Lukuviikon vieraskynä : Esikoinen ja Soturikissat

Lukukeskuksen lukuviikko-kampanja pidetään tänä vuonna 20-26.4.2015. Kampanjan tarkoituksena on houkutella lapsia ja nuoria lukemisen pariin; tarinoiden ja kertomusten kiehtovaan maailmaan. 

Reader, why did I marry him -blogissa kutsuttiin osallistumaan lukuviikon kampanjaan. Tässä minun postaukseni, tai siis, ei minun, Koko blogin olemassaoloajan ensimmäisen vieraskynäartikkelin on kirjoittanut oma poikani, Esikoinen.

Esikoinen ja Soturi-Kissat 

Erin Hunter Soturi-Kissat: Villiin luontoon on kirja joka kertoo kotikissasta nimeltään Ruska, josta tulee osa kissaklaania. Siellä hän saa uuden nimen ja joutuukin tekemään aikamoisia juttuja.

Tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja ehkä vähän jännä joissakin kohdissa..
Sain kirjan joululahjaksi viime vuonna (vaikka olin jo kirjan nähnytkin) Kirja vastasi odotuksiani. Luin kirjan viikossa. Se oli yllättävän nopeasti.. (minulle.)

Hyvät jutut: Tarina oli mielenkiintoinen ja juoni oli hyvä.

Huonot jutut: Lyhyt osa osia on minun tietääkseni monta ja ne ovat aika kalliita... (10-30 euroa riippuu jos haluaa kovakantisen ja myös kaupasta.) 

Suosittelen kirjaa yli 10-vuotiaille.

www.lukukeskus.fi/lukuviikko

Karhu kyydissä ja tekniikkakatsaus

Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington 
lukijana Mikko Kivinen 
Oma ostos Elisa Kirjasta (tarjous voimassa 31.1. saakka eli vielä tänään) 

Jep, tämä on mennyt ihan äänikirjoiksi - edelleen. Muutoksiakin on tosin tapahtunut. Sain tässä vuoden alussa käyttööni iPhone vitosen. Sen seurauksena elämässäni on muuttunut kaksi asiaa:

1. Olen päätynyt Instagrammiin ja täysin koukuttunut. Siellä näkee kuvissa tosi taideteoksia. Jos haluatte nähdä minun vähemmän taiteellisia otoksiani (kuten mm. väsynyt metroselfie, toimistoaamiainen tai kirja menossa jne...) niin tervetuloa seuraamaan minna_vuocho

2. Latasin Elisa Kirjan iPhone sovelluksen ja kas, kirjojen lataaminen helpottui askeleella. Lumian kanssa kirjat pitää ladata Zune-ohjelman kautta (tai ainakaan minä en keksinyt muuta nopeaa keinoa) ja siitä sitten synkata puhelimeen. Elisa Kirjan sovelluksella kirjahyllyyn saa kirjat suoraan yhdellä napautuksella. Vielä kun oppisi käyttämään Applen nappikuulokkeita.

Kolmas juttu.. joo, tiedän, lupasin vain kaksi, mutta tämä nyt ei varsinaisesti ole muuttanut elämääni sen suuremmin... on se, että opin vihdoin yhdistämään puhelimeni auton kaiuttimiin. Ero aikaisempiin yrityksiin voi johtua uudesta puhelimesta ja sen yhteensopivuudesta, mutta nyt sain puhelimesta usb-kaapelin kautta äänikirjan kaikumaan auton omista kaiuttimista. Ei tarvinnut kuin pistää johto kiinni, äänikirja päälle ja volyymi tarpeeksi kovalle. Tämän ansiosta äänikirjasta voi nauttia myös takapenkki ja toimintoa tietysti testattiin iki-ihanan Karhuherra Paddingtonin avulla.

Voi Paddington! Perun perukoilta Lontooseen päätynyt ihanan kömpelö karhuherra, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja voittaa kaikkien sydämet puolelleen. Eihän tuosta voi kuin pitää. Takapenkki nauroi ääneen useammin kuin kerran ja siellä oli sentään poikia ikäjanalla kolmesta kahteentoista. Kaikille kelpasi, eivätkä äiti ja tätikään etupenkillä olleet ollenkaan immuuneja pörröisen karhun charmille. Sellaista herttaisen kilttiä, muttei ollenkaan imelää.

