Se ois sitten blinikausi

PR-tapahtuma Bistro Manussa / Raflaamo 

Alkuviikosta pääsin Nelkytplusblogilaisten kanssa Bistro Manu -ravintolassa järjestettyyn blinikauden pressitilaisuuteen. Minun suhteeni blineihin on hivenen monimutkainen, mutta olen aina valmis kokeilemaan. Onneksi menin, sillä päädyin mukaan saadun reseptin (ja blinipannun!) innoittamana myös itse kokeilemaan blinien tekoa.

Tuttujen bloggaajien kanssa samassa pöydässä juttu lentää ja kamerat (puhelimet) räpsyvät. Kivaa on aina, niin nytkin, eli kiitos seurasta rakkaat kollegat!

Tarkoituksena siis oli maistella Bistro Manun 2020 blinikauden menu. Alkuun tarjottiin tervetulotoivotukset ja maa-artisokkakeittoa. Sitten saimme rautaisannoksen mätitietoutta Arvo Kokkosen villikalaspesialisti Klaus Berglundin toimesta.

Kuten niin monen muunkin herkun kohdalla, myös mätien sesongit on hyvä huomioida herkuttelussa. Nyt mennään kovaa vautia madekautta ja spesialistin vinkki "mammamateiden" ostamisesta keittoon ja samalla mädin talteenottoa varten on varteenotettava. Tuoreuden tärkeydestäkin puhuttiin. Taitaa olla parempi syödä tuoreena nopsaan pakastettua  mätiä kuin tuoreena odottamaan joutunutta.

Janne Tihtonen ja Klaus Berglund poseeraussessiossa

Tarjolla oli myös valikoima mätituotteita maisteltavaksi. Minä en ole mädin suuri fani, syön sitä mieluiten osana isompaa kokonaisuutta kuin pelkästään leivän kanssa, mutta savustettu hauenmäti osoittautui mielenkiintoiseksi ja koukuttavaksi mauksi, ja silakanmädin kalaisuus suorastaan jyräsi makunystyrät (hyvällä tavalla). Jos tykkää silakan mausta, mutta vierastaa ruotoja (niin kuin minä), niin mäti voisi olla hyvä vaihtoehto.

Maistelun jälkeen päästiin sitten itse asiaan.

Mainitsin tuossa aiemmin vaikean suhteeni blineihin. Olen pariin otteeseen yrittänyt itse tehdä niitä, mutta jossain kohtaa luovutin. Niistä tuli aina liian happamia ja mössömäisiä. Myöskään ulkona syödessä en ole ilmeisesti saanut koskaan hyvää bliniä (tosin en ole tainnut menusta sitä ylläolevasta syystä yleensä valinnutkaan), Bisto Manun blini oli nimittäin jotain ihan muuta kuin muistikuvani ruokalajista.

Pinnalta ihanan rapsakka ja sisältä pilvenpehmeä blini, seuranaan mätiä (smetana, etikkakurkku/hunaja ja sipuli), sienisalaatti, poromousse, skagentäyte ja graavilohi. Saimme maistella koko menun lisukkeet ja minulle kelpaisi niistä mikä tahansa. Tosin skagen taisi yllättäen nousta (melkein) suosikikseni, vaikka perinteistä mätiyhdistelmää voittanutkaan.

Blini ei myöskään ollut millään tavalla liian hapan, vaikka siinä selvästi letuista erottava pieni terä olikin. Bisto Manun keittiömestari Janne Tihtonen kertoi tuoneensa reseptin Kappelista mukanaan eli sitä on testattu pitkään ja hartaasti. Kun resepti jaettiin meillekin, päätin vielä kerran uskaltautua itsekin kokeilemaan.

Kokeilua toki helpotti  myös blini-illasta mukaan saamamme blinipannu. Valurauta on kuulemma paras vaihtoehto. Pöytäseura kertoi tekevänsä blinejä myös vanhalla lettupannulla (silloin saa monta kerrallaan), mutta valuraudan eduista taidettiin olla melkoisen yksimielisiä.

