9.1.2021

(Luku)päiväkirja: Taas on viikko melkein mennyt. Töitä, hirviöitä ja vähän kyyneliä

 

Lauantai 9.1.2021

Tämän viikon katoaminen vilauksessa historiaan ei liene mikään ihme. Katkonaiseen viikkoon kuului kaksi kahden päivän mini(työ)viikkoa välissään rento loppiainen. Perjantai meni jonkinlaisessa sumussa, kun isäntä palasi Ranskaan. Ilta venyi myöhään ja aamulla nousin lähtijän mukana ennen viittä. Taksin lähdettyä lentokentän suuntaan en saanut enää unta. Vähän itketti. 

Ei meillä ole hätää. Pärjäämme poikien kanssa vallan mainiosti ja viestittelemme kaikki keskenämme ahkeraan. Silti, ei se ole sama asia kuin perheenä yhdessä oleminen. 

Positiivinen ajattelu nostaa mieleen kiitollisuuden siitä, että saimme olla sentään kaksi kuukautta taas kaikki yhdessä. Se oli odottamatonta, mutta tervetullutta. 

Seuraavasta kerrasta ei ole vielä varmaa tietoa. Ehkä pääsiäisenä, jos korona suo... tai lähinnä karanteenirajoitukset. Ehkä vasta kesällä. 

Kuten ennenkin

Kuten ennenkin ovat viihteelliset äänikirjat suoneet rauhoittavan pakopaikan. Tarinaan keskittymällä pääsee hetkeksi unohtamaan ja samalla hoituvat kotityöt ja neulomiset. Ei tämäkään keino tietenkään loputtomiin auta, mutta tässä tilanteessa myös muutaman päivän kuluminen helpottaa rutiinien pyörähtäessä käyntiin. Minulla onkin kesken varsin mukava sarja, joka heilahti kevyesti kolmen kirjan kriteeristä läpi ja parhaillaan kuuntelen neljättä osaa.

Manners and Monsters-sarjassa seurataan Hannahin ja Wycliffin suhteen kehittymistä samalla kun he selvittelevät erikoisia rikostapauksia, joissa on jotain yliluonnollista. Maailmasta löytyy taikuutta ja outoja olentoja jokaiseen tarinaan, eivätkä Hannahin ja Wycliffin omatkaan salaisuudet ole ihan tavallisia. 

Galvanism and Ghouls -osassa etsittiin murhaajaa, joka ompeli uhriensa osia yhteen uusiksi olennoiksi ja Gossip and Gorgons -osassa ollaan vierailulla maalaiskartanossa. Valitettavasti jotkut vieraista muuttuvat kivipatsaiksi. Juonet siis ovat mielikuvituksellisia ja rikokset karmeita. Silti pidän kirjoista juuri niiden herttaisuuden vuoksi. Hannah ja Wycliff ovat suloisia kaikessa oikeamielisyydessään ja epävarmuudessaan toistensa tuhteen, ja muutenkin hahmogalleria zombie-kirouksen vallassa olevasta velho-äidistä keppostelevaan käteen on mielenkiintoinen ja hauska. Vanity and Vampyres -kirjan nimikin jo kertoo, mitä on odotettavissa. Ainakin alku jatkaa aiempien osien kanssa samoilla linjoilla. 

Olen minä toki ihan lukenutkin jotain Jacob de Zoetin tuhat syksyä kiinnostaa, mutta jostain syystä huomaan nappaavani Kobon käteen ja lukevani Anniina Tarasovan toista dekkaria Kuoleman kulissit. Alitajunta siinä ilmeisesti annostelee tämänhetkiselle keskittymiskyvylle sopivaa lukemista. 

Onneksi tänään on myös aurinko paistanut. Kun samalla on pikkupakkanen ja maassa lunta edes nimeksi, ollaan heti voiton puolella. Kuka voisi olla allapäin tällä kelillä ? 


Sunnuntai 10.1.2021

Tämä lumisade on ihan parasta! Kuopukselle ei edes tarvitse vihjata ulosmenosta. Pistää ihan itse ulkovaatteet ja huikkaa heipat ovelta. Äiti tietää löytävänsä läheisestä mäestä. 

Tänään tosin oli ollut vähän ikävää. Omia tuttuja ei ollutkaan paikalla, mutta paikalle saapuneessa vieraammassa porukassa oli joukossa tyhmyys tiivistynyt ja uho noussut. Jostain syystä oli ollut pakko käydä uhittelemassa ja vähän tönimässä yksin ollutta. Yksi paikalla olleista aikuisista onneksi minulle kertoi poikaa hakiessani. Ei tuo ilmeisesti ollut mitään kauhean vakavaa, mutta päästiin purkamaan puhumalla. 

Mikä siis oli äidin ohje ? Jos sama toistuu, on kuopuksella lupa tulla hakemaan isoveljet paikalle. Eiköhän pikkukingien uho vähän laske, kun oikeasti isot saapuvat ohjeistamaan mäkikäytöksestä... Äidin tietty saa hakea myös, mutta luulen noilla isoveljillä olevan ehkä kovempi vaikutus. Ainakaan ei vastaus voi olla pulkkailusta luopuminen tai hiljaa kärsiminen. 

Siivottu on vähän, niin ja näin. Ruokaa laitettu niin, ettei taideta nälkään kuolla ihan alkuviikostakaan. Joogaa en saanut aikaiseksi vieläkään. Pakko olisi, kun selkä on ihan juntturassa. Jostain syystä olen koko ajan joko juuri syönyt tai sitten pitää tehdä ruokaa. Pitää oikeasti miettiä jotain sellaisia reseptejä, joilla selviää edes kerran vaan lämmittämällä. 

Lukenut olen vain vähän Kuoleman kulisseja. Tarasova luo kyllä ihan omanlaisensa tunnelman romaaniinsa. Eilen illalla kuuntelin neljännen osan Manners and Monsters-sarjaa eli Vanity and Vampyres on nyt sitten lopussa. Jatkoa on luvassa vasta ensi vuonna seuraavan osan ilmestyessä. Haluan ehdottomasti tietää, miten Hannahin ja Wycliffen avioliitto kehittyy...  Olen tainnut löytää jo näin vuoden vaihteessa yhden vuoden suosikeistani, mitä tulee fantasiaviihteeseen. 

Kävellessä sitten kuuntelin Vampire Knitting Club -sarjan kakkososaa Stitches and Witches - Oxford on ok, samoin vampyyrit ja noidat, mutta jotenkin tarina etenee vähän hitaanpuoleisesti. Ihan kelpo kirja kuitenkin kuunneltavaksi ajankuluksi kävellessä. Ehkä saan paremmin nukuttuakin tänä iltana. Eilen vähän venyi loppuratkaisua kuunnellessa. 


Loppuun luettuja: 

Tilly Wallace: Galvanism and Ghouls, Gossip and Gorgons, Vanity and Vampyres
Nextory 
Hannah ja Wycliff selvittelevät yliluonnollisia rikoksia 1815-1816. Ihmissuhteita, rakkautta ja groteskia meininkiä kirousten ja hirviöiden parissa. Yep, viihdyn.



1 kommentti:

  1. Toivottavasti pääsette taas pian olemaan koko perhe yhdessä.
    Ihanaa sunnuntai-iltaa Minna <3

    VastaaPoista