Mikko Kivinen oli minulle äänikirjan lukijana uusi tuttavuus, mutta onneksi tuli kuunneltua. Onkohan hän lukenut muitakin kirjoja? Meinaan tässä hän oli aivan mahtava! Osa kirjan riemukkuudesta tuli aivan varmasti lukijan äänenpainotuksista ja sävyistä. Tätä lisää! Onneksi Paddingoneita löytyy äänikirjoina vielä kaksi. Nekin ovat jo ladattuna. Enää vain pitäisi keksiä, minne lähdetään autolla ajelemaan niitä kuuntelemaan...

Kummitusjunan kyydissä

Ritva Toivola : Kummitusjuna
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana Ilkka Merivaara 

Olipas kiva äänikirja!

Kummitusjuna on kokoelma lapsille suunnattuja kummitustarinoita,jotka totta puhuen eivät ehkä ole ihan kamalan pelottavia, mutta hauskasti vinksallaan. Tätä kuunteli mielellään ihan aikuisten oikeasti.

Kummitusjuna esiintyy kahdessakin tarinassa. Sen löytää Ouluun matkalla olevan junan pelottavissa äänissä ja huvipuiston jumahtaneessa laitteessa. Mukavasti värisyttäviä juttuja molemmat. Suuria suosikkejani taas olivat koulutehtäviä syövä nettimato sekä outo taksikuski lumisilla teillä.

Tosin on vaikea valita hyvien tarinoiden joukosta sillä niitä on niin monta. Novellit ovat myös mukavan lyhyitä 10-20min noin enimmäkseen, joten ne sopivat mukavasti seuraksi lyhyillä matkoilla tai koululaisen vihdykkeeksi iltapäivän välipalalla. Tarina Saimaan rannoilta löytyvistä luolamaalauksista varmasti kutkuttaa seikkailunhaluisten mieliä ja kiusaaja saa hyvän opetuksen kivimiesten seurassa. Ja vielä oli monia muitakin mukavia juttuja.

Tällaisia hyvin kirjoitettuja ja hyvää mieltä tuottavia kirjoja ei ole ollenkaan liikaa. Ritva Toivola on kirjoittanut ja julkaissut yli 30 lasten- ja nuortenkirjaa. Siinäpä mukava lisä sekä minun että poikien lukulistalle!

Mahdollisesti kiinnostuneille tiedoksi, että tämä kolmen tunnin äänikirja kustantaa 6,90€ Elisa Kirjalla. Sehän on vähemmän kuin elokuvalippu!

Viime aikoina onkin vastaan tullut monia mielenkiintoisia kirjoja lapsille. Viimeisimpänä esim. Lasten e-Tarinat, joilla meidänkin ryhmärämän sai hetkeksi hiljaiseksi.

Hetki rauhaa ja hiljaisuutta? Lasten e-Tarinoilla se onnistui!

Minä olen blogissani hehkuttanut ekirjoja noin yleensä ja kysellyt uudenlaisten kirjamuotojen perään. Nyt saimme kokeiltavaksi Lasten e-tarinat ja kovasti nuo kiinnostivat, kuten kuvasta näkyy. .

Kyseessä on iPadille tarkoitettu sovellus, jonka avulla voi käyttää interaktiivisiksi rakennettuja "kirjoja". Niin, kaipa ne kirjoja tavallaan vielä ovat, ainakin osaksi. Tarinan voi katsoa animaationa, tai sen voi kuunnelle kirjamuodossa kuva ja teksti kerrallaan. Lisäksi kussakin e-Tarinassa on interaktiivisia harjoitteita mielenkiinnon lisäämiseksi. Kyseessä voi olla palapelin kokoaminen, teatteriesityksen rakentaminen, muistipeli tai vaikka piirtäminen. Kaikki tuntuivat testiryhmää kiinnostavan.