Toinen tärkeä pointti blinien teossa on kirkastettu voi, sekä pihtailun unohtaminen. Kun hera on poistettu voista, se ei pala ollenkaan niin helposti ja blinin pinta ruskistuu hienosti. Rapsakan pinnan saaminen puolestaan vaatii runsaasti voita ja blinin kuuluukin olla kunnolla "voissa paistettu".

Noudatin sekä reseptiä että illalla kuultuja neuvoja. Lopputuloksena oli (melkein) Bistro Manun blinien veroinen versio. Eiväthän nuo ehkä olleet ihan niin kauniita. Vähän jouduin kokeilemaan paistoaikoja ja kääntäminen ei aina mennyt ihan putkeen, mutta pinta oli rapea, sisuta pehmeä, eikä aiemmissa yrityksissäni harmia aiheuttanutta happamuutta enää edes muistettu.

Ihan sikahyvä resepti ja mahtipannu. Kiitos! Alla resepti teillekin (muutamalla lisäämälläni kommentilla)

Valmista blinitaikina keittiömestari Janne Tihtosen reseptillä – ohjeella saat 10 kpl blinejä

160 g vehnäjauhoja

150 g tattarijauhoa

4 dl maitoa

1,5 dl alkoholitonta olutta

3 kananmunaa

15 g kuivahiivaa

1 dl kirkastettua voita

ripaus suolaa

Lämmitä olut ja maito kädenlämpöiseksi, lisää mukaan jauhot ja hiiva. Anna kohota ja nostele taikinaa välillä, jotta käyminen on tasaista. Säilytä taikinaa kylmässä yön yli ja lisää seuraavana päivänä taikinaan keltuaiset sekä voisula. Vaahdota valkuaiset ja nostele taikinan sekaan. Paista blinit kullankeltaisiksi reilussa, kirkastetussa voissa.

Kommentti 1: Minä tein taikinan lauantaina aamulla ja paistoin illalla. Eli taisi olla kylmässä ehkä pikkuisen ohjetta vähemmän aikaa. Toimi kuitenkin mainiosti. 

Kommentti 2: Tuskailin hieman hellan lämmön kanssa. Päädyin lopulta siihen, että induktiolieden lämpö 9 vaikutti suurin piirtein sopivalta - eikä blinin kääntämisen kanssa kannata kiirehtiä. Kannattaa antaa sen kypsyä melko pitkälle ennen kääntämistä, ainakin niin, että reunat ovat jo kiinteät. 

Kommentti 3: Isommalle porukalle tehtäessä helpottaa kokin työkuormaa, jos blinit tekee etuajassa uuniin (100 C) odottamaan, sillä paistamisessa menee melko kauan - tai sitten pitää hankkia useampi blinipannu... 

Hyvin upposi kaikille muille paitsi Totolle, joka tosin on viime aikoina ollut aivan kaiken ruoan kanssa vaikea. Pitänee lähteä vielä blinipannuostoksille, sillä tästä saattaa tulla meidän perheelle seuraava talvivakkari (samalle listalle fonduen, racletten ja parin muun kanssa). 

Näytää toispuoleiselta mutta oli se pyöreä - päällä mäti/sipuli/smetana/tillimössöä

P.S. Bistro Manu on Original Sokos Hotel Presidentin kyljessä oleva ravintola aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä. Sinne on pääkaupunkiseudulla helppo mennä, kun blinihammasta alkaa kolottamaan eikä ole aikaa odotella taikinan tekeytymistä. 

Vielä kuva Bistro Manun jälkkäristä. Mustikkamisu oli ihanan raikas tuhdin blinin päälle.

Kuukauden kapine : Lätinää lettupannuista

Näin letuista jutustellessa keskustelu kääntyy vääjäämättä myös käytettävään paistinpannuun. Kaikki tietävät, että ensimmäisen letun pitääkin aina mennä pilalle. Se kuuluu keittiötontulle,  mutta millaisella pannulla lopputulos on muuten parhaimmillaan ?

