Meillä se ei ole suuren suuri, kun kasvaa vähän varjoisassa paikassa, mutta saa siitä suun makeaksi. Siis ainakin kun käyttää myös sokeria. Raparperi on yksi niitä kasveja, joka minusta pitää löytyä jokaisen kodin pihalta, jos paljasta maata löytyy edes neliön verran. Se on niin helppohoitoinenkin (Lue : ei tarvitse hoitaa. Ainakin meillä on aina rehottanut ilman mitään varsinaisia toimenpiteitä)
Raparperi on herkkua monessa muodossa, mutta nyt kyllä löytyi yksi ihan huippuresepti. Viimeisimmässä Glorian ruoka ja viini - lehdessä tehtiin pieniä raparperi-toscamasariineja. Pakkohan ohjetta oli kokeilla.
Tehtiin toki niitä pienempiäkin ihan vaan minimuffinssivuoalla (ei tarvinnut voidella tai jauhottaa), mutta niissä jotenkin jäi se raparperi liian vähäiselle huomiolla. Minä en ainakaan osannut kaulia taikinaa tarpeeksi ohueksi, jottei sen maku dominoisi.
Osasta taikinaa tein sitten silikonisydänvuoassa piirakan ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Tämä on NIIN hyvää. Makeankirpeä raparperihillo ja rouskuva toskapäällyste sopivat toisiinsa uskomattoman hyvin. Itse asiassa en ole ollenkaan varma, että sitä varsinaista masariinitäytettä tarvitaan ollenkaan. Sen voinee jättää pois ja samalla vähenee tietysti myös rasvan määrä lopputuotoksessa.
Itse reseptin löytää siis viimeisimmästä lehdestä - kuten tietysti monta muutakin kokeilemisen arvoista ideaa ja ohjetta. En nyt tällä kertaa kirjoita sitä tähän, kun tuo lehtikin on vielä myynnissä ja pitää kokeilla vielä sitä ilman masariinitäytettä-versiota. Mainittakoon kuitenkin, että pohja on ihan normaali murotaikina kananmunalla. Raparperi hilloksi keitettynä hillosokerin kanssa. Toscakuorrutuksessa voita, sokeria, vehnäjauhoja, mantelia ja pikkuisen maitoa. Tähän palataan vielä...
Vieressä vielä kuva siitä, miten mikään ei riitä. Piirakka on herkkua itsessään, mutta meillä siihen lisättiin vielä mansikoita, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Taas noustiin ihan uusiin herkkusfääreihin.
Olen kateellinen raparperipuskasta! Vaikka en kyllä varmaan osaisi hoitaa sitä helppoudesta huolimatta. Äääh. Haluan raparperia. Kiitti vaan! :D
VastaaPoistaVaikuttaapa herkulliselta. Raparperi pihalla on tosiaan onni: monenlaista siitä tulee valmistettua piirakoista ja kiisseleista hillokkeisiin. Hiljttain joissan lehdessä (Pirkka?) oli raparperi-feta-salaatin ohi. Mielenkiintoista!
VastaaPoistaMinäkin olen onnellinen raparperipuskasta pihalla. Ainoa huono puoli on se, että meillä se on jättimäinen ja kasvaa sellaista vauhtia, etten ehdi millään mitenkään käyttää varsista edes murto-osaa kesän aikana, vaikka annan niitä myös mukaan kaikille vieraille ja vien muillekin halukkaille. Meillä on niin pieni pakastinkin, etten voi myöskään säilöä raparperia määrättömästi.
VastaaPoistaHarmittaa siis, kun niin paljon hyvää jää käyttämättä ja mätänemään kesän lopuksi. :/
Oijoi, mitä herkkua! Glorina Ruoka & Viini on yksi suosikkilehteni, jota en raaski tilata, mutta ostan irtonumerona. Nyt tuo toukokuun numero ei enää voi olla myynnissä...Olen juuri saanut ystävältä silikoniset muffinivuoat ja arvaa olenkon tehnyt muffineita kertaakaan. Lisäksi pihalla on pari tosi rehevää raparperipuskaa.
VastaaPoistaKiitos, että muistutit lehdestä: Ostan nyt myynnissä olevan numeron. Kevätkausi menee minulla aina noiden puutarhalehtien parissa.
Suloista suvea sinulle!
Minä sain tilauksen joululahjaksi ja olen ollut ihan onnessani :-)
PoistaTänään tein raparperista ja mansikoista hilloa. Ensimmäiseksi käytin uuteen muffinssireseptiin, mutta seuraavaksi pitäisi kokeilla tämä resepti uusiksi. Palailen näihin piakkoin...