Testiryhmä koostui kahdesta nuorimmaisesta (pojat 10v ja 3,5v) Esikoinen 12v ilmoitti heti kättelyssä, että tuo on tarkoitettu nuoremmille. Tosin kyllä hänkin tuntui toisella korvalla tarinaa seuraavan, vaikka coolisti olikin muka lukemassa ihan jotain muuta. Nuoremmat sitten nauttivatkin e-Tarinoista täysin rinnoin, kuten kuvasta näkyy. Oli kiva seurata yhteisiä touhuja.

Pääsimme testaamaan kaikki kolme tarjolla olevaa e-Tarinaa.

"Kuono kohti koulua" oli mukavasti vähän vanhanaikainen tarina hiirten koulupäivästä. Äiti koki tarinan rytmiltään rentouttavaksi ja osansa rauhallisuudelle oli siinäkin, ettei tarvinnut miettiä tulisiko kohta jotain pienempää pelottavaa tai liiallista ryminää. Tarina jaksoi kuitenkin pitää myös kymmenvuotiaan pojan mukanaan. Vähän mietin, miten kaiken maailman Pokemoneihin ja Bakuganeihin tottunut nuori mies reagoi hiirten herttaisiin touhuihin, mutta hyvin näytti kelpaavan. Itse asiassa poika arvioi hiiritarinan kolmesta parhaimmaksi "Kun se vaan on kiva"
Kolmevuotias oli aivan ihastuksissaan.

Toisessa tarinassa Paavo mietti, miten olla reilu kaveri ja kolmannessa tutustuimme postirobottiin, jolle intergalaktinen harhapaketti tuottaa pieniä haasteita. Robottitarinan avaruusmainen tunnelma hiukan hirvitti nuorimmaista ja häntä arvelutti aluksi katsoa tarinaa, mutta lopulta hauskinta oli kuulemma "kun nalle juoksi pakettien kanssa!"

Kaikki kolme ovat kivoja tarinoita, joissa jokaisella on myös mukana pieni opetus. Opetus ei kuitenkaan ollut niin itsestäänselvä, että lapset olisivat kokeneet tulleensa "saarnatuiksi", kuten toisinaan on laita lapsille suunnattujen kirjojen ja animaatioiden kohdalla.

Pientä parannuksen varaa olisi e-Tarinoiden käyttöliittymässä. Äidilläkin kesti hetken löytää kaikki toiminnot ja ymmärtää logiikka. Toki homma alkoi sitten sujua pienen haparoinnin jälkeen.

Parhaimmillaan Lasten e-Tarinat ovat varmaan sellaisilla 5-8 vuotiailla, jotka myös opettelevat itse lukemaan ja voivat jo käyttää sovellusta itsenäisesti. Kolmevuotias Toto oli välillä vähän pihalla interaktiivisten osioiden kanssa, mutta onneksi isoveli oli mukana auttamassa. Kirppu katseli kaikki tarinat kertaaleen, eikä sen jälkeen palannut niihin muuten kuin äidin ehdottaessa. Ehkäpä ne sittenkin olivat kymmenvuotiaalle hiukan yksinkertaisia.

ISOA bonusta oli oikeanlaisen sisällön vaikutus lasten tapaan toimia. Nämä kaksi nuorimmaista saavat yleensä aikaan hurjan metelin ja mesoamisen alta aikayksikön, mutta Lasten e-Tarinoiden parissa sopu ja rauha säilyi yllättävän kauan.

Sovellus on itsessään ilmainen, eivätkä e-Tarinatkaan kustanna kuin 4,49€/kpl. Se on suhteellisen pieni hinta rauhasta ja hiljaisuudesta...

Lasten e-Tarinat löytyvät App Storesta - Lisätietoja voi vilkaista vaikka täältä.

Yhteistyössä Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy

Koukutettu!

Siru Kolu: Me Rosvolat!
lukijana: Hannu-Pekka Björkman
Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Hahaa... Sainpas koukutettua! Meidän Kirppumme 10v, joka välttelee kirjoja kuin mätiä munia on jäänyt äänikirjakoukkuun. Se alkoi Sysimetsästä ja jatkui nyt vauhdikkailla Rosvoloiden seikkailuilla. Oli kuulemma kivaa.
Parasta Kirpun mielestä olivat "Ne tappelut! Olen samaa mieltä Hurja-Kaarlon kanssa siitä, että tappelut vaan joka paikkaan..." Hmmph, ihan selkeästi poikakirja-tyyppiä siis...

On kesän alku, kun Vilja ryöstetään. Noin vain hän päätyy päällikkö Hurja-Kaarlon kainalossa Rosvoloiden rosvoautoon ja vangiksi. Hurjat maantierosvot eivät kuitenkaan sitten olekaan niin pelottavia kuin voisi luulla. Suunta otetaan rosvojen kesäjuhlille ja matkan varrella opetellaan rosvouksen hienouksia. Sitten kaikki menee pieleen ja edessä ovat muutoksen ajat niin Rosvoloille kuin Viljallekin.

Rosvoloiden seikkailuissa on pikaisia käänteitä ja hauskoja hetkiä. Aikuisen korvaan jutut ovat välillä ehkä vähän turhaan hauskaksi tehtyjä ja pikkuisen teennäisiäkin, mutta kymmenvuotiaaseen näytti uppoavan. Esikoinen 12v taas kuunteli kaksi ensimmäistä lukua ja jätti sikseen. Ei kuulemma ollut hänelle sopiva kirja. Tiedä sitten oliko kyse tyypistä vaiko parin vuoden ikäerosta.

Henkilöhahmot ovat sopivan yliammuttuja, varsinkin aikuiset. Järjen ääni kuuluukin pääasiassa lasten suusta ja erityisesti Vilja osoittautuu järjestelmälliseksi ja järkeväksi. Hänen ansiostaan Rosvolat saavat ei vain yhtä, vaan useampia merkkirikoksia ja rosvous tuodaan moderniin aikaan. Ehkä lapsia viehättävätkin tarinassa juuri perheen isä ja äiti, jotka syövät lihapullia sinapilla näkkileivän päällä ja haluavat karkkia lounaaksi. Vähän toista kuin salaattia ja muuta terveellistä tuputtava äiti tai nukkumaanmenoajoista naputtava isä...

On kirjassa kuitenkin jonkunlaista opetustakin erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, miten kompromissit ovat välillä tarpeen. Oli kuitenkin ihana kuunnella kirjaa, joka ei opettamalla opeta vaan painopiste on hauskuudessa.

Kaikkiaan siis varsin oiva äänikirjatuttavuus. Lukijana Hannu-Pekka Björkman oli miellyttävää kuunneltavaa ja tarinan kohkaaminen ei kyllästyttänyt. Rosvoloiden edesottamuksista on tehty muutama muukin kirja, mutta me siirrymme seuraavaksi klassikkoon äänikirjojen osalta. Ehkäpä Hobitin avulla saadaan se esikoinen istumaan paikallaan kirjaa kuuntelemassa :-)

Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Lasten kanssa Tohtori Whosta Oktonautteihin..

Tänä kesänä on hassusti kehkeytynyt joka pojan kanssa oma yhteinen aktiviteettinsa. Minullehan noita on siunaantunut kolme kappaletta eli Esikoinen kohta 12v, Kirppu 10v ja Toto3v. Ovat jotenkin sen verran eri ikäisiä, että kiinnostuksenkohteetkin vaihtelevat.

SciFi-jännitystä isoimman kanssa 

Esikoisen kanssa on ryhdytty katsomaan vähän isompien elokuvia. Indiana Jones, Pirates of the Caribbean... katsottavaa riittää ja pojalla pitkä lista viihdettä vielä edessä. Olen melkein kade.

Vaikka olemme me löytäneet yhteisen, äidillekin uuden kiinnostuksen kohteen. Yle lähettää joka arkipäivä jakson Doctor Who -sarjaa. Sarja on lähtöisin 60-luvulta ja tämä uudistettu versiokin on varsin viihdyttävä. SciFiä puhtaimmillaan ajassa ja ulottuvuudessa matkustavan Tohtorin ja hänen ystäviensä mukana. Tallennettuna on jo aika monta osaa. Edessä viikonlopun minimaraton...