Valinnanvaraa riittää. Varsinaisia lettu- ja blinipannuja löytyi Chez Mariuksesta kokonainen kasa, kun Paavon kanssa ryhdyimme asiaa tarkemmin tutkimaan.  Lisäksi letunpaistoon voi tietysti käyttää  tavallista paistinpannuakin, kunhan koko kelpaa ja pannun kunto kestää. 

Vilkkaassa keskustelussa ehdottomaksi materiaalisuosikiksi nousi perinteinen valurauta. Se on pitänyt pintansa hamasta historiasta lähtien. Valuraudan lämmönjohtokyky takaa tasaisen paistotuloksen ja hyvin hoidettuna se on käytännössä ikuinen ja vain paranee iän myötä. Valurautapannu myös sopii kaikille liesityypeille, jolloin hellanvaihdon myötä ei tarvitse vaihtaa kaikkia keittovälineitä.

Minun suosikkini näin ystävänpäivänaikaan olisi tuo sydämenmuotoisia lettuja tekevä.  Täytyy tosin varmaan tyytyä vain sydämenmuotoisia vohveleita paistavaan vohvelirautaan, ettei poikavaltaiselle syömäkunnalleni tule vierotusoireita liiallisesta hempeydestä. Voi olla, että sydänletut olisivat jo liikaa - vaikka äidin kullanmuruja ovatkin.

Hiiliteräs on monien vakavasti ruoanlaittoa harrastavien tai ammatikseen ruokaa tekevien suosikkimateriaali pannuissa. Lettujen paistokin onnistuu kyllä, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uudella pannulla kun ei kannata edes yrittää. Ahkeralla käytöllä pannu tummentuu sopivaksi ehkä noin puolessa vuodessa. 

 

Pinnoitettuja lettupannuja on tarjolla monessa koossa ja muodossa. Käytännöllinen ja tilaa säästävä vaihtoehto on 4-letun pannu, jonka korkeat reunat tekevät sen erityisen sopivaksi blinien valmistukseen. Sitä löytyi Chez Mariuksesta myös teräsrungolla. Ai, että miksikö se pitää erikseen mainita ? No, kun alumiinirunkoiset eivät toimi induktioliedellä, mutta teräsrunkoinen toimii taas kaikentyyppisillä keittolevyillä. 

Blinien kotimaassa Venäjällä käydään vähintään yhtä kiihkeää keskustelua blinien oikeasta koosta kuin meillä lettujen ympyrämitasta konsanaan.  Niinpä myös blinipannujen vaihtoehdoissa koolla on väliä. Minulla ei asiaan ole sen kummempaa mielipidettä antaa, kun en blinejä ole koskaan itse kokeillut tehdäkään. Ainoat tattariletun yritykseni ovat olleet jättimäisellä, valurautaisella galettepannulla. Yritykset nimenomaan, sillä lopputulos ei ollut sen paremmin valokuvauksellinen kuin makuhermoja hiveleväkään. 

Pitäisi varmaan koittaa uudelleen, varsinkin kun keskustelussa Chez Mariuksen eksperttien kanssa  totesimme pannun materiaalin lisäksi myös paistolämpötilalla olevan merkitystä. Ohuille letuille superkuumaa ja paksummille sitten vähän miedompaa.  Jospa en vain ole uskaltanut lämmittää pannuani tarpeeksi  ? Katsotaan tuleeko kokeiltua. Ensimmäiseksi kai pitäisi poistaa palohälyttimestä patterit...

Käyttehän myös vastaamassa sivupalkin kyselyyn !!

Kiitokset Chez Mariuksen mukavalle henkilökunnalle hyvistä vinkeistä ja neuvoista !!

Chez Marius verkkokauppa

Chez Marius Facebookissa

p.s. tammikuussa kinattiin kuorimaveitsistä...