Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlia. Näytä kaikki tekstit

6.8.2017

Päivä pelkkää juhlaa



No nyt on juhlat juhlittu. Eilisen päivän voi kai kuvata listaamalla
  • liikutuksen kirkossa, 
  • paljon musiikkia ja taitavia nuoria, ruokaa ja keittiökiiretiä
  • kiire, 
  • seurustelua vieraiden kanssa, 
  • taivaan tutkimista sadepilvien varalta (meillä kävi tosi tuuri kelin suhteen)
  • ja ennen kaikkea iloinen ja onnellinen tunnelma

Kiitos kaikille vieraille, jotka olivat mukana juhlistamassa Esikoisen ripiltä pääsyä (ja illalla Kirpun synttäreitä). Kahdet juhlat päivässä ovat tehokas ja hauska tapa saada tämä nainen lasillisella (päivän ainoalla) kuohuviiniä sohvalle nukuksiin...


Seuraaviin juhliin otan siivousapua ja pitopalvelun - itse tekeminen on kivaa, mutta vähän turhan rankkaa. En myöskään ehtinyt ottamaan kuin muutaman kuvan muiden touhujen lisäksi, joten saatte tyytyä nytkin pääasiassa teksiin.

Lisäksi tuli taas todettua, että
  1. lehtitaikina on ihan huipputuote. Siitä saa helposti ja nopeasti vaihtelevia herkkuja. 
  2. meille tarvitaan isompi jääkaappi - ainoa tapa saada juhliin kakku, oli tehdä pöytään koottava versio eli marenkinen enkelikakku, jonka saa koottua vasta pöytään.
  3. joka juhliin tarvitaan juhlateltta. Tämä oli paras ajatukseni näitä juhlia ajatellen. Jo pelkkä teltan näkeminen olohuoneen ikkunasta toi juhlamielen! (Ja kun otti täyden palvelun, niin teltta pystytettiin ja purettiin ilman, että tarvitsi sormeaan nostaa)

Elämä oli eilen pelkkää juhlaa ja tänään herkutellaan jämillä. Minä taisin (taas) kuvitella vajaan 30 hengen syövän vähintään 60 hengen ruokamäärän. Minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa - tämä on sukuvika. 

Tätä piirakkaa tosin ei kauhean paljon jäänyt...


Helppoakin helpompi tomaattipiirakka 

Ota lehtitaikina levyt pakkasesta. Levitä päälle ohut kerros Dijonin moutarde à l'ancienne eli perinteistä sinappia (sitä, jossa on kokonaisia siemeniä). Siivuta isoja tomaatteja ja laita levyjen päälle. Ripottele pinnalle Provencen yrttejä ja valuta hieman oliiviöljyä.

Laita uuniin 220 asteeseen noin vartiksi. Anna jäähtyä haaleaksi ja leikkele haluamasi kokoisiksi paloiksi.


29.10.2012

Silmäsalaattia ja aivohyytelöä...

Kuulostaako herkulliselta ? No, ei kuulostanut eilisten 10v-synttärien vieraistakaan. Menu luki kutsukortissa ja jo ovella kuului vähän huolestuneita kyselyjä ruokalistan aineksista.

Alkuruoaksi oli Draculan lempisoppaa ja lepakkoleipiä. Leivät tuntuivat kelpaavan, kunhan saatiin selvitettyä silmien alkuperä (koristegeeli). Keiton punainen väri aiheutti ilmeisesti liian vahvoja assosiaatioita. Verilettuihin ja -palttuun tottumattomat pienet pojat tuskin maistoivat kupistaan. Onneksi oltiin ennakoitu ja tarjoiluastioina olivat pienet espressokupit... Äidille kyllä kelpasi tomaatti-savupaprikakeitto.

Muille noita-äideille tiedoksi, että ohje mustaan pataan pantavaksi löytyy viimeisestä Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Sen verran muokkasin, että lisäsin puoli teelusikallista savupaprikajauhetta mukaan.

Iso-peikon kynnet (rimpsuluut) olivat kaupoista lopussa, joten jouduimme valitettavasti tyytymään pikku-peikon varpaankynsiin ja lepakonsiipiin (marinoituja broilerinsiipiä). Silmämunasalaatti oli taasen sen verran kauhistuttava, että menekki ei ollut suuren suuri. Intoilua ja ihmettelyä riitti sitten senkin edestä. Ei mennyt isännän luova hetki hukkaan...

Arvaatteko, mistä silmämunat tehtiin ? Pojat eivät keksineet enkä itse asiassa tiedä maistoivatko kaikki sen jälkeenkään, kun ainesosa oli paljastettu. 

Jälkkäri nautittiin piraattilimun kera oikeita shamppanjalaseja kilistellen. Kaamean kartanon muffinssit ja aivohyytelö upposivat hyvään tahtiin. Turkinpippuricrushista sai oivan lisän muuten ihan tavallisten muffinssien makumaailmaan eikä voikreemi oikein maistunut voikreemille vihreänä.

Sekä muffinssien koristeet, että aivovuoka on hankittu Confetista ja heidän blogistaan oli myöskin aivokakun ohje. Herkkua, vaikkei heti ehkä kuvaa katsoessa uskoisi. Mariannecrush oli tässä ihan paikallaan, vaikken muuten Mariannekarkkien suureksi ystäväksi tunnustaudukaan. Murustus aivojen ympärillä on muuten ihan vaan minttudominokekseistä kaulimella nuijittua. Pääsi meidän 1,5v osallistumaan kokkauksiin. Oli kyllä vähän turhankin pelottava siinä kaulimella huitoessaan. 



Tekiskö mieli ? 




p.s. seuraavaksi lupaan taas blogata kirjasta. Sain eilen vihdoin ja viimein loppuun  yhden hyvän huolimatta kaikista viime aikojen juhlakiireistä.