 Äänikirjajännitystä keskimmäiselle

Kirppu on kaimansa mukainen hyppelehtijä, jonka istuttaminen pidemmäksi aikaa vaatii mielenkiintoista tekemistä. Sellaista on yllättäen löytynyt - äänikirjasta. En tiedä onko syynä tarinan mielenkiintoisuus vai äänikirjan tarjoama mahdollisuus moniajoon eli samanaikaiseen mahdollisuuteen leikkimiseen, mutta Sysimetsää olemme nyt kuunnelleet jo pidemmän aikaa. Loppu häämöttää Pruen ja Curtisin seikkailulle synkässä metsässä.  Mitähän sitä seuraavaksi keksisi yhteiseksi kuunneltavaksi ?

Kuopuksesta tuleva lääkäri ?

Viimeisenä, muttei toki millään lailla vähäisimpänä on Toto ja Toton suosikit. Kirjoissa jatkamme edelleen Barbapapojen maailmassa. Toto tietää, mitkä niistä ovat ranskaksi (Papan luettavaksi) ja mitkä taas suomeksi äidille kannettavaksi. Missään tapauksessa ei nykyään saisi sekoittaa. Äidillä ei ole lupa edes katsoa "väärän kielisiä". Välillä vähän harmittaa, kun valikoima on kuitenki vähän rajallinen.

Televisiosta taas Pikku Kakkosesta on löytynyt kaksi selkeää suosikkia. Kimmo Kuu ja Oktonautit. Ehkäpä meillä tosiaan on kasvamassa pieni (eläin)lääkäri. Viikonlopun kievarisynttäreilläkin harmaa pirttipöytä sai toimia valaana, jota lääkäri Peso kävi avustajiensa kanssa laastaroimassa useampaankin kertaan. (Kyllä, meillä on pojassa selkeästi johtaja-ainesta tai sitten se vaan oli se kaikkein äänekkäin leikinsuunnittelija)

Kullekin pojalle siis omat touhunsa ja äiti pääsee mukaan kaikkeen. Vielä kun jostain saisi lisää aikaakin käytettäväkseen kaikkeen kivaan.


Mitkäs teillä muilla ovat olleet lasten viimeisimpiä suosikkeja ?

Ruohometsän kansa, äänikirja, englanniksi, ihana

Richard Adams : Watership Down (Ruohometsän kansa)
HelMet/Overdrive-laina puhelimeen

Oi ihanuutta. Miten minulta onkin voinut jäädä tällainen lukematta ? Toisaalta tietysti hyvä, että on jäänyt. Nyt sain nautiskella ihan tosissaan. Osa nautinnosta tietysti saattoi tulla siitä kauniista englannista, joka kuulokkeista soljui korviin. Äänityksen lukijana on Ralph Cosman (linkin takana jotain tietoja, joista hänestä löysin). Taidan etsiä seuraaviakin kirjoja hänen lukemanaan. Niin eläväksi hän sai kanijoukon jäsenet.

Niin, kaikkihan varmaan tietävät kirjan kertovan kaneista ? Fiver on meediokykyjä omaava pieni kani, joka saa etiäisen tulevasta kaniyhdyskunnan tuhosta. Hän kertoo ennustuksestaan ystävälleen Hazelille. Yhdessä he kokoavat joukon kaneja, jotka lähtevät etsimään parempaa tulevaisuutta. (Pitäisi varmaan lukea kirja suomeksikin, jotta tietäisi "oikeat" nimet).

Kuten kaikki tiedämme, joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa, myös kanijoukkoon. Iso osa kirjan viehätyksestä tuleekin mahtavasta kokoelmasta persoonallisuuksia. On tarinankertoja, itsetietoinen soturi, päällepäsmäri, vitsiniekka, luontainen johtaja ja monia muita. Omien, erityisten luonteenpiirteiden lisäksi kanit ovat myös kaneja. Adams konsultoi eläinten käyttäytymisen tutkijaa ja vaikka kaneista tuleekin mieleen monia tuntemiani ihmisiä, ne myös käyttäytyvät kanien tavoin ja katsovat maailmaa kanien näkökulmasta. Vihollisia pelätään, tuntemattomat äänet saavat juoksemaan pakoon, kolot ovat maailman turvallisin paikka jne. Eläimen ja inhimillisen yhdistelmässä on jotain vastustamatonta.

