan.
Lukupuolella vuosi alkaa vahvasti lukumaratonilla. Oksan hyllyltä -blogi emännöi 1.1. ja 2.1. päiviin ajoittuvaa vuoden ensimmäistä lukumaratonia. Osa maratonista siis tulee ajoittaa jompaan kumpaan päivään.
Minä ajattelin aloittaa tänään jossain kohtaa - saa nähdä, miten käy. Vuosi alkoi hereillä, enkä mennyt nukkumaan ennen kahta. Aamulla heräsin vasta puoli yhdeltätoista. Vuosi 2021 siis alkaa erikoisesti heti ensimmäisenä aamuna. Näin myöhään olen noussut viimeksi muutama vuosikymmen sitten teinivuosina. Liekö sitten ennen koko vuodelle ?
Lukumaratonille riittää herkkuja uudenvuoden syömingeistä ja kirjojakin on jo listattuna useampia.
- Toto tuossa esittelee kuvassa Gregin legenda-trilogian kahta ensimmäistä osaa. Hän on ne jo lukenut, nyt olisi minun vuoroni.
- Äänikirjana minulla on kesken varsin herttaiseksi osoittautunut The Twelve Dates for Christmas. Sen voisi kuunnella loppuun.
- Hyllystä löytyy myös David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä
- Kobossa puolestaan olisi Anni Kytömäen Margarita. Tosin siihen ehkä haluaisin oikeasti keskittyä eli ehkei lukumaraton ole paras aika
- Toisaalta Kobossa on myös Anniina Tarasovan Kuoleman kulissit - dekkari voisi olla sopivaa vuoden aloituslukemista
- tai sitten Rachel Cuskin Ääriviivat, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat
Sunnuntai 3.1.2021
Se on sitten vuoden ensimmäinen lukumaratonkin taputeltu valmiiksi. Vähän meni äänikirjoiksi, mutta kivaa oli :-)
Tänään ajettiin häthätää pikaviisitille mummin ja pappan luo ja vierailtiin siinä sivussa siskollakin. Korona-ajan tyyliin oli isovanhempien luona maskit naamalla ja vierailuaika vähän harmittavaisen lyhyt. Kiva kuitenkin, kun tuli käytyä. Keli oli sellainen, että aamulla vähän arvoimme lähtöä. Yhtään hiutaletta lunta ei ole näkynyt kuukausiin ja myräkkä osuu sitten juuri siihen yhteen päivään, jolloin ollaan tien päällä. Tyypillistä. Onneksi mentiin länteen, niin lunta tuli vain alkumatkalla ja meno oli illansuuhun jo tasaantunut.
Nyt sitten ei taas tiedä, koska päästään seuraavan kerran. Koulut alkavat, joten kohta ovat joulunajan karanteenimaiset olosuhteet ohi ja pitää taas varoa enemmän. Samoin isäntä palannee Ranskan suuntaan tässä jossain kohtaa ja sitten on vain yksi kuski, joka ei tiedä jaksaako oikein edestakaisin päivän aikana. No, kyllä sitten taas jotain keksitään.
Lukeminen on tänään siis jäänyt vähän vähiin ja samoin äänikirjat, kun oli puhelimesta akku vähissä. Nyt ehkä sitten voisin hetkeksi istahtaa sohvalle.
Loppuun luettuja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti