Meille muutti uusi kone

Tuossa heikkona hetkenäni joululomalla myönnyin Xbox360 - pelikonsolin hankintaan. DVD-soitin sanoi työsopimuksensa irti ja pakko myöntää, että ajatus ilman kolmevuotiaan hetken rauhoittumista telkkarin eteen "turvallisen" (lue: äiti tietää mitä tuutista tulee) aiheutti pientä paniikkia. Konsolilla kuulemma toimivat kaikki kaksi laatikollista lasten dvd-elokuvia, joten myönnyin uudistukseen. Wii pistettiin myyntiin ja lähtikin alta vuorokaudessa.

Mikä sitten on käytön kokemussaldo runsaan viikon jälkeen?

1) yhtään dvd-elokuvaa ei ole katsottu. Mukana tuli 3kk Viaplay tilaus, joten lastenelokuvia on nähty useampia. Yhtään äidin omaa elokuvaa ei löydy katsottujen listalta . (Kuten nyt vaikka Amelie, joka on minulla edelleen aukkona elokuvasivistyksessä). Frozen ja Lentsikat tuli katsottua lasten seuraksi. Isäntä on katsonut filmin per ilta lasten mentyä nukkumaan, niitä sellaisia vähän rymiseviä, jotka saavat minut usein pakenemaan kirjan pariin.

2) pojat ovat keksineet verkkopelaamisen riemun ja etäsosiaalisuuden Xboxin "party"-toiminnan kautta. Kun paras kaveri viettää "äiti"-aikaa eikä siis ole isänsä luona kävelymatkan päässä, voivat jutut (ja erityisesti pelit) jatkua etänä. Tuo ei olisi minusta yhtään huono juttu muuten, mutta miksi ihmeessä ei voi vain jutella vaan pitää samalla mennä motocrossia? Jututkin ovat vähän yksipuolisia pelien aikana "Missä sä oot?" "Kuinka mones sä oot? Mä oon eka tai vika." "Mille radalle mennään?"
Missä tuosta muka kuulee, mitä toiselle oikeasti kuuluu?

3) YouTube on löydetty (ja kielletty - metelin tähden)...

Vaikuttaa siis siltä, että koneelle on kyllä käyttöä, mutta rajaukset ovat tarpeen. Harkinnassa on myös pelikoneen piilotus jonnekin takahuoneeseen. Tiedän, on parempi valvoa, mitä sillä tehdään, mutta se melu... enkä nyt puhu peliäänistä - ne saa sentään pienemmälle vaan nappia painamalla.

Kone myös aiheuttaa ostonsa jälkeen jatkuvasti lisää rahanmenoa. Aina tuntuu löytyvät uusi peli, uusi ohjain tai jotain muuta hankittavaa, käyttäjätilien tasojen hankinnoista puhumattakaan. No, eipähän tarvitse miettiä, mihin pojat lähiaikoina taskurahojaan käyttävät. Minun omat investointini tuohon pelikoneeseen taisivat olla tässä. Enhä minä millään edes saa omaa koneaikaa käyttööni.

Joulun pelikatsaus

Haa, arvaanpa teidän kaikkien nyt odottavan ytyä bittitulitusta, ruuduntuijotusta ja kapulanäppäilyä, mutta ei..  tai siis, on sitäkin tässä joululomalla nähty, mutta joulupukin säkistä ei löytynyt mitään bittimaailmaan viittaavaa.  Pelejä kylläkin, niin kuin joka joulu.

Isommat pojat saivat, mitä toivoivat ja vähän ylikin. Joulupukin kirjeissä (äidille huolella kaiken varalta ennen lähetystä esitellyissä) oli lyhyt lista toiveista. Yli 90% liittyi kummallakin jollain tavalla Magic the Gathering peliin... se on näköjään kestosuosikki, josta olen tainnut täällä puhua jo ennenkin. Kaikki pelaaminen joululomalle ei kuitenkaan liittynyt MtG:hen, vaan perinteisesti paketeista löytyi myös lautapelejä.

Muuttuva Labyrintti -peliin olemme alunperin tutustuneet lautalla Helsingistä Travemündeen. Se viihdytti isompia poikia sen verran tehokkaasti, että tänä vuonna peli päätyi myös kotikäyttöön. Pelissä etsitään aarteita, joiden luokse pitää luoda tie siirtelemällä polkuja pala kerrallaan. Jännitystä saadaan aikaan sillä, että muutkin pelaajat siirtelevat reittejä omien tavoitteidensa mukaisesti. Juuri, kun kuvittelee seuraavalla siirrollaa nappaavansa kruunun omakseen, siirtääkin kaveri laatan jalkojen alta laudan toiselle puolelle. Eikä siinä sitten muu auta, kuin miettiä strategiat uusiksi.

Pelejä saa mukavasti pidemmiksi ja lyhyemmiksi jakamalla enemmän tai vähemmän aarteita etsittäväksi. Hauskaa ajanvietettä pimeisiin iltoihin.

Kuopuksellekin piti löytää myös oma pelivaihtoehtonsa. Yllättävän vähän on pelejä, joihin kolmevuotiaskin voi osallistua täydellä panoksella. Kylmä hiki nousi otsalle jouluaattona, miettiessäni tilannetta,jossa en peliä olisi löytänyt. Poika nimittäin kysyi jokaisen paketin kohdalla: "Onko tässä peli?" No, suurimmasta paketista sellainen löytyi ja nyt joulun suosikkalahjakysymykseen on vastauksena kerta toisensa jälkeen: "Sammakot!"

Sammakko-pelissä ei ole mitään sen kummempia sääntöjä. Kunhan vain läiskitään sammakot ahmimaan mahdollisimman paljon värikuulia mahdollisimman nopeasti. Toto voittaa aina. Riippumatta siitä, paljonko hänelle on sammakonruokaa päätynyt. Sääntöjen mukaan voittaja on eniten kuulia ahminut sammakko, mutta ehkä me keskustelemme sääntöjen seuraamisen merkityksestä sitten joskus myöhemmin. Tuota voitonriemua on vähän liian hauska seurata ;-)