Tarina on myös jännittävä. Kanien elämä on vaarallista ja vihollisia paljon, toisinaan löytyy yllättäviäkin ystäviä. Uuden elämän etsiminen vie monien vaarojen halki ja kanit joutuvat venymään äärimmilleen ja vähän ylikin. Ketut, kissat, lokit ja peltohiiret toistuvat tarinassa omissa rooleissaan, eikä luonnonvoimiltakaan vältytä. Ihminen on vihollisista pahin.

Adams on myös luonut kaneille oman mytologian. Tarinankerronta on kanien lempiajanviete ja silloin kerrotaan suurista seikkailuista, jotka joskus opettavat, joskus pelottavat ja aina viihdyttävät, niin kuin tarinat yleensäkin. Kirja onnistuu käsittelemään useita isompia teemoja sekä kanien tarinoiden että itse juonen kautta. Yhdyskunnan jäsenten väliset suhteet muistuttavat kummasti ihmisten kanssakäymistä ja Hazel kumppaneineen törmää matkalla monenlaisiin uusiin ilmiöihin aina fatalismin äärirajoilta diktaattoria vastaan taisteleviin kapinallisiin.

Kaikkiaan Watership Down on siis rikas lukukokemus, jota voi suositella niin pienemmille kuin isommille lukijoille. Itse asiassa kirjaa voi minusta hyvin lukea myös aika pienillekin lapsille, heti kun he jaksavat kuunnella pidempää tarinaa. Kertomuksessa on useampia tasoja ja jokainen tulkitsee tapahtumia omaan kokemus- ja tietämyskantaansa verraten. Isommat saavat irti jotain ja pienemmät sitten vähän jotain muuta. Kaikki viihtyvät. Ei tämä turhaan ole klassikon asemassa.

Dekkariviikon päätös - "Nuorna vitsa väännettävä"

Löytyiskö vaikka täältä ? 

Johanna Hulkko : Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Dekkariviikko päättyy, mutta dekkarien lukeminen ei. Kovin montaa kirjaa ei viikossa ehdi, mutta aika hyvin palasin omien lempparityylieni pariin, siis dekkareiden osalta.  Näitähän ovat historiallinen dekkari ja perinteinen "kuka sen teki" - Vähän tuli pohdittua (tietysti) dekkareita ja ruokaakin.

Dekkarit ovat tyylilaji, jonka pariin voi päätyä hyvinkin nuorena ja sen parissa kasvaa aikuiseksi. Minä olen lapsena kahlannut läpi Viisikot, Seikkailu-sarjan, SOS-sarjan, Salaisuus-sarjan, 3 Etsivää -sarjan ja tietysti myös Neiti Etsivä -sarjan. Niistä oli sitten luonnollista siirtyä Christieiden kautta kaikkiin muihin jänniin aikuisten dekkareihin. Suomalaisia lapsille suunnattuja sarjoja taisi pääasiassa edustaa Susikoira Roi, mutta nykyajan mukuloita hemmotellaan monenlaisilla etsivä-tarinoilla.

Viimeksi käsiini osui Johann Hulkon Geoetsivät -sarjan aloitusosa Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus. Se on erityisesti vähän pienemmille koululaisille sopiva, mukavasti lasten elämää ja geokätköilyä kuvaava kirja. Kesäloma alkaa ja Raparperi ystävineen viettää leppoisia päiviä etsien geokätköjä kotinsa lähettyvillä, metsässä retkeillen ja poikien kanssa kinastellen. Sitten Sallin kännykkä katoaa ja metsästä löytyy outo käärö.

Kirjassa on sopivasti jännitystä tuollaisille alle kolmasluokkalaisille, mutta sitä isommat ehkä kaipaavat jo vähän hurjempaakin toimintaa. Toisaalta myös aikuinen luki mielenkiinnolla kuvausta kätköjen etsimisestä ja harrastuksen kuvauksesta yleensä. Oikein teki mieli lähteä itsekin löytöretkelle.  Kirjan henkilöt ovat värikkäästi kuvattuja, mutta uskottavia. Tyttöjen ja poikien välinen kilpailu(kiusan)henki muuttuu mukavasti kaveruudeksi tarinan edetessä. Juuri tuollaistahan se taisi olla.

Nyt pitää enää saada nuo omat muksut (tai ainakin se kohderyhmään täysin kuuluva 9v) innostumaan kirjan lukemisesta. He ovat geokätköjä jo jonkun verran etsineetkin, joten ehkä sillä aiheella saisi kirjan edes avautumaan. Ei ole poika tainnutkaan tänä kesänä lukea vielä ensimmäistäkään riviä mitään kirjantapaista.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Eläköön kirjat! Toto Tiikerin lempileikit

Lapsen lähestyessä kolmen vuoden ikää muuttuu moni asia. Vauva muuttuu lopullisesti mukulaksi. Vauhti kiihtyy, kun askeleet pitenevät. Ääniohjaus alkaa vähitellen toimimaan, tai sitten ei. Riippuu vähän uhmaiän aallonharjoista. Leikitkin muuttuvat ihan toisenlaisiksi. Mielikuvitus tulee mukaan yhä vahvemmin.

Meillä on viime viikkoina asunut Toto Tiikeri. Tiikeri karjuu, hyökkää kulman takaa ja metsästää leijonaa. (Muistattehan sen jännän lastenlaulun...?) Toto Tiikeri myös haluaa halia ja tulla kylkeen kiehnaamaan, ja sitten äiti-Tiikerin pitää lukea Pikku Tiikeristä vielä kerran kaiken aamutohinan keskellä.

Niin, Toto Tiikerihän on tietysti syntynyt kirjan perusteella. "Herätys, Pikku Tiikeri" (Julie Sykes, Tim Warnes) on ollut meidän pikkupetomme lempparikirja jo ainakin kuukauden ajan. Sekosin lukukertojen laskuissa ensimmäisen viikon jälkeen. Tiikeri valtasi paikan Barbapapoilta - niitä luettiin ainakin puoli vuotta. Onneksi niitä on meillä sentään useampi kirja, joten tarinoihin sai vähän vaihtelua. Tällä hetkellä Pikku Tiikeristä saa vaihtelua korkeintaa Pikku Traktorilla tai sitten vaihtoehtoisesti Tompan synttäritarinalla, siinä kun on kakkua ja saa laulaa Paljon onnea vaan...

Eläköön kirjat! Niillä saa teknologia-addikti pikkumiehen eroon isoveljien iPadeista (kissapeli) ja isän puhelimesta (Vihaiset linnut). Toinen hyväksi koettu harhautus ovat lautapelit. Eivät tietenkään kaikki. Joitain koitetaan varjella tuholaiselta isoveljiä varten, mutta pari on ylitse muiden.

Eläinpyramidin rakentaminen tai, jos ollaan rehellisiä, sen kaataminen tuntuu olevan mitä suurinta huvia. Sen kanssa Toto Tiikerikin rauhoittuu vähäksi aikaa touhuamaan. Samalla opitaan eläinten nimiä ihan huomaamatta.

Lasten Carcassonne oli hankintahetkellä vähän sopimaton juttu. Liian lyhyet pelikierrokset ja liian yksinkertainen pelimekanismi kyllästyttivät pojat nopeasti. Peli on merkitty yli neljävuotiaille, mutta minusta se on juuri passeli Totolle. Tätä peliä voi pelata koko perhe yhdessä ja ottaa Tiikerinkin mukaan. Hän ei ehkä ymmärrä ihan kaikkea pelin juonesta, mutta osaa asettaa pelilaatan paikoilleen, löytää omanvärisensä mekot pelilaudalta ja asetella puu-ukkelin paikoilleen. Voi sitä riemua, kun voi oikeasti osallistua! Ja lopuksi tietysti sekoitetaan, pinotaan ja leikitään pelillä muuten vaan.